Benny ja Joon

Benny (Quinn) on paikalleen jämähtänyt automekaanikko, jonka elämään sisältöä tuo ainoastaan henkisesti sairas sisar Joon (Masterson). Kolmanneksi asukkaaksi talouteen tulee vielä pokeripelistä ”voitettu” omituinen sekä sulkeutunut Sam (Depp), ja eikä aikaakaan, kun uusi tulokas herättää syviä tunteita Joonissa. Benny, jonka rakkausrintamalla alkaa myöskin käydä vipinää, ei siskonsa romanssia kuitenkaan purematta niele, vaan pyrkii erottamaan kyyhkyläiset iäksi toisistaan.

Jeremiah S. Chechik ohjaama raina noudattelee perinteisen rakkaustarinan kaavaa. Vaikka romantiikkaa kuvataan tällä kertaa ei-niin-normaaleiden ihmisten vinkkelistä, on tarinan kulku silti tuttua ja kliseistä. Chechikin ansioksi on kuitenkin laskettava, ettei homma karkaa liian imeläksi, vaan pysyy hyvin siedettävissä kantimissa. Hattua on nostettava myös siitä, ettei ohjaaja lähde liiallisiin kikkailuihin, vaan tarina pysyy mukavasti kasassa koko pituutensa ajan.

Elokuva on muuten teknisesti onnistunut, mutta musapuolella on menty pahasti metsään. Mihinkään perinteisiin nyyhyleffojen itkuvirsiin ei onneksi sorruta, mutta muuten valitut kappaleet ja sävelletyt soudit on mielestäni hirveitä, eikä tunnu sopivan leffaan millään. Ihmettelenkin suuresti, että karmea tunnuskappale "I'm Gonna Be (500 Miles)", on ollut MTV Movie Awardsissa ehdolla parhaaksi leffakappaleeksi.

Näyttelijäosastolla kaikki jää taas yhden hahmon varaan. Aidan Quinn ei roolissaan vakuuta. Välillä mies tuntuu pyörivän hukassa, ja tyytyy vain näyttämään siltä, että olisi hommassa mukana. Mary Stuart Masterson puolestaan ei lähde kunnolla revittelemään oikein missään vaiheessa. Henkisesti jälkeenjääneen Joonin hahmosta olisi saanut irti vaikka kuinka paljon, mutta nyt rooli jää valitettavan valjuksi. Julianne Mooren tylsä ja heikko suoritus ei tule, ainakaan itselleni, yhtään yllätyksenä.

Leffan viihdearvo jääkin siis jälleen Johnny Deppin harteille, ja hienostihan herra leiviskänsä hoitaa. Mihinkään käsittämättömään lentoon Depp ei itseään silti saa, mutta Samin keekoilu ja teutarointi Chaplinin ja Keatonin jalanjäljissä on erittäin viihdyttävää katsottavaa. Enemmänkin tuota ruumiillista komiikkaa olisi kyllä mielellään katsonut. Muuten Samin rooli on aika tyypillinen Deppille: hän tekee paljon, mutta puhuu vähän. Sen, jos minkä, Depp todellakin taitaa. Jälleen annettakoon **** -laakia.

Kaiken kaikkiaan Benny & Joon ei tuo lajityyppiin mitään uutta. Leffa on ihan mukavan viihdyttävä, keskiveto leffa. Deppin roolisuoritus Samina on suurin syy, miksi leffa kannattaa silmätä. Lisäksi leffasta saattaa saada muutaman oivan ruoanlaittovinkin.

nimimerkki: John Christopher Depp II

Pisteet:
Arvosteltu: 24.01.2008
Katsottu: VHS

Arvostelija

John Christopher Depp II
Vieras

Johnny Depp ei näyttele kumpaakaan Benny & Joonin nimihenkilöistä, mutta varastaa mennen tullen show’n Charles Chaplinin ja Buster Keatonin elkeitä matkivana Samina, joka asettuu elokuvan nimihenkilöiden (Quinnin sekä tämän mielisairasta siskoa esittävän Mastersonin) luokse asumaan tultuaan vaihdetuksi yösijaa – serkkunsa toimesta pokeripöydän ääressä.

Välillä seurataan Bennyn tuskailua siskonsa puolesta, välillä Joonin ailahtelevaa elämää (elokuvan alussa kodinhoitaja nimittäin marssii ulos talosta lopullisesti) sekä lopulta näiden kahden elämää Samin kanssa. Samin tempaukset ovat käsittämättömän hyvin toteutettuja, osasyynä niiden alkuperäisyyden säilyttäminen, mutta toisaalta Johnny Deppin täydellisesti niihin sopivat näyttelijänlahjat ja olemus. Depp sai roolistaan kaksi eri ehdokkuutta parhaan näyttelijän tittelistä, ja on suoranainen ihme, ettei voittanut edes toista. Quinn ja Mastreson eivät ole huonoja valintoja lievästi omituisiksi sisaruksiksi, mutta heille käy kuten kaikille Johnny Deppin ympärillä yleensä: he jäävät varjoon.

Eniten elokuvassa häiritsee tekijöiden paikoittain melko ristiriitainen suhtautuminen Joonin mielisairauteen. Välillä käsitellään tämän tunteita sekä pyritään ravistelemaan katsojaa, mutta toisaalta taas haetaan aiheen kautta nauruja, ikään kuin olisi hienoa olla hullu. Benny & Jooniin ei kannattakaan suhtautua turhan vakavasti, sillä draama joutuu monissa kohtauksissa helposti sivuosaan. Ennemmin kannattaa tarkkailla paikoin hyvinkin yksityiskohtaista lavastusta sekä nauttia huumorista ja Johnny Deppin keikailusta. Siinä tosiaan on kaikki kunnossa – tuttua kävelykeppiä myöden.

nimimerkki: Allekirjoittanut

Pisteet:
Arvosteltu: 22.10.2007
Katsottu: Kotona

Arvostelija

X-tyyppi
Tykittäjä
60 arvostelua

Benny ja Joon on elokuva, joka tekee kunniaa ja palauttaa mieleen Chaplinin ja Keatonin kaltaiset mestarit. Moottorina toimii Johnny Deppin esittämä Sam, jonka sämpylätanssi on yhtä hyvin toteutettu kuin alkuperäinen Kultakuumeen kohtaus.

Elokuvan pääaihe on kuitenkin mielisairaan Joonin (Masterson) ja automekaanikkona työskentelevän Bennyn (Quinn) sisaruussuhteen kuvaaminen. Vanhempansa menettäneiden sisarusten suhde tuo elokuvaan paljon draamaa. Ja kun tähän vielä lisätään Joonin rakastuminen Samiin, yhteenotoilta ei vältytä.

Benny ja Joon on osin hieman ennalta-arvattavan oloinen, mutta sympaattinen ja tarinan hahmoja kunnioittava toteutus saa aikaan positiivisen katsomiskokemuksen. Ja onneksi elokuvan tarina ja juonenkäänteet ole kuitenkaan aivan täysin tuttuja, kliseisiin ei sorruta.

nimimerkki: JiiÄr

Pisteet:
Arvosteltu: 14.10.2007
Katsottu: VHS

Arvostelija

JiiÄr
Vieras

Joon (Masterson) on muuten ihan okei persoona, mitä nyt päästä viiraa silloin tällöin. Hän asuu yhdessä Benny-veljensä (Quinn) kanssa ja tekee abstraktia taidetta. Benny taas pukkaa pitkää päivää autokorjaamossa ja koettaa pärjäillä. Miesparka on sidottu siskoonsa, joten eläminen on aika suppeaa. Päivän ”kohokohta” on se, kun saa raahata kypärään ja snorkkeliin sonnustautunutta siskoa pois nk. normaalin väestön jaloista. Kun talouteen sitten pesiytyy vielä Buster Keatonista diggaava hiljainen Sam (Depp), alkaa Bennyn pinna olla extriimisti kireällä.

Benny ja Joon on oikeastaan aika hauska leffa. Aihe on vakava, eikä leffa pilkkaa ketään, mutta juttua on lähdetty käsittelemään vähemmän tiukkapipoisesti, arkipäiväisesti. Outoja asioita ei edes heti huomaa, kun ne peitetään tavanomaisuudella. Tätä filkkaa on miltei pakko seurata suu virneessä.

Vakavamielisiä rooleja useinkin tehnyt Masterson olisi kernaasti ansainnut tulla palkituksi Oscarilla suorituksestaan. Quinn on lähes yhtä erinomainen kuin hän. Shown varastaa kuitenkin Johnny Depp, jonka hämärä slapstick-keekoilu on lähes yhtä ilmiömäistä kuin esikuviensa Keatonin ja Chaplinin taidonnäytteet. Aplodeja!

Pisteet:
Arvosteltu: 31.03.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
615 arvostelua