Leffan alku oli lupaava ja tästä meinasi kehkeytyä ihan kelpo tapaus. Porukkaa pyörii kehissä lopulta kuin pipoa ja kaikilla on jotain sanottavaa. Mitään ei pahemmin jää kumminkaan käteen.
Leffa keskittyy kuvaamaan mustien ja valkoisten suhdetta toisiinsa New Yorkin kortteleissa. Mustat ottavat lunkisti ja valkoiset nuoret yrittävät omia cooleimpia puolia heistä oman imagon luomiseen. Hip hop/rap on noista sellainen, joista valkoiset pitävät leffassa kovasti. Kyseistä musaakin kuullaan ihan riittävästi ainakin näin rock’n roll-miehen mielestä.
Brooke Shields esittää dokumenttileffan tekijää ja heiluu Nykissä kotikameran kanssa. Mike Tyson esittää itseään ja näyttelee aika yllättävän hyvin omat repliikkinsä. Keskuteluissa vilahtelee myös raiskaus joka passitti hänet joskus linnaan.
Kokonaisuus lattea, mutta notkumismusan ystävät voivat tästä jotain löytää. Lause joka jäi leffasta mieleen (mustan mukavan näköisen gimman suusta). ”Mustat pyrkii musallaan ylöspäin pois slummeista ja valkoiset yrittää päästä imitoinnillaan alaspäin slummeihin”. Tuostako notkumismusassa onkin pohjimmiltaan kysymys :))
