Shogun (1980)

Vaikka elokuvan näyttelijät ovat hyviä, itse tarina on kuitenkin se kantava voima.

Viikonloppu, lauantai, eikä mitään tekemistä. Voisi katsoa vaikka elokuvan, tai tässä tapauksessa televisiosarjan, joka on juuri julkaistu DVD:nä. Edessä on 8 tuntia ja 46 minuuttia pitkä elämys, jonka lisäksi saa laskea mukaan kaikki ruoka- yms tauot. Aloitin katselun aamulla klo kahdeksan jälkeen.

Eletään vuotta 1598. Espanja ja Portugali ovat jakaneet Amerikan ja Aasian maat keskenään ja haalivat siirtomaista mahdollisimman paljon rikkauksia rahoittaakseen sotia ja kirkkojen rakentamista. John Blackthorne on englantilainen hollantilaisaluksen luotsi, joka on saanut tietoonsa tähän asti salaisen reitin, jota pitkin espanjalaiset ovat matkustaneet Japaniin ja Kiinaan. Ikuisuuden kestävä matka päättyy kuitenkin vähemmän suunnitellusti, kun laiva kariutuu vieraille rantakallioille.

Luotsi Blackthorne herää vieraassa maassa, jossa kaikki ovat pukeutuneet kimonoihin. Laivan eloonjäänyttä miehistöä epäillään merirosvoiksi, ja kohtelu on sen mukaista. Japanilaiset osoittautuvat erittäin tiukan kurin alla eläväksi kansaksi, jossa lähes kaikista rikkeistä rangaistuksena on kuolema. Oikeutta jakavat samurait; koulutetut jousimiehet ja miekanheiluttajat, jotka tottelevat kaikkia herransa käskyjä ilman pienintäkään epäröintiä.

Blackthorne pääsee sotaherra Toranagan suosioon ja miesten välille muodostuu jonkinlainen ystävyys, unohtamatta kuitenkaan tiukkaa arvojärjestystä. Niinkuin elämä vieraassa kulttuurissa ei olisi muutenkin riittävän vaikeaa, Blackthorne rakastuu naimisissa olevaan arvovaltaisen sotilaan vaimoon, joka on määrätty merimiehen avustajaksi. Blackthorne pääsee Toranagan ansiosta seuraamaan hyvinkin läheltä maan odotettavissa olevaa sisällissotaa.

Televisiosarjasta, jota nyt kutsun kuitenkin elokuvaksi, riittäisi kerrottavaa huomattavasti enemmänkin, koska siinä käsitellään politiikan lisäksi aiheita kuten rakkaus, uskonto, petos, uskollisuus ja sota. Tarina on erittäin mielenkiintoinen ja pitää kestostaan huolimatta katsojan liimattuna kuvaruudun ääreen. Blackthornea esittävä Chamberlain on oikeastaan ihan hyvä, kuten myös Toranagaa esittävä Toshiro Mifune. Vaikka elokuvan näyttelijät ovat hyviä, itse tarina on kuitenkin se kantava voima. Tätä elokuvaa voisi pitää jonkinlaisena oppiteoksena, jos olet kiinnostunut tuntemaan Japanin kulttuuria. Elokuvan häiritsevin tekijä oli se, että japaninkielisiä puheenvuoroja (joita oli runsaasti) ei oltu DVD:llä suomennettu lainkaan. Jotkut merkittävimmät kommentit oli kuitenkin selitetty katsojalle kertojan äänellä, eikä suomennosten puuttuminen varsinaisesti vaikeuttanut kärryillä pysymistä.

Niin joo, katsoin elokuvan lauantain aikana, tosin aikaa meni huomattavasti enemmän kuin mitä elokuvan kestosta voisi odottaa. Kyllähän tuossa ajassa pitää viettää ruokatauko jos toinenkin.

Vieras
Pisteet:
Arvostelu: 17.04.2004
Katsottu: Kotona

Kertoo yhden, selkeästi alusta loppuun menevän tarinan.

Englantilainen luotsi John Blackthorne (Richard Chamberlain) ohjaa Erasmusta kohti Japania. He todellakin pääsevät perille ja joutuvat vierasmaalaisina moukkina armottoman kohtelun kohteiksi. Kuitenkin Blackthorne, jonka nimi on liian vaikeaselkoinen japanilaisille on luotsina mittaamattoman arvokas, joten hänen nimekseen annetaan Anjin ja voimakas sotaherra Toranaga (Toshiro Mifune) aikoo hyötyä hänestä omassa sodassaan ja juonittelussaan Ishidoa (Noburo Kaneko) vastaan. Blackthorne paiskautuu politiikkaan, saavuttaa nopeaälyisyydellään Toranagan kunnioituksen ja hänen elämäänsä sulostuttaa rakkaus Marikoon (Yôko Shimada) ja hän vielä onnistuu lopulta ystävystymään nimeäjänsä, Omin (Yuki Meguro) kanssa ja pääsemään rauhaan maassa mitä repii sota ja verinen väkivalta on arkipäivää.

Minisarja tuntuu olevan kadonnut taito. Se on TV-tuotanto mikä kertoo yhden, selkeästi alusta loppuun menevän tarinan ja koska se todellakin ottaa tarinansa ja aiheensa vakavasti siihen palkataan erinomaisia näyttelijöitä. James Clavellin historialliseen fiktioon perustuva Shogun on juurikin sellainen. Sengoku-aikakauden loppuun sijoittuva tarina kuvaa paitsi tehokkaasti kulttuurishokkia myös laajaa poliittista kähmäilyä. Riitaisien sotaherrojen lisäksi Euroopan likaisilla retkuilla on myös omat intressinsä ja kapteeni Ferriera (Vladek Sheybal) on paitsi leppymätön vihollinen myös häikäilemätön kun taas portugalilaisluotsi Rodrigues (John Rhys-Davies) suhtautuu virkaveljeensä kunnioituksella. Blackthornen ja Marikon rakkaustarina taas on täydellisen toimiva värittäjä kertomukseen ja ei kärsi yhtään päälleliimatusta hajusta. Mukana on myös raivokasta toimintaa, musta-asuisia tappajia ja tietysti seppuku. Orson Welles lainaa äänensä kertojalle jonka pitää ajoittain selittää japaniksi puhuttujen kohtauksien sisältö. Tekstityksen puute on harmillinen kiusa vaikka Blackthornella onkin lähes aina tulkki saatavilla.

Richard Chamberlain on karismaattinen eurooppalainen ja pärjää ongelmitta roolissaan. Sisäistä myllerrystä on myös mukana ja ne eivät jää yhtään päälleliimatuiksi. Pitkä kerronta-aika sallii rakentaa Blackthornesta elävän, monipuolisen hahmon missä on jalomielisyyttä kuteb myös kiivasta omistautumista. Yôko Shimada ihastuttavana Marikona ei jää yhtään heikommaksi kokonaisuuden kannalta.

Kuitenkin se todellinen vahvuus, jokerikortti ja jyrätekijä on Toshiro Mifunen hirmuinen suoritus Toranagana. Hän huokuu luontaista ja harjoitettua karismaa ja auktoriteettia, on ajoittain rentoutunut ja hupaisa ja yrmeän ilmeen alla on kuitenkin piinkovaa poliitikkoa ja säälimättömän brutaalia valloittajaa. Esille tulee myös hänen hirmuinen julmuutensa ja vaarallisuutensa mikä tekee Blackthornen tunteiden ja tehtävän välisestä tasapainottelusta kiperää ja ja murjoo hänen käskyihinsä täydellistä ehdottomuutta. Lyhyesti sanoen Mifunen karisma on ylitsepääsemättömän suuri.

Mukana on siis hienoja näyttelijöitä ja nämä tekevät hienoa työtä. Kuvaus on kaunista ja lavastus vielä kauniimpaa. Komediaa on myös muistettu ottaa mukaan, mutta pääpainona on luoda kuva vuosisatojen sisällissodan runtelemasta maasta missä väkivalta on tunkenut ilkeät kouransa kaikkiin osiin ja mikä on useiden valtojen intressien kohteena. Toranagalla on siis muitakin kilpailijoita kuin Ishido. Heikkouksia on myös mukana. Keskivaiheilla tarina on hieman pitkäpiimäinen, vaikka kyseinen suvantovaihe onkin tarkoitettu Blackthornen ja Marikon henkilöhahmojen käsittelyyn. Tekstityksen puute myös vaivaa runsaasti, sillä Wellesin kertojaääni jotenkin tunkee päälle vaikka ääni on hyvä. Ajoittainen tylsyys on paha heikkous vaikka tarina pysyykin kasassa alusta loppuun ja likainen matkakumppani Vinck (George Innes) heittää riehakkaan reaktion.

Jurpo
Tähtääjä, 24 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 12.09.2009
Katsottu: Kotona

Kiehtoo erityisesti Japanin historiaan perehtyineille - mahtavaa!

Odotukseni 80-luvun Amerikka-Japani -television minisarjasta eivät olleet kovin korkealla, alkaessani kyseistä teosta tapittamaan. Kaikki näyttelijät, paitsi tietenkin Toshirō Mifune, minulle aivan tuntemattomia. Lähdin kauniina kesäisenä iltana katselemaan Shōgunia.

On vuosi 1598. Erasmus -niminen hollantilaislaiva miehistöineen purjehtii kohti tuntematonta. Laivan yliluotsi John Blackthorne (Chamberlain) katselee tyyntä merta mitään aavistamatta. Matkaan tulee suurikin mutka, sillä merellä raivoaa kova myrsky. Salama iskee laivaan, ja se ajautuu karikkoiselle kalliolle. Seuraavaksi Blackthorne herää oudossa paikassa, jossa on oudon näköisiä ihmisiä oudoissa vaatteissa. Hän tapaa Anjiroo -nimisen kylän päällikön, Yabun (Sakai). Luotsin ja kylänpäällikön välit hioutuvat hyvinkin tiukoiksi. Blackthornea ryhdytään nimittämään Anjin-saniksi, joka tarkoittaa luotsia.

Sijaishallitsija Toranaga (Mifune) haluaa tavata Blackthornen. Heille kehittyy pienoinen ystävyyssuhde. Samaan aikaan luotsi rakastuu Sakuran herran vaimoon, Marikoon. Sisällissodan lähestyessä Anjin-san joutuu taistelemaan toista sijaishallitsijaa, Ishidoa (Kaneko), vastaan. Lisää ongelmia tuo myöskin rikkauksia kuljettava jesuiitta-veljeskunnan hallitsema Musta laiva.

Minisarja on hienoin koskaan näkemäni. Se on hyvin hienosti toteutettu, höystettynä mahtavilla näyttelijäsuorituksilla. Kiehtoo erityisesti Japanin historiaan perehtyineille - mahtavaa!

Tähän mennessä olen katsonut Shogunin peräti 9 kertaa!

Woody
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvostelu: 16.04.2008
Katsottu: Kotona