Arviot
Lumimiehiltä näyttäviä susiolentoja vyörytetään kuvaruudulle alituiseen ja päätön mätke saa kovimmankin katsojan aivokapasiteetin puutumaan nollarajoille.
The Howling on allekirjoittaneen mielestä tähän mennessä ilmestyneistä ihmissusielokuvista se kaikista parhain, mutta neljä vuotta myöhemmin paikkansa auringossa ottanut Howling II: Stirba – Werewolf Bitch on jotain niin uskomatonta roskaa, että se oli erittäin lähellä ansaita legendaarisen ja oih niin häpeällisen puolikkaan tähden. Olen kuitenkin tänään sen verran lempeällä tuulella, että tahaton komiikka ja lukematon […]
Rasvainen ja helpolla alas menevä kalkkunaelokuva,
Kalkkuna [I](Meleagris gallopavo)[/I] on metsäkanoihin kuuluva lintu. Kultainen Kalkkuna taas on Michael Medvedin 1980 keksimä fiktiivinen palkinto kaikkien aikojen huonoimmille elokuville. Kultainen Vadelma taas on joka vuosi jaettava palkinto ajankohtaisesti huonoimmille elokuville. Philippe Moran ohjaama Howling II jäi ilmestymisvuonna palkinnoitta, mutta mikään ei muuta tosiasioita mihinkään suuntaan. Kyseessä oli ja on yhä pesunkestävä, rasvaa tihkuva […]
Aivan loistava jatko-osa Joe Danten ihmissusiklassikolle. Loistavalla en tarkoita nyt sitä, että Howling II olisi hyvä jatko-osa vaan sitä, että se on ylipäänsä aivan mainio kalkkunaleffa. Siinä missä ensimmäinen osa on suhteellisen vakavailmeinen, on tämä Philippe Moran ohjaama jatkis ihan puhtaasti hauskaa viihdettä. Oon alkanut pitämään ensimmäistä Howlingia jopa aavistuksen yliarvostettuna, mitä useammin oon sen uudelleen katsellut. Onhan sekin hyvä, mutta jää vertailussa kalpeaksi esimerkiksi Landisin Ihmissusi Lontoossa -elokuvalle, joka sekin sisälsi huumoria aika paljonkin toimivan kauhun ohella. Howling II:sen huumori kumpuaa ehkä osittain tahattomasti, mutta on tässä selvästi tekijöillä ollut tiedossa minkälaista elokuvaa nyt tehdään. Siitäkin huolimatta esimerkiksi Christopher Lee ja Sybil Danning vetää roolinsa ihan täysillä ja tosissaan. Ja hyvä niin, sillä se sopii muuten täysin pähkähulluun elokuvaan mainiosti. Etenkin mutrunaamainen Lee on jotenkin hulvatonta seurattavaa kaiken sen sekoilun keskellä. Jos tämmöisen elokuvan vielä saa jollain kuulostamaan oudommalta, niin mainittakoon, että se on kuvattu 80-luvun Tsekkoslovakiassa. Sekin antaa oman twistinsä tähän. Lisäkiitosta voi antaa myös new-wave/post punk -tyylisestä bändistä joka esittää kyllä niin karikatyyrimäisen esityksen kyseisistä musagenreistä kuin olla ja taitaa, mutta samalla ihan älyttömän tarttuvan sellaisen! Puvustus ja muu visuaalinen anti on myös enemmän kuin kohdallaan. Erityisesti Sybil Danning ihmissusikuningattarena on upea ilmestys! Hauskana knoppina Philippe Mora totesi haastattelussaan, että tuotanto oli lähettänyt hänelle susipukujen sijaan apinapukuja. Osa elokuvan ihmissusista näyttää siis aivan apinoilta. Vahingon sattuessa Christopher Lee kuitenkin keksi, että ihminen voisi transformaatiossaan muuttua ensin apinaa muistuttavaksi olennoksi, ennen täydellistä sudeksi muuttumista! Ja ei muuta kun kamerat rullaamaan ja Leen hahmo kertomaan tämä seikka katsojille! Melkoista heittäytymistä.
Howling II on aivan suotta parjattu elokuva. Se vaatii katsojaltaan toki ehkä aimo annoksen huumorintajua ja ymmärrystä camp-arvoille. Jos näinkin juustoisesta kasariviihteestä pystyy kuitenkin nauttimaan, on Howling II ihan takuuvarmaa kamaa. Arrow Videolla on tästä vielä erittäin laadukas blu-ray -julkaisu hyvillä extroilla, jota voin kyllä suositella kenelle tahansa, ketä elokuva kiinnostaa.