Joon (Masterson) on muuten ihan okei persoona, mitä nyt päästä viiraa silloin tällöin. Hän asuu yhdessä Benny-veljensä (Quinn) kanssa ja tekee abstraktia taidetta. Benny taas pukkaa pitkää päivää autokorjaamossa ja koettaa pärjäillä. Miesparka on sidottu siskoonsa, joten eläminen on aika suppeaa. Päivän ”kohokohta” on se, kun saa raahata kypärään ja snorkkeliin sonnustautunutta siskoa pois nk. normaalin väestön jaloista. Kun talouteen sitten pesiytyy vielä Buster Keatonista diggaava hiljainen Sam (Depp), alkaa Bennyn pinna olla extriimisti kireällä.
Benny ja Joon on oikeastaan aika hauska leffa. Aihe on vakava, eikä leffa pilkkaa ketään, mutta juttua on lähdetty käsittelemään vähemmän tiukkapipoisesti, arkipäiväisesti. Outoja asioita ei edes heti huomaa, kun ne peitetään tavanomaisuudella. Tätä filkkaa on miltei pakko seurata suu virneessä.
Vakavamielisiä rooleja useinkin tehnyt Masterson olisi kernaasti ansainnut tulla palkituksi Oscarilla suorituksestaan. Quinn on lähes yhtä erinomainen kuin hän. Shown varastaa kuitenkin Johnny Depp, jonka hämärä slapstick-keekoilu on lähes yhtä ilmiömäistä kuin esikuviensa Keatonin ja Chaplinin taidonnäytteet. Aplodeja!
