Bowling for Columbine (2002)
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Michael Moore
- Pääosissa:
- Michael Moore
- Maat:
- Kanada, USA, Saksa
- Pituus:
- 120 min
- Genret:
- Dokumentti
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (224): 
Oma pikatuomio
Kovaan ääneen totuuksia toitottavat dokkarit onnistuvat olemaan monesti ärsyttäviä ja vain oman suppean kantansa näkeviä kohuviritelmiä. Tämä pätee silloin tällöin myös maailman kuuluisimman Jenkki-menon protestoijan eli Michael Mooren tuotantoon. Mooren Suomessakin asti esitetyn sarjan jaksot ja mediakommentit ovat välillä suorastaan nostaneet tuskanhien otsalle kaikessa provokatiivisuudessaan – siis vaikka kritiikin suunta olisi lähes oikea, itse laukaus osuu osaksi omaan nilkkaan. Niinpä Oscar-voiton napanneeseen Bowling for Columbine –dokkariin tuli suhtautua erittäin varauksella.
Vaan hyvinhän Moore onnistuu. Bowling for Columbine ampuu monta haulia uhrinsa eli Jenkkilän käsittämättömän asehulluuden lihaan, eikä edes sorru jankkaamaan paikoillaan kuten Moore pahimmillaan tekee. Dokkari on rytmitetty oivasti: tunteita (=surua) pintaan nostattavaa kuva-/ääninauhapätkää seuraa huumorin puolelle lipuvaa otosta vastapuolen (eli aseistamisen puolustajien) hulluimmista ja kieroutuneimmista kommenteista. Onhan se ehkä hieman halvahkoa tuoda asiansa esille maastoasuun pukeutuneen viiksijässikän ontosti kaikuvia ja päänpuistatusta herättäviä sanoja toistelemalla, mutta se vain toimii. Ilmassa on oudosti kouraiseva fiilis, kun pankkineiti hankkii asetta asiakkaalleen tai uutisjäppinen huolehtii hiusgeelistään kesken lapsen hengen vaatineen turman. Chris Rockin lavashow’sta ja rokkari Marilyn Mansonin haastiksesta repäistyt näkemykset tukevat ja keventävät dokkaria loistavasti. Ja Manson tosiaan heittelee ehkäpä porukan fiksuimpia näkemyksiä. These are crazy times…
Pitkään näyttää siltä, että Moore kysyy vain liudan kysymyksiä, ja jättää vastaukset roikkumaan ilmoille, kuulijan korvien läheisyyteen, mutta lopulta paha ruumiillistuu muita rumalla sormellaan osoittelevaan byrokratiakoneistoon ja Suuren Maailmanpoliisin perusasenteisiin. George W. Bush ja syyskuun 2001 pommi-iskutkin saavat pienet osumat Mooren protestisodassa. Hallituksen työmarkkinatilastoja putsaavat krakaherrat ja pahiksen osaan joutuva Ben-Hur-tähti C. Heston sen sijaan ovat suorastaan maalitauluina. Rikkiammuttuina sellaisina.
Bowling for Columbine herättää ajatuksia. Se on jo paljon näinä pelkkää tyhjää lööppikamaa sisältävien 4D-dokumenttien aikana. Kun vielä rytmitys, musiikillinen anti ja tietty pisteliään ironinen tarkastelulähtökohta ovat kohdallaan, teos on selvästi onnistunut. Karkuun Mooren kysymyspommitusta tarpovan NRA-asejohtaja Charlton Hestonin selkämys piirtyy helposti eräänlaiseksi voitonmerkiksi Moorelle. Tosin Yrjö W. Pussi tekee kaikessa ällösankarillisuudessaan sitä vielä enemmän:
”One way to express our unity is for Congress to set the military budget and the defense of the United States as the number one priority, and fully fund my request...”
Pisteet:
Arvosteltu: 13.04.2006
Katsottu: Kotona
Micheal Moore kritisoi Amerikan perustuslaillisia aseenkanto-oikeuksia tässä Oscar palkitussa dokumentissa, joka tutkii perin pohjin syitä siihen, miksi Amerikassa tapahtuu aseellisia murhia huomattavasti enemmän kuin muualla maailmassa. On hienoa huomata, että Amerikan mantereelta löytyy joku, joka uskaltaa nousta tuota tappavaa oikeutta vastaan. Micheal Moore onnistuu mm. lopettamaan ammusten myynnin suuressa tavarataloketjussa. Tavarataloon hän marssii mukanaan kaksi Columbine high-schoolin verilöylyssä vammautunutta oppilasta, jotka esittelevät luodin reikiä tavaratalon johtoportaalle. Dokumentissa haastatellaan paljon järkeviä henkilöitä, joihin lukeutuu yllättäen rokkari Marilyn Mansson. Vähemmän järkevää kuultavaa kertoo näyttelijä Charlton Heston, joka on pitämässä puheita kivääriliiton puolesta aina sattumalta siellä, jossa on tapahtunut nuorten ampumistapauksia.
Nimestään huolimatta Bowling for Columbine ei tutki pelkkää Columbinen verilöylyä, vaan se yrittää selvittää amerikkalaisten asehulluuden, joka johtaa vuosittain yli kymmenentuhannen ihmisen kuolemaan. Syyksi tähän on nimetty mm. South park, videopelit, väkivaltaiset elokuvat, Marilyn Manson, Saatana ja Amerikan verinen historia. Onhan muuallakin maailmassa tälläistä, mutta siellä eivät nuoret kävele kouluun ottamaan luokkatovereitansa päiviltä. Moore tutkii myös Kanadaa, jossa on aseita prosentuaalisesti yhtä paljon kuin Amerikassa, mutta mikseivät sielläkään nuoret tee tälläistä. Dokumentti ei löydä satavarmaa vastausta polttavaan kysymykseen, mutta sen seuraaminen on äärimmäisen mielenkiintoista. Dokumentti oli valaiseva myös siksi, että mm. Matt Stone ja Marilyn Manson, jotka ovat amerikkalaisten kotiäitien mielestä syypäitä väkivaltaan, kertoivat sellaisia mielipiteitä, joita heiltä ei osannut odottaa. Parhaimman ongelman ratkaisuun kertoo Chris Rock, joka ehdottaa luotien hinnaksi 5000 dollaria. "Tappaisin sinut jos olisi varaa".
DVD:n huonoihin puoliin kuuluu extrojen vähyys. Levyllä on ainoastaan traileri.
Nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 26.12.2003
Katsottu: DVD
Bowling for Columbinehan voitti nyt 2003 parhaan dokumenttifilmin Oscarin ja ohjaaja Michael Moore antoi kyytiä pressallekin puheissaan. Viimeaikojen maailmantapahtumien valossa on tullut ajateltua useampaan otteeseen että on ne jenkit hullua porukkaa, mutta että näin hullua vielä!
Pläjäys kokoaa yhteen monet vuosien mittaan meidänkin uutisissa nähdyt aseiden kanssa sohimiset jenkkilässä. Koululaiset tekee massamurhia kouluissa ja valtio pommittaa muita valtioita. Kaikelle tälle sotahulluudelle yritetään keksiä järkevää selitystä. Poliitikot ja vanhemmat syyttävät nuorten käytöksestä Marilyn Mansionia, väkivaltaleffoja ja videopelejä. Kun asioita verrataan muihin maihin niin jenkkilän tappotilastot ovat järkyttävää katseltavaa vaikka samat viihdemuodot ovat muuallakin läsnä. Syytä on siis aivan turha hakea tuolta. Vierailu rajan yli Kanadaan osoittaa että kulttuuri on täysin eri. Metsästysorientoituneilla kanadalaisilla on aseita vaikka muille jakaa, mutta siellä kukaan ei edes tunnu lukitsevan oviaan yöksi.
Pläjäyksessä haastatellaan niin TV-sarjatuottajia, uutisankkureita, poliiseja kuin poliitikkojakin. On yllättävää todeta, että järkevin haastateltava on sitten kumminkin Marilyn Manson ajatuksineen. Ketään ei tunnu kiinostavan saasteet tai tapahtumien syyt vaan ainoastaan seuraukset tässä ja nyt sekä se kuinka neekeri tai latino laitetaan "Copseissa" rautoihin. Myös jenkkilän ns. peloittelukulttuuri saa kyytiä. Värillisten pelko on ollut aina läsnä orjuudesta lähtien ja onhan se kieltämättä ihmeellistä että media virittelee jatkuvasti jotain ulkopuolisia uhkia ilmoille. TV-kanavat suoltaa liukuhihnalta ikäviä uutisia ja poistuvat paikalta kun reportaasi on tehty. Niin ja valtion ulkopolitiikka on oma lukunsa omituisine rahoitus- ja varustelukoukeroineen. Tuokin tuntuu tosiaankin hullulta... niin hullulta, nyt kun kaikki toiminnat on niputettu tällaiseen selkeään pakettiin.
Dokkarin jälkeen nykypäivän maailmantilanteen tajuaa nyt paremmin. Kylläpä ameriikan pojjaat itse soppaansa keittelevät sen tämä ainakin todistaa. Harmi että tuota soppaa ei tyydytä hämmentämään omalla maaperällä. Jospa tämä pläjäys raottaisi tuon kansakunnan silmiä ja sen se varmasti tekeekin jossain määrin. Käsittämättömän hyvä ja humoristinenkin dokumentti, joka pitää katsoa kohta varmasti uudestaan sillä asiaa on niin paljon ja hyvin esitettynä.
Pisteet:
Arvosteltu: 31.03.2003
Katsottu: DVD
