Arviossa: Voi veljet, missä lienet?

On se kumma, että joku saa hommat toimimaan. Toivottavasti Pekko Aikamiespoika katsoo tämän elokuvan ennen seuravaa yritelmää (jota toivottavasti saamme odottaa yhden ihmisiän verran).

Arviossa: The Insider – Sisäpiirissä

Aiheen kuivakkuuden huomioon ottaen leffa jaksaa kantaa todella hyvin koko pitkän pituutensa ajan.

Arviossa: The Limey – kostaja Lontoosta

Perusasiat on kunnossa, eikä muuta paljoa kaivatakkaan.

Arviossa: Man on the Moon

Tarina on rakennettu taitavasti Andy Kaufmanin eri tempausten ympärille. Katsoja tulee yllätetyksi useampaankin otteeseen.

Arviossa: Rita Hayworth – avain pakoon

Avainsanoina leffassa on toivo, ystävyys ja selviytyminen. Jos et ole tätä vielä nähnyt niin mars hetimiten kauppaan tai vuokraamoon.

Arviossa: Vaarallinen viettelys

Juonen käänteet eivät jaksa yllättää sen enempää kuin krapula pubi-illan jälkeen.

Arviossa: Lahjakas Herra Ripley

Perusvirettä lisää yököttävä poikien välinen homoeroottisuus.

Arviossa: Black and White

Mustat ottavat lunkisti ja valkoiset nuoret yrittävät omia cooleimpia puolia heistä oman imagon luomiseen.

Arviossa: Ladattu ase 1

Muutama ok vitsi, mutta ei muuta.

Arviossa: Voi veljet, missä lienet?

Vaikka kaikki päähenkilöt ovat leffassa olennaisia, muut ikäänkuin roikkuvat Clooneyn mukana… mutta näinhän se on aina. Joku vie ja muut vikisee.

Arviossa: Tavallisen rehti rikollinen

Leffa on puolillaan hienoja juttuja, jotka poikkeuksetta saadaan esitettyä jotenkin lässähtäneesti.

Arviossa: Melkein julkkis

Myös hölskyväpäisistä rock-staroista löytyy loppujenlopuksi hienoja inhimillisiä piirteitä.

Arviossa: Existenz

Jatkossa ainakin muistaa ettei päästä ketä tahansa asentamaan bioporttia, sehän perskules voi vaikka tulehtua.

Arviossa: Spinal Tap – hei, me rokataan

Huumori on kaikessa naurettavuudessaan järjettömän toimivaa ja monet kohtaukset syöpyvät mieleen niin etteivät ne häviä millään liuottimilla… kokeiltu on!

Arviossa: Life

Leffan edetessä tapahtumat käyvät mielenkiintoisemmaksi, eikä Eddie loista tavalliseen tapaan diktaattoritähtiroolissa.

Arviossa: Metropolis 2000: Scenes From New York, Dream Theater

Musa on rautaa ja taas tulee todettua, että soittaa ne perskules oikeasti.