John Wick (Keanu Reeves) löytää tavan kukistaa High Table -sarjamurhaajajärjestön. Mutta ennen kuin hän voi ansaita vapautensa, Wickin täytyy kohdata uusi vihollinen, jolla on voimakkaita liittolaisia ympäri maailmaa, ja ulkoisia voimia, jotka muuttavat vanhat ystävät vastustajiksi.
Leffasarjan osat: John Wick (2014), John Wick: Chapter 2 (2017), John Wick: Chapter 3 – Parabellum (2019), John Wick: Chapter 4 (2023)
Palkkatappaja John Wick (Keanu Reeves) aloittaa valkokankaalla jo neljännen seikkailunsa. Tällä kertaa Wickilla onkin edessään elämänsä kovin haaste, kun markiisi Vincent de Gramont (Bill Skarsgård) ottaa hänet tähtäimeensä. Jatkuvan tappamisen ja pakenemisen uuvuttama Wick päättää turvautua viimeiseen oljenkorteen ja haastaa markiisin kaksintaisteluun. Kuka selviääkään lopulta voittajana? Ohjaaja Chad Stahelski on taustaltaan stuntmies, mikä näkyy. Suvantokohtia […]
Pauketta ja räimettä.
Todella viihdyttävää toimintaa!
.
Todella hienon näköinen ja kuuloinen toimintaleffa. Soundtrack päräyttää, koreografia ja kuvaus on komeaa katseltavaa sekä pop-kulttuuriviittaukset muun muassa klassikkopätkä The Warriorsiin ja Hotline Miami -peliin toimivat hienosti.
3
Jokseenkin tolkuton ja ylipitkä toimintaelokuva, jonka väkivalta on kekseliästä, tyyliteltyä ja raakaa. Pariin edelliseen osaan verrattuna elokuvassa on kuitenkin lopullisuuden tuntua ja temaattista painoa, joka tekee siitä katsomisen arvoisen. Juonta ei kannata pysähtyä miettimään liian syvällisesti. Muuten trillerin piinaavimmaksi kysymykseksi nousee se, mistä kaikki nuo raskaasti aseistetut pummit ilmaantuvat ja mihin heidän itsesuojeluvaistonsa on kadonnut.
Wick-saagan mahtipontisessa mystiikassa on toki oma viehätyksensä, mutta en sanoisi, että elokuvan maailmaan voi kuitenkaan uskoa, vaikka kuinka yrittäisi heittäytyä tarinan ja sen räikeän rappioestetiikan vietäväksi. Ehkä tähän olisi helpompi suhtautua, jos kyseessä olisikin jo 1980-luvulla julkaistuun sarjakuvaan perustuva anime.
Donnie Yen ja Shamier Anderson tekevät elokuvan onnistuneimmat roolit, ja heidän hahmonsa tuovat tarinaan väriä ja inhimillisyyttä toimien hyvänä kontrastina murahtelevalle Keanu Reeversille, jonka tulkitsema John Wick ei tunnu tuntevan kipua tai väsymystä. Bill Skarsgård on pahiksena ihan toimiva, mutta hahmo jää ehkä vähän persoonattomaksi. Näitä kunnianhimoisia yläluokkaisia psykopaattinulikoita on nähty elokuvissa maailman sivu, ja nähdään vastakin.
Plussaa ääniraidalla soivasta The Vandellasin [i]Nowhere to Runista[/i], mutta miinusta siitä että leffassa käytetään jotain kuppaista heviversiota, jossa ei ole puoltakaan alkuperäisen kappaleen tehosta. Sen jälkeen kustaan vielä [i]Paint It, Blackin[/i] päälle. Kyllä musiikki voi olla rankkaa, painostavaa ja mukaansatempaavaa ilman särökitaravallejakin.