Benny (Quinn) on paikalleen jämähtänyt automekaanikko, jonka elämään sisältöä tuo ainoastaan henkisesti sairas sisar Joon (Masterson). Kolmanneksi asukkaaksi talouteen tulee vielä pokeripelistä voitettu omituinen sekä sulkeutunut Sam (Depp), ja eikä aikaakaan, kun uusi tulokas herättää syviä tunteita Joonissa. Benny, jonka rakkausrintamalla alkaa myöskin käydä vipinää, ei siskonsa romanssia kuitenkaan purematta niele, vaan pyrkii erottamaan kyyhkyläiset iäksi toisistaan.
Jeremiah S. Chechik ohjaama raina noudattelee perinteisen rakkaustarinan kaavaa. Vaikka romantiikkaa kuvataan tällä kertaa ei-niin-normaaleiden ihmisten vinkkelistä, on tarinan kulku silti tuttua ja kliseistä. Chechikin ansioksi on kuitenkin laskettava, ettei homma karkaa liian imeläksi, vaan pysyy hyvin siedettävissä kantimissa. Hattua on nostettava myös siitä, ettei ohjaaja lähde liiallisiin kikkailuihin, vaan tarina pysyy mukavasti kasassa koko pituutensa ajan.
Elokuva on muuten teknisesti onnistunut, mutta musapuolella on menty pahasti metsään. Mihinkään perinteisiin nyyhyleffojen itkuvirsiin ei onneksi sorruta, mutta muuten valitut kappaleet ja sävelletyt soudit on mielestäni hirveitä, eikä tunnu sopivan leffaan millään. Ihmettelenkin suuresti, että karmea tunnuskappale ”I’m Gonna Be (500 Miles)”, on ollut MTV Movie Awardsissa ehdolla parhaaksi leffakappaleeksi.
Näyttelijäosastolla kaikki jää taas yhden hahmon varaan. Aidan Quinn ei roolissaan vakuuta. Välillä mies tuntuu pyörivän hukassa, ja tyytyy vain näyttämään siltä, että olisi hommassa mukana. Mary Stuart Masterson puolestaan ei lähde kunnolla revittelemään oikein missään vaiheessa. Henkisesti jälkeenjääneen Joonin hahmosta olisi saanut irti vaikka kuinka paljon, mutta nyt rooli jää valitettavan valjuksi. Julianne Mooren tylsä ja heikko suoritus ei tule, ainakaan itselleni, yhtään yllätyksenä.
Leffan viihdearvo jääkin siis jälleen Johnny Deppin harteille, ja hienostihan herra leiviskänsä hoitaa. Mihinkään käsittämättömään lentoon Depp ei itseään silti saa, mutta Samin keekoilu ja teutarointi Chaplinin ja Keatonin jalanjäljissä on erittäin viihdyttävää katsottavaa. Enemmänkin tuota ruumiillista komiikkaa olisi kyllä mielellään katsonut. Muuten Samin rooli on aika tyypillinen Deppille: hän tekee paljon, mutta puhuu vähän. Sen, jos minkä, Depp todellakin taitaa. Jälleen annettakoon **** -laakia.
Kaiken kaikkiaan Benny & Joon ei tuo lajityyppiin mitään uutta. Leffa on ihan mukavan viihdyttävä, keskiveto leffa. Deppin roolisuoritus Samina on suurin syy, miksi leffa kannattaa silmätä. Lisäksi leffasta saattaa saada muutaman oivan ruoanlaittovinkin.
nimimerkki: John Christopher Depp II
