Suuri kaappaus

Joku

Jälleen yksi loistava 70-luvun rikoselokuva joka on hiukan ainakin itseltäni lentänyt tutkan ohi. Ohjaajanakin häärii niinkin legendaarinen tekijä kuin Sidney Lumet, joka onkin nimenomaan ansioitunut rikoselokuvien suhteen. Anderson Tapesin ”Duke Andersonina” esiintynyt Sean Connery nähtiin useammassa muussakin Lumetin ohjaamassa elokuvassa. Esimerkkinä loistava ”The Offence”. Anderson Tapes on selkeästi tuota esimerkkiä humoristisempi ja kevyempi leffa. Täytyy sanoa, että pidin tästä elokuvasta ehkä aavistuksen enemmän. Kyseessä on siis hyvinkin perinteinen heist-elokuva. Kassakaappimies Duke Anderson pääsee lusimasta pitkää kakkua ja suuntaa lähestulkoon suoraan vankilan porteilta suunnittelemaan seuraavaa keikkaa. Duke on lusinut mafian puolesta joten gangsterit saavat nyt vastineeksi auttaa keikan järjestelyissä. Mukaan napataan myös pari kaveria kiven sisästä, toisena nuori kloppi jota esittää valkokangasdebyytissään Christopher Walken. Ryöstön kohteena on iso rikkaiden asuttama kerrostalo Manhattanilla. Korut ja muut arvokamppeet koreihin ja muuttoauton perään. Helppoa kuin heinän teko, vai onko sitten kuitenkaan? The Anderson Tapes on rytmitykseltään juoneensa suhteutettuna lähestulkoon täydellinen malliesimerkki kuinka tehdä mukaansatempaavaa rikosleffaa. Connery kiertelee värväämässä porukkaa koplaansa ja samalla seurataan kuinka poliisi sekä erilaiset virastot salakuuntelevat ja kuvaavat tätä jengiä. Tässä on kuitenkin äärimmäisen kekseliäs sivuseikka sen suhteen, nimittäin tarkkailun kohteena ei suoranaisesti ole Duke Anderson itse. Äijä vaan sattuu olemaan ”väärässä paikassa väärään aikaan”. Lopputulema tästä koko sotkusta on todella mehukas ja palkitsee kyllä katsojan hienosti! Ihan viimeiset minuutit on niin kovaa kamaa, että ihmettelen miksei tästä useammin kuule puhuttavan. The Anderson Tapes on myös taatusti ensimmäisiä rikosleffoja jotka kuvailee niin paljon tuohon aikaan yleistyneitä salakuuntelumenetelmiä ja muita poliisin vakoilujuttuja. Myöhemminhän näitä on nähty vaikka kuinka. Myös leffan kummalliset musiikit etenkin alussa tukee hyvin sitä omituisuuden tunnetta, jota Duken täytyy kokea katsellessaan valvontakameroita ja muuta erikoista teknologiaa. Katukuvaan ja esimerkiksi pankkiin on ilmestynyt erilaisia vempaimia miehen linnareissun aikana.