Arviossa: Hound Town

Maku ei missään kohtaa ole ainakaan turhan poliittisesti korrektia ja herraskaista.

Arviossa: Christmas in Tattertown

Tämän esityksen perusteella Tattertownin suunnitellun televisiosarjan peruuntuminen on helppo ymmärtää.

Arviossa: Stalker

Stalkerin katsojassaan herättämiä mystisiä tuntemuksia on mahdotonta pukea täysin sanoiksi.

Arviossa: Hotel Imperial

Heppoinen käsikirjoitus ei jätä tarinalle tai hahmoille kovinkaan kaksista syvyyttä.

Arviossa: Juha

Voi Shemeikka minkä teit.

Arviossa: Erotikon

Stillerin vihjaileva ja ironinen huumori voi olla vaikeaa lähestyä, jos ei etukäteen tiedä mitä siltä odottaa.

Arviossa: Musta kissa

Shindôn mystis-romanttinen aavetarina on lähempänä hämyisää draamaa kuin täysiveristä kauhua.

Arviossa: Onibaba – tappajat

Shindô luottaa elokuvassaan hitaasti kasvavan ja tihentyvän tunnelmoinnin voimaan.

Arviossa: Steel Edge of Revenge

Alku on hidas, mutta kun Goyokin oikeasti lähtee liikkeelle, ei sitä parhaimmillaan pitele enää mikään.

Arviossa: Graveyard of Honor

Fukasaku ei ole vaivautunut turhaan keksimään pyörää uudelleen, mutta sehän onkin vain hyvä juttu se.

Arviossa:

Mainettaan parempi raakile.

Arviossa: Peili

Tarkovskin elokuvista Peili on helposti haastavin ja omaelämänkerrallisin, mutta katsomiskokemuksena myös palkitsevin.

Arviossa: Karin Ingmarintytär

Ingmarssonin sukusaagan toinen osa ei yllä missään mielessä ensimmäisen tasolle.

Arviossa: Ingmarin pojat

Tikapuita pitkin taivaaseen.

Arviossa: Pale Flower

Tarpeettomalle miehelle mystinen nainen on kasvottomana muistonakin totuutta arvokkaampi, mutta samalla surumielisempi seuralainen.

Arviossa: Battles Without Honor and Humanity

Fukasaku heittää katsojan keskelle nihilististä rikosmaailmaa, jossa äärimmäisen likainen ja karu väkivalta on mitä arkisinta bisnestä.

Arviossa: Humanity and Paper Balloons

Yamanakan pessimistiseltä samuraitarinalta on turha odottaa onnellista loppua.

Arviossa: Under the Flag of the Rising Sun

Fukasakun sotaklassikosta huokuu sodanvastaisen sanoman ohella katkeruus auktoriteettejä kohtaan.

Arviossa: Deathstalker IV

Neljäs Deathstalker keskittyy lähinnä kierrättämään ensimmäisen osan materiaalia.

Arviossa: Deathstalker III

Ei barbaarielokuvia näin kuulu tehdä.

Arviossa: She – Naarassoturi

Tällaisen menon edessä on jo pakko ottaa hattu päästä.

Arviossa: Solaris

Tarkovskin humanistisempi tieteisvisio tuntuu vain kasvavan ja rikastuvan jokaisella katselukerralla.

Arviossa:

Harmittavasti Mighty Mousea ei nykyäänkään muisteta sen mullistavasta vaikutuksesta genreensä vaan naurettavasta kohusta joka tappoi koko sarjan.

Arviossa: Priest of Darkness

Yamanaka on heikoimmillaankin oma loistava itsensä.

Arviossa: Laiva tulessa

Haiskahtaa pahasti välityölle.

Arviossa: Kuka tuomitsee?

Klassinen oppikirjaesimerkki täysin syyttä suotta unholaan jääneestä mykästä elokuvahelmestä.

Arviossa: Fire and Ice – Tulen ja jään maa

Barbaariviihde maistuu myös animaationa.

Arviossa: Hey Good Lookin’

Suositellaan vain kaikkein vannoutuneimmille Ralph Bakshin leffojen ihailijoille.

Arviossa: American Pop

Ralph Bakshia kypsempänä kuin koskaan.

Arviossa: Taru sormusten herrasta

Käsikirjoitus on tiivis eikä mukaan ole eksynyt sekunninkaan vertaa turhaa täytemateriaalia.