”Maailma on aivan liian vaarallinen paikka elää – ei niiden ihmisten vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden, jotka seisovat vieressä ja antavat sen tapahtua”, Albert Einstein sanoi aikoinaan juutalaisvainoista. Koulukiusaamisesta kertova dokumentti Bully osoittaa, että lause on pelottavan totta myös nykypäivänä.
Lee Hirschin dokumentti Bully kertoo sydäntäsärkeviä tarinoita ja kohtaloita Yhdysvalloissa tapahtuvasta koulukiusauksesta. 12-vuotias Alex on omalaatuinen lapsi, joka rakastaa oppimista ja jota kaikki rakastavat vihata. Alexia hakataan, kuristetaan ja haukutaan päivittäin. Kun 16-vuotias Kelby kertoi julkisesti olevansa lesbo, hänet painostettiin jättämään koulun koripallo- ja softball-joukkueet, hänen perheensä suljettiin täysin yhteisön ulkopuolelle ja häneen törmättiin autolla. 11-vuotias Ty ja 17-vuotias Tyler veivät henkensä vuosien kiusaamisen ja nöyryyttämisen jälkeen.
Dokumentti seuraa nöyrästi päähenkilöidensä elämää, eikä sorru amerikkalaisille dokumenteille usein tyypilliseen moralisointiin. Tuomitsevaan voice overiin tai lukumäärillä mässäilyyn ei ole tarvetta. Ahdistavat tarinat, turtuneiksi kiusatut lapset ja surun murtamat vanhemmat kertovat jo kaiken.
Niin ahdistavaa seurattavaa kuin lasten harjoittama julma kiusaaminen dokumentissa onkin, järkyttävintä on vastuullisten aikuisten välinpitämätön suhtautuminen asiaan. Opettajat heristävät tottuneesti sormeaan kiusaajille ja tuomitsevat toiminnan sivulauseessa, mutta loppupeleissä kääntävät selkänsä järjestelmälliselle kidutukselle. Kun lapset kulkevat Tylerin itsemurhan jälkeisenä päivänä koulussa hirttosilmukat kaulassa uhria pilkatakseen, kukaan ei tee mitään. Kun Tylerin vanhemmat järjestävät kaupunginvaltuustossa keskustelutilaisuuden kiusaamisongelman lopettamiseksi, kukaan koulusta ei vaivaudu paikalle. Kun omasta mielestään lapsia suojeleva opettaja näkee videon missä Alexia kuristetaan ja hakataan koulubussissa, hän vakuuttaa lasten olevan todellisuudessa kuin enkeleitä. Vaikea käsittää eikö nainen todellakaan välitä, vai valehteleeko hän itselleenkin, kun ei tiedä miten ratkaista vakava ja syvälle juurtunut ongelma?
Asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta, Bullyssa kuvataan myös kuinka Tyn ja Tylerin vanhemmat kampanjoivat kiusausta vastaan ja saavat ympäri Yhdysvaltoja ihmisiä mukaansa puolustamaan kiusauksen uhreja. Valitettavasti se toinen puoli vaan on toista aktiivisempi, eikä se ole kiusattujen puolustajien puoli. Bully onnistuu osoittamaan, että vaikka valtaosa ihmisistä tuomitsee kiusaamisen, on liian paljon ihmisiä jotka eivät välitä.
Toiveikkuuden herättämisestä huolimatta Bullyn surullinen pohjevire jättää mieleen ennen kaikkea ahdistavia kysymyksiä. Miten ihmiset voivat olla niin julmia? Miksi aikuiset eivät välitä? Mikä saa lapsen kohtelemaan toista niin epäinhimillisillä tavoilla? Nämä tunteet ovat kuitenkin tarpeen Bullyn jälkeen – tämän elokuvan katsottuaan ei saakaan tuntua siltä, että kyllä se ennen pitkää siitä, maailmassa on hyviäkin ihmisiä ja koulukin loppuu ennen pitkää.
