Ei ehkä varsinaisesti mikään yhtenäinen hauska tarina, mutta tämä asia jaksaa aina huvittaa. Olen töissä sellaisessa paikassa, missä oikeasti ollaan kymmenien, jopa satojen ihmisten kanssa tekemisissä tavalla tai toisella joka päivä, ja kaikenlaiset muodolliset kohteliaisuudet ja sosiaaliset taidot täytyy olla hanskassa.

Jokapäiväisenä ilon ja huvituksen aiheena on ihmisten miljoonat erilaiset tavat suhtautua yksinkertaisiin kohteliaisuuksiin kuten tervehdykseen – suurin osa kohtaamisista siis rajoittuu yleensä ihan vain sellaisiin kuitenkin. Joillekin kohteliaisuus on suorastaan militantti pakkomielle ja sellaista vaaditaan aina ja kaikilta, useimmille kyse on ihan kasuaalista tuttujen tervehtimisestä tai vastaamisesta. Sitten on oma näkymättömien ryhmänsä, joka vihaa ja karttaa muiden ihmisten kohteliaisuuksia ja yleensä loukkaantuu tai suuttuu niistä.

Yhtenä äärimmäisenä tapauksena on tullut vastaan sellainenkin, että jo ilmeisesti valmiiksi hauraan ja vainoharhaisen tapauksen loppukin mielenterveys romahtaa pelkästä tervehdyksestä, mutta siinä ei oikeasti ole mitään hauskaa. Näitäkin maailmaan mahtuu, valitettavasti.