Markku Kanervan suhteen on semmoiset kaksijakoiset tunnelmat. Toisaalta hänen saavutuksensa aiemmilta vuosilta ovat erinomaiset. Toisaalta ymmärtäähän tuon, että alavireisesti sujuneitten pelien jälkeen haluttiin tehdä jokin ratkaisu, joka ei ihan suoraan satuta pelaajia. Kanervalla ei minun mielestäni ole mitään hävettävää. Ja luulenpa, että Suomen miesten maajoukkueen menestyksen notkahdus on ihan luonnollista vatkausta nousevan joukkueen tiellä kohti tähtitarhoja.

Toistojen tärkeyden suhteen olen aivan samaa mieltä. Lapsena pelasin jalkapalloa ja harjoituksissa käytiin kyllästymiseen asti läpi sisäsyrjäpotkua ja rintapotkua ja jopa kärkkäriä. Kaikki kyllä oppivat ketkä oppia halusivat.