Elokuva alkaa kohtauksella, jossa isä kieltää poikaansa lukemasta kauhusarjakuvia, ja heittää lehdet roskiin. Poika toivoo isänsä mätänevän helvetissä, ja siitä siirrymmekin sarjakuvan tarinoihin. Ne ovat varsin hilpeää katseltavaa, ja tapaamme esim. 184 vuotiaana murhatun pohatan joka nousee haudastaan koska mieli tekee isänpäiväkakkua.
Jotkut eivät sitten millään voi ymmärtää kauhukomedioita, mutta minuun ne ovat aina iskeneet, eikä Creepshow ole poikkeus. Tarinat ovat paikoittain ihan jännittäviä, ja hauskoja jokainen. Näyttelijät eivät loista mitenkään erikoisesti, mutta esim. Leslie Nielsen on loistava, ja kerrankin hieman vakavammassa roolissa. Romero ohjaa ihan hyvin, ja itsensä Stephen Kingin (joka käy muuten vetäisemässä ihan hyvän roolisuorituksen kirjaimellisesti sammaloituvana junttina) tekemä kässäri on täyttä roskaa, mutta ensiluokkaisen viihdyttävää sellaista. Kuten koko Creepshow. Se on ensiluokkaista roskaa josta ei voi kuin nauttia.
Kovin pelottava leffa ei ole, mutta hauska ja suht. verinen kylläkin. Muutama kohta lähentelee jo splattermittakaavoja, mutta vain muutama. Parhaat episodit ovat ehdottomasti kaksi viimeistä, joissa 147 vuotias apinahirviö mellastaa koulussa, ja vanha, itsekäs rikas erakko aloittaa sodan torakoita vastaan.
Suosittelen, jos osaat vaihtaa vapaalle, sinulla on kieroutunut huumorintaju ja pidät kauhua ja huumoria hyvänä yhdistelmänä.
