Tim Burton ylittää taas itsensä. Tällä kertaa näyttelijäkaarti on eroava, Alec Baldwin, Geena Davis ja Catherine O’Hara on nähty Timpan leffoissa vain tämän kerran. Sen sijaan Jeffrey Jones (Sleepy Hollow) ja Winona Ryder (Edward Scissorhands) on jo nähty. Ja supacoolina Beetlejuicena nähdään Batmanina hurmannut ”ei-ehkä-niin-komea” Michael Keaton. Ei huono valikoima, mutta täytyy kyllä sanoa että Micke varastaa koko show’n. Eikä tällä kertaa Michael J. Fox vaan arvon mr. Keaton. Sitten itse elokuvaan kun näyttelijöistä päästään.
Adam ja Barbara Maitland ovat onnellinen pikku pariskunta, jotka on juuri sisustaneet uuden talon. Kohtalokas automatka tekee tepposen, ja Adam ja ”Babs” hukkuvat jokeen. Pian he jo tajuavat olevansa poissa elävien kirjoista. Huono juttu heidän kannaltaan. Pian taloon muuttaa Charlez Deetz (Jones) vaimoineen (O’Hara) ja tyttärineen. Nuori ja outo Lydia (Ryder) nuuskii lukittua ullakkoa, sillä on kuullut outoja ääniä ja tarkkailee ankarasti jokaista raksahdusta (johtuukohan kuolleista?). Lydia ei oikein tule toimeen äitipuolensa Delian kanssa, joka yrittää tehdä suurta vaikutusta vieraisiin, jotka vähän väliä ravaavat talossa. Toinen osapuoli ovat sitten Maitlandit, jotka yrittävät häätää Deetzit talostaan hevon kuuseen. Ennen ystävystymistä Lydian kanssa he ehtivät kutsua hätiin Betelgeusen, suuren ”bio-excorcistin” eli bio-manaajan. ”Beetlejuice” on erittäin pätevä, valmistunut Harvardista, nähnyt Manaajan 167 kertaa ja…. kuollut. No jaa, ehkei Beetlejuice pysty kokomittaiseen yhteistyöhön, varsinkaan iskettyään silmänsä ”Edgar Allan Poen tyttäreen” eli Lydiaan.
Roolisuoritukset ovat mainioita, ohjaus aivan uskomaton ja musiikki säestää mukavasti. Jos olette nähneet Addams Familyt, ja haluatte kauhukomedian ilman mustaa huumoria, kannattaa mieluusti valita Beetlejuice!
nimimerkki: Betelgeuse
