Saaga jatkuu Oscar-voittaja, elokuvantekijä Denis Villeneuven, aloittaessa seuraavan luvun Frank Herbertin maineikkaasta romaanista Dyyni, tähtiluokan kansainvälisen näyttelijäkaartin kanssa. Warner Bros. Picturesin ja Legendary Picturesin ”Dyyni: Osa kaksi” on kovasti odotettu jatko-osa vuoden 2021 kuusi Oscaria voittaneelle ”Dyynille”.
“Dyyni: Osa kaksi” seuraa Paul Atreidesin myyttistä matkaa hänen liittoutuessaan Chanin ja fremenien kanssa ollessaan kostoretkellä salaliittolaisia vastaan, jotka tuhosivat hänen perheensä. Kohdatessaan valinnan elämänsä rakkauden ja tunnetun universumin kohtalon välillä hän ponnistelee ehkäistäkseen hirvittävän tulevaisuuden, jonka vain hän voi nähdä ennalta.
Leffasarjan osat: Dyyni (2021), Dyyni: Osa kaksi (2024)
Hyvä, mutta omituisia hyppimisiä tapahtui tämän tästä vaiko päällä oleva kuume hämärsi ymmärrystä. Kun hän-jolla-on-liikaa-nimiä lähti olemaan yhtä aavikon kanssa ja varoiteltiin vaikka mistä, niin kohta olikin jo takaisin vaikka juuri se olisi pitänyt kuvata/näyttää. Lopussa sama sinne etelään menon kanssa: en, en mene ja sitten kuitenkin yhtäkkiä siellä.
4
En ymmärtänyt ja tykännyt ykkösosasta juuri lainkaan, joten en tiedä miten on mahdollista että tämä oli aivan mahtava. Tai siis oli ekat kaksi tuntia, loppua en ymmärtänyt taaskaan mutta nyt siihen saattoi olla syynä se, että poikaystäväni keskeytti minut tuolla ajanjaksolla jatkuvasti (ei hänen vikansa). Pakostikin katselukokemus siitä kärsii. Jos näen tämän joku kerta uudelleen kenenkään häiritsemättä, saatan antaa puoli pistettä enemmän niin kuin olin aluksi aikeissa antaa.
Se, mistä en tässä pitänyt oli se valitettava ongelma mitä usein tapahtuu kun suuren mittakaavan kirja sovitetaan elokuvaksi. Oletan Villeneuven lukeneen kirjat ja olleen tarinassa niin syvällä, ettei hän ymmärrä miten minä, joka ei ole lukenut kuin ekan kirjan, voisi tajuta sellaisia asioita mitä elokuvassa nähdään korkeintaan osittain. Liikaa kysymyksiä ja epäselviä asioita. Tällä kertaa se ei kuitenkaan haitannut niin paljoa kuin ekassa osassa, mikä on hassua sillä se perustui ekan kirjan tapahtumiin. Tässä nähtäviä asioita ei ollut lukemassani kirjassa ja silti pysyin enimmäkseen kärryillä. Parempi kirjoitus ja ohjaus? Ainakin siltä tuntui. Ekassakin osassa isous oli läsnä, mutta ylikäytetty sana (jota normaalisti vihaan juurikin siksi koska sitä käytetään väärin, mutta tässä se todellakin oli sitä, kirjaimellisesti) eeppisyys oli tässä läsnä niin voimakkaasti että jopa minä olin ekan kahden tunnin ajan aivan myyty. Näin näitä sci-fi-leffoja pitäisi tehdä kun kyseessä on aidosti suuresta ja iättömästä tarinasta kyse. Elokuva oli myös aivan tajuttoman kaunis. Harmi etten voi enää nykyisin katsoa elokuvia suurelta kankaalta, sillä tämä olisi ehdottomasti pitänyt nähdä sellaiselta.
Ekassa leffassa en pystynyt pääsemään oikein kenenkään pään sisään, paitsi Paulin ehkä. Nyt kävi niin että ymmärsin kaikkia muita paitsi Paul Atreidesia. Zendaya vakuutti edelleen vaikka hänen näyttelytyylinsä onkin melko minimalistinen ja roolista toiseen samankaltainen. Ihan sama, kunhan se toimii leffan eduksi! Olisi kiva jos kaikista hahmoista ja ihmisryhmistä ja uskonnoista saisi tietää enemmän mutta tämä kaiketi paisuisi ihan mahdottoman isoksi silloin. Tällä laadulla katsoisin tosin kaikki.
Vielä yksi kysymys: miten madolla jarrutetaan vai hypätäänkö vain pois kyydistä?
3
6/10 ⭐⭐⭐
.
Eeppisempi, vauhdikkaampi ja viihdyttävämpi uin eka osa.
⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Dyynin jatko-osa on erinomaisesti onnistunut elokuva ja ensimmäistä osaa selkeästi parempi teos ja se päättää onnistuneesti edellisessä osassa alkaneen tarinan, vaikkakin jättää oven auki mahdolliselle kolmannelle osalle. Elokuvan vahvuus on visuaalisesti hienosti tehdyt erikoisefektit ja niitä täydentää äänimaailma ja musiikki läpi elokuvan. Näyttelijäkaarti suoriutuu myös rooleistaan hyvin ja sieltä voisi nostaa esiin Timothée Chalametin esittämän Paul Atreideksen kasvutarinan, Austin Butlerin psykopaattisen Feyd-Rauthan ja aina hyvän Javier Bardemin Stilgarin. Vaikka elokuvalla on kestoa lähes kolme tuntia, niin tarina pysyy koko ajan kiinnostavana seurata ja pituus on näin ihan perusteltua. Elokuvassa nähtävät taistelukohtaukset on myös hyvin tehtyjä ja niitä on sopivin väliajoin muun tarinan joukossa. Matojakin nähdään useaan otteeseen aavikolla ja niiden kokoluokka on massiivinen. Lisäksi kuvauspuoli on tässä onnistunut viimeisen päälle ja kokonaisuus on Dennis Villeneuvella hienosti hallussa ja tämä onkin miehen parhaimpia elokuvia. Ehdottomasti elokuva, joka kannattaa käydä teatterissa katsomassa ja näin saada kaikki irti.