En tiedä miten olen näihin päiviin asti kiertämään Hinako Sugiuran suosittuun historialliseen mangaan pohjautuvan Miss Hokusain, yhden viime vuosien eniten näkyvyyttä ja palkintoja länsimaissakin saaneista japanilaisista animeleffoista heti [movie]Your Name[/movie]n ja muiden vastaavien jälkeen. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se nyt meni.
Mikäli herra Hokusain nimi ei ole ennestään tuttu, niin kyseessä on 1800-luvullla elänyt japanilainen taiteilija ja yksi maanosansa kuuluisimmista koskaan. Tunnetuimpia miehen töitä taitavat olla Fujivuorta ja meren aallokkoa kuvaavat maalaukset sekä tietysti vanha kunnon ”Kalastajan vaimon päiväuni”, japanilaisen lonkeropornon ehdoton klassikko. Elokuvan nimessäkin esiintyvä neiti Hokusai on vanhan ukon tytär nimeltä O-Ei, tarinan paljon puhuttu päähenkilö ja ukon työtoveri.
Mielelläni lähtisin tästäkin tavoilleni uskollisesti juonireferaattia kirjoittamaan, mutta en kyennyt oikeastaan edes löytämään tästä kovin kaksista punaista lankaa josta kirjoittaa. Miss Hokusaissa ei tunnu olevan minkäänlaista kunnollista draaman kaarta, kiinnostavaa juonta tai edes persoonallisia hahmoja läpeensä latteita ja tylsiä ”jotain” lukuun ottamatta. Nimien takaa ei näillä hahmoilla ollut yhtään henkeä tai kiinnostavaa luonnetta. Sama koskee lähes koko rainaa: alun jälkeen koko homma vain tuntui etenevän omalla painollaan löyhän episodimaisesti ilman kunnollista tarinantynkää tai erityisen kiinnostavia tapahtumia.
Visuaalisessa mielessä ja animaation kannalta Miss Hokusaita voi ainakin pitää varsin onnistuneena teoksena; suurin osa leffasta ainakin näyttää ja osin kuulostaakin hyvältä. Harmi vain, ettei käsikirjoitus tarjoa tätä katsovalle käytännössä yhtään järkevää sisältöä vaan vähä tästä saatava ilo on pelkkää koreaa pintaa ja tyhjää tunnelmointia. Miss Hokusai ei oikeastaan toimi täysin edes historiallisena elokuvana, sillä tekijät ovat jostain syystä päättäneet soittaa tämän taustalla nykyaikaista rockmusiikkia [movie=2016]Ben-Hur[/movie]in tyyliin. Musiikkivalinta tuntuu tässä yhteydessä käsittämättömän tyhmältä ja tarpeettomalta.
Miss Hokusai tuntuu saaneen universaalin ylistävän vastaanoton niin idässä kuin lännessäkin, tälle on tungettu palkintoja ja hyviä arvosteluja kaikkialla missä tämä vain on ilmestynyt. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä ihme kohinaa ja hypeä sitten alkuunkaan; kyllähän tämä näyttää ihan hyvältä, käsittelee yllättävänkin suorasukaisesti taiteilijan epäkorrektimpia puolia ja tunnelma on parhaimmillaan kohdillaan, mutta että ihan isoja palkintojakin? Ehkä tämä on taas kerran esimerkki eksoottisen aiheen ja hypen yhdistelmän petollisesta voimasta tai sitten kyseessä on täytynyt olla harvinaisen huono leffavuosi. Miss Hokusai on enintään keskinkertainen tapaus, ei enempää.
