Amerikan ihmemaasta, Yhdysvalloista on tullut paljon asioita. Niiden joukossa ovat työpaikoilla ja kouluissa tehdyt joukkomurhat. Michael Moore, perusjuntin amerikkalaisen äänitorvi iskee aiheeseen ja vaikka puolueetonta objektiivisuutta on turha odottaa ei hänen dokumenttinsa ole yhtään huono elokuva.
Michael Moore, aseiden kanssa tuttu jenkki ottaa käsittelyyn moninaiset jenkkimaan asetoikkaroinnit. Nautinnollisella otteella Moore esittää yleisimmät selitykset yhteiskunnan kasvavalle väkivaltaisuudelle ja rehellisen väittelyn periaatteiden mukaan hän näyttää myös vastapuolen näkökannan. Vastausta ei löydy Marilyn Mansonilta, väkivaltaisista leffoista eikä oikein aseiden määrästäkään, mutta omituisia, kieroja ja joskus jopa hauskoja hahmoja kyllä löytyy. Pohjoista rajanaapuri Kanadaa asuttavat kanalalaiset ovat aseita ja väkivaltamäiskettä rakastava kansa, mutta kummasti vaikuttavat vähemmän vainoharhaisilta. Välissä sävy uhkaa kehittyä saarnaavaksi, mutta onneksi Moore jättää teesinsä ilmaan, sillä varsinaisen johtopäätöksen teko annetaan katsojalle itselleen.
Moore tekee siis propagandaa, sillä tarkoitus on vaikuttaa katsojien asenteisiin, mutta hän tekee sen aiheensa herkkyys tietäen ja ilmiselvästi asia ja sen seuraukset on häntä itseään tärkeämpi tekijä. Synkeään tarinaan ja tunnelmaan Moore kuitenkin rinnastaa komediaa, joten hän pesee kätensä juuri tässä dokumentissa mainitusta ja luonnollisesti kritisoidusta pelon lietsonnasta. Mikään ei ole nolompaa kuin syyllistyä siihen mistä varoittaa.
Taidokas dokumentti vakavasta aiheesta, mestarillisesti luotua propagandaa ja pisteliäs argumentti laajaan keskusteluun. Dokumenttielokuvan ei tarvitse olla objektiivinen ollakseen hyvä, sillä [I]Bowling for Columbine[/I] on hyvä dokumenttielokuva.
