Beetlejuice (1988)

Todellakin katsastamisen arvoinen klassikko, jonka viehätysvoimaan ajan hammas ei ole vielä pureutunut.

Tim Burton tunnetaan omalaatuisista ohjaustöistään ja varsinkin erehtymättömän mielikuvituksellisesta, ja paikoin synkästä tyylistään. Beetlejuice ei tee poikkeusta herran tyylistä; tarjolla on karmivan hauskaa menoa erinomaisilla näyttelijänsuorituksilla ja mielikuvituksellisilla efekteillä varustettuna.

Nuori Maitlandin pariskunta (Alec Baldwin ja Geena Davis) viettää onnellista elämää suuressa talossa kaukana suurkaupungin vilinästä. Eräänä päivänä he päättävät lähteä pikaisesti kauppaan, mutta matkalla heidän autonsa syöksyy jokeen. Hieman järkyttyneenä kotiin palatessaan he huomaavat jotakin vielä karmivampaa: he ovat kuolleita! Pariskunnan kuoleman seurauksena heidän vaivalla hankkima talonsa pistetään myyntiin, mutta kukaan ei tiedä, että he asuvat vielä siellä kummituksina. Kun rikas newyorkilaisperhe aikoo muuttaa taloon, ei kummittelevilla Maitlandeilla ole muuta mahdollisuutta, kuin kutsua apuun freelance bio-manaaja Beetlejuice (Michael Keaton) säikyttämään talon uudet asukit tiehensä.

Kuolema ja kummitukset ovat olleet läsnä Burtonin ohjaamassa Corpse Bridessä ja hänen käsikirjoittamassa ja tuottamassa klassikkoelokuvassa Painajainen ennen joulua. Näitä kahta ennen valmistunut Beetlejuice vilisee kaikenmaailman kummituksia, örkkejä ja luurankoja, ja kaikki tämä on maskeerattu ja tehty niin upeasti, että voi vain hattua nostaa ja ihmetellä. Kaikki efektit ovat todella omaperäisen näköisiä ja tässäkin elokuvassa kukoistaa Burtonin tyylille ominainen stop-motion-animaatio ja savianimaatio.

Michael Keaton oli vähintäänkin jähmeä Burtonin ohjaamassa Batmanissa, mutta keppostelevana kuolleena hän on kuin kotonaan. Keaton onnistuu samalla naurattamaan ja hieman kauhistuttamaan Beetlejuicen hahmossaan. Rooliin eläytyminen on täyden viiden tähden suoritus eleitä ja ääntä myöten. Kummituspariskuntaa esittävät Alec Baldwin ja Geena Davis eivät hekään ole hassumpia, ja he tekevät hahmoistaan todella mukavan oloisia, tosin Geena Davis on koko ajan hieman pöllämystyneen näköinen. Kummitustaloon muuttavan snobiperheen äitiä esittävä Catherin O’ Hara osaa tehdä hahmostaan erittäin ärsyttävän oloisen, kun taas perheen isää esittävä Jeffrey Jones antaa hahmostaan mukavan ja sopeutuvan kuvan. Perheen tummanpuhuvaa tytärtä esittää nuori Winona Ryder yhdessä ensimmäisistä elokuvarooleistaan.

Beetlejuice on mahtava kauhukomedia, jossa on paljon erittäin hauskoja juttuja ja kekseliäitä oivalluksia. Lavastus, maskeeraus ja animointi on erinomaista, varustettuna ehdalla Burton-tyylillä. Hupaisat näyttelijät ja mukaansatempaava juoni pitävät huolen siitä, että elokuvan ääressä viihtyy varmasti kaikenikäinen, tosin pienille lapsille muutama kohta saattaa olla hieman liian pelottava. Todellakin katsastamisen arvoinen klassikko, jonka viehätysvoimaan ajan hammas ei ole vielä pureutunut.

Mowgli
Käyttäjä, 97 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 05.06.2009
Katsottu: Kotona

Tätä elokuvaa voi kyllä sanoa klassikoksi.

Ennen kuin Tim Burton oli tehnyt yhtään elokuvaa Johnny Deppin kanssa hän teki muutaman elokuvan Michael Keatonin kanssa. Kaikki Keatonin ja Burtonin elokuvat ovat kyllä erittäin hyviä, mutta nyt on kyseessä Beetlejuice. Michael Keaton on tehnyt monenlaisia elokuvia, jännäreitä ja komedioita, mutta täytyy sanoa että on tämä yksi Keatonin parhaista elokuvista.

Elokuva kertoo pariskunnasta (Geena Davis ja Alec Baldwin) joka lähtee automatkalle mutta ajavat vahingossa jokeen ja hukkuvat sinne. Pariskunta palaa takaisiin kotiin ja tajuaa olevanssa haamuja. Mutta pian he huomaavat että vieras perhe muuttaa heidän taloonsa. Pariskunta yrittää pelotella heidät posi mutta tuloksetta. On aika kutsua Beetlejuice (Michael Keaton) paikalle jonak olisi tarkoitus pelotella vieras perhe pois. Perheen tytär (Winona Ryder) alkaa myös nuuskimaan paikkoja.

Beetlejuicen rooli on kyllä yksi Michael Keatonin parhaimmista rooleista ikinä. Jos ei paras niin ainakin hauskin. Koska Beetlejuicella saa nauraa tosissaan. Davis ja Baldwin ovat myös hyviä. Elokuvan musiikit on tehnyt Burtonin hovisäveltäjä Danny Elfman.

Tätä elokuvaa voi kyllä sanoa klassikoksi. Ei välttämättä Burtonin tunnetuin leffa mutta klassikko kuitenkin. Keatonilta ei nykyään kamalasti tule elokuvia mutta jos haluaa nähdä Keatonin loistamassa, niin kannattaa hankkia tämä käsiinsä. Huippu leffa!

QT
Käyttäjä, 31 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 13.02.2008
Katsottu: Kotona

Erinomaisen älytön ja tyylikkäästi ylilyövä.

Kukapa se haluaisi kuolla tapaturmaisesti ja ihan yllättäen? Jos niin kuitenkin tapahtuu, ja joutuu vielä huomaamaan, että Taivas sekä Helvetti olivatkin satua, ja että taloosi on muuttanut vähintäänkin kummallinen uusioperhe (idiootti isä, hullu taiteilijaäitipuoli ja keskivertonegatiivinen teinigoottitytär), niin saattaa siinä olla hermot kireällä itse kullakin. Kummittelukin, ainakin pelottava sellainen, on helpommin sanottu kuin tehty. Eikä sosiaaliviranomaisista näytä olevan keskivertodallaajalle apua tuonpuoleisessa yhtään sen enempää kuin tässäkään elämässä. No, mitäs siitä. Ainahan voit kutsua apuun ammattimiehen!

Mikäli tarinamme sankareiden vallannut perhe oli vähintäänkin kummallinen, on sitä myös Tim Burtonin elokuva ja ennenkaikkea sen nimihahmo, jota Michael Keaton tulkitsee suorastaan demonisen hauskasti. Omaperäinen ja outo huumorihan tosin on tunnetusti usein sitä parasta huumoria, ja niin tälläkin kertaa. Vaikka Keatonin räväkkä manaaja räjäyttääkin potin useampaan otteeseen, tarjoilevat myös muut elokuvan hahmot hyvät naurut useampaankin otteeseen, eikä meininki hyydy. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, meno muuttuu sitä kovemmaksi mitä pitemmälle päästään. Pläjäys alkaa jopa hieman laahaavasti, mutta kärsivällisyys palkitaan, sillä Beetlejuice tosiaan paranee loppua kohden.

Hieman ihmetyttää tieto siitä, että kauhuelokuvaksi tarkoitettu kässäri jalostui komediaksi vasta Burtonin astuessa remmiin. Kuinka ihmeessä tällaisella idealla kukaan olisi saanut aikaan vakavasti otettavan kauhuelokuvan? Tai edes kuvitellut saavansa? No, sitä emme koskaan saa tietää, eikä meidän välttämättä tarvitsekaan. Sillä juuri näin meillä on suorastaan ihanan camppeja erikoistehosteita, rakastettavan päätöntä (sanan varsinaisessa merkityksessä, hehheh mikä puujalka) huumoria ja hyviä näyttelijöitä pursuava komedia, jollaista katsoo ilokseen. No mutta. Jottei homma nyt menisi liiaksi ylistykseksi, on pakko mainita myös pläjäyksen huonoista puolista. Kuten jo todettu, elokuva käynnistyy hitaaaaaaaasti kuin Lada. Vaikka meno on suurimmaksi osaksi erinomaisen älytöntä ja tyylikkäästi ylilyövää, mennään välillä lapsellisuuden puolelle, eikä juttu enää naurata. Lisäksi jos oikein ajattelee, juonen löyhyys saattaa häiritä. Siksipä tämä yhdeksänkymmentäkaksiminuuttinen meneekin "aivot narikkaan"-lootaan, josta se kannattaa kyllä kaivaa viikonloppuiltojen ratoksi. Beetlejuicista joko pitää todella tai sitten sitä vihaa. Ja vaikka itse kuulunkin ensin mainittuun ryhmään, ymmärrän kyllä niitä toisiakin. Ei tällainen klassikkokaan kaikkiin iske.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 06.07.2005
Katsottu: Kotona

Beetlejuicen kylkeen tohtii helposti lyödä klassikkoleiman. Visuaalisesti haamushow on silkkaa tykitystä.

Kauhukomedia. Siinäpä vasta genre satuseppo Burtonille. Todistusaineistoksi väitteelle kelpaa vaikkapa vuoden 1988 klassikkoelokuva nimeltä Beetlejuice. Samalla todistuskappaleella voidaan myös todistaa Michael Keatonin komediataidot.

Beetlejuice sisältää lukuisia visuaalisia kikkailuja, jotka Burton on filmannut uudelleen myöhempiin leffoihinsa. Värimaisemat vaihtuvat upeasti kirkkaasta tummanpuhuvaan, ja goottihenkistä synkistelyä seuraa riemukas elämältä maistuva huumori. Ja puhumme nyt kuolleiden vaeltelusta kertovasta leffasta!

Kokonaisuutena tarkasteltuna haamupariskunnan (Davis & Baldwin) huhuilu kuoleman kolkoilla ja vähemmän kolkoilla käytävillä on taattua Burtonia. Hymy koristaa katsojan suupieltä, kun myöhemmin Batmanin saappaisiin hypännyt Michael Keaton virnistelee vähiä ruutuminuuttejaan biomanaaja Betelgeusena. Glenn Shadixin tyyni ja vakaa esitys Othona on sekin kerrassaan hurmaava. Unohtaa ei sovi myöskään Winona Ryderin läpimurtoroolia synkistelyyn taipuvana outolintuna.

Kyllä Beetlejuicen kylkeen tohtii helposti lyödä klassikkoleiman. Visuaalisesti haamushow on silkkaa tykitystä ja kunnon nörttinä Burton tuo mieltymyksensä vanhoihin kauhupätkiin esiin riemukkaalla tavalla. Betelgausen yleisölle esittelevä raina on loistava johdanto Burtoniin suuriin teoksiin kuten vaikkapa Saksikäsi Edward tai Big Fish. Ja kaiken tällä kertaa siis kruunaa Keaton esittäessään…. aah, hitto, en voi enää sanoa kolmatta kertaa tuon ilkimyksen nimeä. Ai miksikö? No, katsokaa leffa ja hämmästykää sen loistokkuutta.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 753 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 08.07.2005
Katsottu: Kotona

Burtonimainen synkkyys toimii tässä todella hyvin.

Beetlejuice on Tim Burtonin varhaisimpia ohjaustöitä. Jo tässä näkee ne tunnusmerkit, jotka ovat ominaisia hänen myöhemmille elokuvilleen. Elokuvassa on synkkä tunnelma höystettynä Burtonin vakiosäveltäjä Danny Elfmanin musiikilla.

Nuoripari kuolee auto-onnettomuudessa. He saavat huomata, ettei kuolleena oleminen olekaan niin helppoa kuin luulisi. Eräs vieras perhe on asettunut taloksi heidän kotiinsa ja he eivät saa kuolleiden sosiaalitoimistosta apua. Uudet asukkaat kuitenkin pitäisi häätää pois. Eikä kuolleiden käsikirjasto ole apua, sillä se ei ole maailman helppolukuisinta luettavaa. He kuitenkin törmäävät Betelgeuse-nimiseen tyypiin, joka voisi ajaa uudet asukkaat pois. Mutta ei tämäkään heppu mikään helppo ole.

Tässä elokuvassa on burtonimaista synkkyyttä ja se toimii tässä erittäin hyvin. Eikä elokuvasta puutu huumoria. Myös kauhupuoltakin on, vaikka ei tämä välttämättä kokeneempia kauhuelokuvien katselijoita pelota. Ei tämä ainakaan minua pelottanut, mutta se ei laske pisteitä.

Myös näyttelypuoli on aika hyvää. Michael Keaton tekee yhden parhaimmista roolisuorituksistaan Betelgeusen roolissa. Keaton saakin tyypin tuntumaan täysin hullulta. Myös Alec Baldwin ja Geena Davis tekevät aika hyvää työtä haamupariskuntana. Eikä muissakaan näyttelijöissä valittamista ole.

Ville
Tähtääjä, 479 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 07.07.2005
Katsottu: Kotona

Keatonin Beetlejuice saa nauramaan todella, ja muukin vähintään hymähtelemään.

Luin lehdestä, että Michael Keaton olisi halukas tekemään jatko-osan yhdelle uransa suurimmista hiteistä, kauhukomedialle Beetlejuice. Alkoi oikein hävettää kun en ollut moista leffaa katsonut (sentään suurimman idolini, Tim Burtonin filmi!).

Elokuva alkaa, kun omasta talostaan hyvää huolta pitävä pariskunta hukkuu jokeen. Kun tämä valkenee ihan rauhassa kotiin menneelle parille, heidän on opittava elämään kummituksina omassa talossaan, jonne muuttaakin varsinaisten hullujen (ja järkyttävän huonon sisustajan) perhe, johon kuuluu myös kummituksien ystäväksi tuleva goottityttö (jota esittää sairaan kaunis, ja parinvuoden päästä parhaan roolinsa Saksikäsi Edwardissa vetävä Winona Ryder). Pariskunnan on peloteltava perhe pois talosta, mutta kun se ei tahdo onnistua, turvautuvat he viimeiseen mahdollisuuteen, Betelgeuse nimiseen pelotteliaan. Kaikkihan ei tietenkään mene niinkuin pitää ja Tim Burtonkin on siitä tietoinen,

Beetlejuice on ensinnäkin hyvin hauska elokuva. Keatonin Beetlejuice saa nauramaan todella, ja muukin vähintään hymähtelemään. Kuitenkaan liian komediallinen tämä ei ole, vaan myös hyvä elokuva. Tässä on ideaa, joka tekee tästä kiehtovan. Samanlaista ideaa kuin Harry Pottereissa ja Monsterit OY:ssä, mutta Burtonin kultainen kosketus tekee tästä paljon mielenkiintoisemman.

Roolit ovat oikein hyviä, varsinkin Keatonin ja Ryderin roolit ovat mahtavia. Pariskuntaa en tunnistanut, mutta oikein hyvin hekin roolinsa vetivät.

Kaikenkaikkeaan oikein onnistunut kauhukomedia naurattaa ja kiehtoo. Tässä ei ole kokonaisuudessaan siis mitään vikaa. Kaikki ne naurettavat efektit on tehty arvattavasti tarkoituksella ja sopivat kuin nakutettu elokuvan ilmapiiriin (uskon Burtonin tajunneen sen tai sitten se on mahtava vahinko). Ajatusmaailma on rikasta ja kyllä Keaton on oikeassa sanoessaan sen riittävän jatko-osaan. Toivon todella, että se tehdään ja (niin epätodennäköistä kuin se onkin) että Burton asettuisi toistamiseen ohjaajaksi. Mestariteos olisi taas luvassa.

Jali ja Suklaatehdasta odotellessa kannattaa ehdottomasti katsastaa kaikki Burtonin leffat, tai ainakin merkkipaalut, joihin tämä todellakin kuuluu.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Sano mitä sanot
Tähtääjä, 161 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 21.02.2005
Katsottu: DVD

Haluatte kauhukomedian ilman mustaa huumoria, kannattaa mieluusti valita Beetlejuice!

Tim Burton ylittää taas itsensä. Tällä kertaa näyttelijäkaarti on eroava, Alec Baldwin, Geena Davis ja Catherine O'Hara on nähty Timpan leffoissa vain tämän kerran. Sen sijaan Jeffrey Jones (Sleepy Hollow) ja Winona Ryder (Edward Scissorhands) on jo nähty. Ja supacoolina Beetlejuicena nähdään Batmanina hurmannut "ei-ehkä-niin-komea" Michael Keaton. Ei huono valikoima, mutta täytyy kyllä sanoa että Micke varastaa koko show'n. Eikä tällä kertaa Michael J. Fox vaan arvon mr. Keaton. Sitten itse elokuvaan kun näyttelijöistä päästään.

Adam ja Barbara Maitland ovat onnellinen pikku pariskunta, jotka on juuri sisustaneet uuden talon. Kohtalokas automatka tekee tepposen, ja Adam ja "Babs" hukkuvat jokeen. Pian he jo tajuavat olevansa poissa elävien kirjoista. Huono juttu heidän kannaltaan. Pian taloon muuttaa Charlez Deetz (Jones) vaimoineen (O'Hara) ja tyttärineen. Nuori ja outo Lydia (Ryder) nuuskii lukittua ullakkoa, sillä on kuullut outoja ääniä ja tarkkailee ankarasti jokaista raksahdusta (johtuukohan kuolleista?). Lydia ei oikein tule toimeen äitipuolensa Delian kanssa, joka yrittää tehdä suurta vaikutusta vieraisiin, jotka vähän väliä ravaavat talossa. Toinen osapuoli ovat sitten Maitlandit, jotka yrittävät häätää Deetzit talostaan hevon kuuseen. Ennen ystävystymistä Lydian kanssa he ehtivät kutsua hätiin Betelgeusen, suuren "bio-excorcistin" eli bio-manaajan. "Beetlejuice" on erittäin pätevä, valmistunut Harvardista, nähnyt Manaajan 167 kertaa ja.... kuollut. No jaa, ehkei Beetlejuice pysty kokomittaiseen yhteistyöhön, varsinkaan iskettyään silmänsä "Edgar Allan Poen tyttäreen" eli Lydiaan.

Roolisuoritukset ovat mainioita, ohjaus aivan uskomaton ja musiikki säestää mukavasti. Jos olette nähneet Addams Familyt, ja haluatte kauhukomedian ilman mustaa huumoria, kannattaa mieluusti valita Beetlejuice!

nimimerkki: Betelgeuse

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 21.03.2004
Katsottu: DVD

Ehta demoni!

Onko sinulla ongelmia ei-toivottujen henkilöiden kanssa? Sano kolmasti hänen nimensä ja hän tulee! Ai karmeeta. - Kuka tulee? Ehta demoni! Beetlejuice, biomanaaja, joka häätää inhoja eläviä pois kuolleiden jaloista. Jiiihaa! Tätä örveltäjää tarvitsee mm. nuoripari Adam & Barbara (Baldwin & Davis), joka huomaa kuoltuaan herttaisen asuntonsa muuttuneen ahdistavaksi nykytaiteen kaatopaikaksi.

Beetlejuice on Burtonin varhaisia elokuvia, freesi ja hauska. Michael Keaton yllättää totaalisesti nimiosassa. Heppua on vaikea uskoa siksi samaksi hillityksi mieheksi, joka suostui pukemaan Batmanin kumipuvun ylleen vuotta myöhemmin tämän leffan ilmestymisen jälkeen. Keaton on ilmiömäinen. Muukin kasti tekee oivaa työtä (myös herra Baldwin - yllättävää), koostuuhan se Burtonin suosikeista.

Leffan lavastus ja efektit ovat jokseenkin erikoisia. Budjetti on ollut selvästikin pieni, mutta sen ei ole annettu haitata. Filkasta jää hyvä mieli.

Söpö
Ylläpitäjä, 689 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 21.03.2003
Katsottu: Kotona