Olen viime aikoina katsellut elokuvia harmillisen vähän. Ei oikein ole aikaa, kun teen tällä hetkellä kolmea työtä, joista kaksi osa-aikaisia ja kolmas kokopäiväinen. Töiden puolesta (henkilökohtainen avustaja) kävin viime viikon torstaina elokuvateatterissa katsomassa ”John Wick IV:n”, joka oli mielestäni ihan kohtalainen väkivaltapläjäys, vaikken Wick-elokuvien mytologiaa olekaan koskaan kyennyt ottamaan erityisen vakavasti.

Viimeisin omasta aloitteestani katsomani elokuva oli pahamaineisen kamppailulajispesialisti Godfrey Hon ohjaama ”Magnificent Natural Fist”, jonka juonen olen jo ehtinyt pitkälti unohtaa. Aika usein näissä kung fu -elokuvissa putoaa jossain vaiheessa kärryiltä, mutta MNF taisi tehdä ennätyksen siinä, miten nopeasti kärryiltäputoaminen tapahtui. MNF on myös niitä elokuvia, jotka täytyy ehdottomasti katsoa englanniksi jälkiäänitettynä versiona. Täysin älyvapaan ääninäyttelyn ja dialogin yhdistyminen jo sinänsä järjettömään juoneen ja visuaaliseen ilmeeseen on Ö-luokan kung fu -elokuvien suola. Olisi valehtelua kiistää, ettenkö olisi nauttinut.