Cannesin elokuvafestivaalien vuoden 2002 parhaan ohjauksen (Paul Thomas Anderson, Magnolia) palkinnon voittanut elokuva on ”epätavallinen rakkaustarina eristäytyneistä ihmisistä, jotka yrittävät löytää toisensa vihamielisessä maailmassa. Se on myös komediallinen kuvaus levottomuuden ja vihan tunteiden odottamattomasta muutoksesta suloisiksi ja puhtaiksi.” Adam Sandlerin hämmästyttävä roolitulkinta Barry Eganina on ainutlaatuinen.
Barry on sosiaalisesti rajoittunut pikkutavarakauppias, jonka arkea hallitsevat hänen seitsemän sisartansa. Mahdollisuudet löytää todellinen rakkaus ovat mitättömät. Kun salaperäinen nainen saapuukin yllättäen hänen elämäänsä, Barryn tunteet heittävät volttia ja ailahtelevat kontrolloimattoman vihan, himon ja epävarmuuden välillä.
Arviot
Elokuvan teemat avautuvat vasta loppumetreillä.
Jäin miettimään, mikä leffan aloituksessa meni pieleen, kun yksi pari poistui elokuvasta puolen tunnin katsomisen jälkeen. Mietin itsekin vielä tässä vaiheessa, miten elokuvaa pitäisi ymmärtää. Siinä oli selvästikin jokin idea ja se idea oli hyvä. Punch-Drunk Love on elokuva, joka kertoo kahdesta ihmisestä. Se ei ole pintapuolinen kuvaus yksinäisyydestä ja outoudesta, mielen ailahduksista ja omanlaisesta […]
Tässä on aikaa ajatella ja vetää omia johtopäätöksiä.
Barry Egan (Sandler) on mies, jonka elämä tyhjää. Mies taaplailee päivärutiineissaan koneen lailla ja ottaa lähiympäristön iskut kiltisti vastaan. Siskot pomputtavat Barrya ja pitävät tätä ilmiselvästi holhousta kaipaavana tyyppinä. Tuota äijä ei kuitenkaan sisimmässään ole. Yksinäisyys ja keskustelukumppanin tarve pistävät hepun soittamaan viihdelinjalle, jossa kysellään visanumerot. Barry joutuu kiristyksen uhriksi. Tämä toimii ärsykkeenä, on aika […]
Nättejä värejä, joista saa hyviä viboja – tai sitten ei.
Kaikissa sateenkaaren väreissä kylpevä ”lavstoori”, ehkä se on maailmankaikkeuden huonoimpia leffoja. Totta kai sen kuuluu olla, kun sen pääosassa on Adam Sandler. Ja ehdottoman varmasti koko raina on ehtaa ongelmajätettä, jos sen henkilöt ja tarina lipsuvat katsojan sormista kuin vaseliinilla kyllästetty ovennuppi. Hyvä elokuvahan on sellainen, joka aukeaa katsojalle helposti, kertoo tavalla tai toisella jotakin […]
Magnolian luonut mies tarjoaa tällä kertaa perinteisen rakkaustarinan outoudella ja vanukkailla höystettynä.
Punch-Drunk Love on nuoren polven elokuvamies Paul Thomas Andersonin neljäs kokopitkä elokuva. Kuten tavallisesti, Paul on myös käsikirjoittanut draamansa omalla persoonallisella ja erikoisella tyylillään. Ja erikoisuutta todella piisaa, lopulta sitä taitaa olla jopa liiaksi, jotta tavallinen pulliainen jaksaisi innostua kahden päältä harmaan hiirulaisen rakkaustarinasta. Tulee mieleen, että leffa hakisi outoutta vain outona olemisen ilosta ja […]
Outouksia pursuava ja syvästi koskettava henkilökuva rakkauden ennakkoluulottomuudesta ja selittämättömyydestä.
Groovaavan (1997) ja upean henkilögallerian omaavan (1999) jälkeen ohjaaja Paul Thomas Anderson päätti siirtyä romantiikan pariin. Vuonna 2002 ilmestynyt tiivistää Andersonin tavaramerkin, suuren henkilögallerian, yhteen hyvin tärkeään henkilöön ja muutamaan vähemmän tärkeään sivuhenkilöön. On hyvin hassua huomata Andersonin tekevän monimutkaisten suhdevyyhdielokuvien jälkeen koskettavan henkilökuvan, jossa kantaa otetaan moneenkin hyvin arkaluotoiseen asiaan kihelmöivän salamyhkäisesti ja piilokantaisesti. […]
2