- Tämä aihe sisältää 4 vastaukset, 3 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 5 kuukautta, 1 viikko sitten
toimesta.
-
Artikkelit
-
-
Lisää klassikkoketjuja takas henkiin.
Ketjun avaava tarina on tällainen huvittava tämän hetken ongelma. Kun on tottunut pelaamaan paljon autojen ja muiden vehkeiden kanssa, niin ne tietyt ääni- ja valosignaalit iskostuu aika tehokkaasti takaraivoon. Näinpä siis vaikka tapaankin nukkua kuin vauva, aina aamuyöstä kun pikkulintu tulee ikkunan taakse piipittämään, tyypillisesti herään siihen koska ensimmäinen reaktio aivoissa on että joku työkone on peruuttamassa sitä seinää päin. 😀
-
-
Heinäkuussa olin katsomassa 35MM-filmiltä Kuolema astuu laivaan( The last of Sheila) ja ennen esitys olin shoppailemassa ja ostin Aloha-paidn, jonka otin luonnollisesti teatteriin mukaan ja leffan jälkeen huomasin kotimatkalla, että paitaa on jäännyt teatteriin.
Menin seuraavana päivänä etsimään paitaa ja onneksi se löytyi.
Huvittavaa tässä oli se, että yleensä teattereihin ja muijin yleisiin tiloihin unohdetaan korkeintaan kännykkä, bussikortti, lompakko, laukku, reppu, kassi tai joku lelu, mutta enpä tiedä yhtään tapausta, jossa joku oli unohtanut vaatekappaleen ja vielä selvinpäin, sillä humalassa tunnetusti hukataan isompia esineitä.
-
Ei ehkä varsinaisesti mikään yhtenäinen hauska tarina, mutta tämä asia jaksaa aina huvittaa. Olen töissä sellaisessa paikassa, missä oikeasti ollaan kymmenien, jopa satojen ihmisten kanssa tekemisissä tavalla tai toisella joka päivä, ja kaikenlaiset muodolliset kohteliaisuudet ja sosiaaliset taidot täytyy olla hanskassa.
Jokapäiväisenä ilon ja huvituksen aiheena on ihmisten miljoonat erilaiset tavat suhtautua yksinkertaisiin kohteliaisuuksiin kuten tervehdykseen – suurin osa kohtaamisista siis rajoittuu yleensä ihan vain sellaisiin kuitenkin. Joillekin kohteliaisuus on suorastaan militantti pakkomielle ja sellaista vaaditaan aina ja kaikilta, useimmille kyse on ihan kasuaalista tuttujen tervehtimisestä tai vastaamisesta. Sitten on oma näkymättömien ryhmänsä, joka vihaa ja karttaa muiden ihmisten kohteliaisuuksia ja yleensä loukkaantuu tai suuttuu niistä.
Yhtenä äärimmäisenä tapauksena on tullut vastaan sellainenkin, että jo ilmeisesti valmiiksi hauraan ja vainoharhaisen tapauksen loppukin mielenterveys romahtaa pelkästä tervehdyksestä, mutta siinä ei oikeasti ole mitään hauskaa. Näitäkin maailmaan mahtuu, valitettavasti.
-
Tuli tänään töissä vastaan tällainen tapaus, joka nauratti kovasti.
Meillä on firmassa keittiössä sellainen kunnon teräksinen jääkaappi, missä ihmiset säilyttää kaikkia eväitään ja juomiaan. Tässä joku aika sitten huomattiin, että eräs naisihminen käy siellä ilman lupia napsimassa muiden ihmisten eväitä kun kukaan ei ole katsomassa. Niinpä siihen jääkaappiin pantiin sitten lukko. Tänään kun sieltä sitten piti käydä jotain hakemassa, huomattiinkin että jääkaapin ovi olikin juuttunut kiinni. Pienen auditoinnin perusteella tultiin johtopäätökseen, että täti oli ilmeisesti tavoilleen uskollisesti koettanut käydä vähän sieltä napsimassa, mutta saanut sitten kunnon raivarin ja alkanut lyömään ja potkimaan sitä jääkaappia, kunnes se teräksinen ovi lukkoineen oli siitä jotenkin hajonnut ja jäänyt pysyvästi jumiin. Eväät jäi koko possella sinne lukkojen taakse, mutta nauratti kyllä kun ajatteli mikä ihme pyhä raivo sitäkin naista on riivannut kun tuollaisen ydinsodan kestävän jääkaapinkin saa jotenkin lyötyä hajalle. 😀
-
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.