Vihollisen keskellä (2001)
- Alkuperäinen nimi:
- Behind Enemy Lines
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- John Moore
- Käsikirjoittajat:
- David Veloz, Jim Thomas, John Thomas, Zak Penn
- Pääosissa:
- Charles Malik Whitfield, David Keith, Gabriel Macht, Gene Hackman, Olek Krupa, Owen Wilson
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 105 min
- Genret:
- Draama, Toiminta, Sota
- Elokuvasarja:
- Vihollisen keskellä, Vihollisen keskellä II: Pahuuden akseli
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (106):
Oma pikatuomio
USA:n Navy Sealin hävittäjälentäjä Chris Burnett (Owen Wilson) on ruutiinilennolla Balkanissa, jossa hänen tulee kuvata, jotain mitä ei saisi näyttää. Yhtäkkiä kone ammutaan alas, ja vihaiset serbit hyökkäävät tippuneen koneen kohdalle. Burnett pääsee ainoana miehenä karkuun, ja joutuu pistämään aivonsa, koulutuksensa ja taitonsa koetukselle pakoilessaan henkensä kaupalla vihaisia serbejä. Kun taas toisaalla Burnetin ryhmän johtaja Amiraali Reigart (Gene Hackman) riskeeraa oman uransa ja johtajuutensa pelaamalla sääntöjä vastaan ja yrittämällä saada Burnett turvaan.
Ensinnäkin ennen elokuvaa katsoessa alkoi jo ärsyttämään. Nimittäin Owen Wilsonin valinta päärooliin. EIhän tämä "koukkunokka" osaa näytellä mitenkään toimintaleffoissa, jos nyt sentään komedioissa. Ja toiseksi Gene Hackman jäi yllätävän vaisuksi, häneltä odotin parempaa roolisuoritusta. Kuitenkin pähkinänkuoressa elokuvassa ei ollut mitään poliittisia kiemuroita, mitä nähdään yleensä sotaelokuvissa, vaan sairaan päätöntä meininkiä. Välillä paukkui ja ryskäsi niin, ettei edes tiennyt oliko enää sohvalla vai lattialla. Elokuva antaa mitä parhaiten kasvot aivot narikkaan termille. Tästä puuttui järki täysin kokonaan. Mutta hauskaa oli, ja adrenaali nousi tuntuvasti. Mahtavaa tylsän illan paukkuviihdettä vailla järkeä ja aivoja. Kolme tähteä.
Pisteet:
Arvosteltu: 09.03.2008
Katsottu: Kotona
Vihollisen keskellä -elokuvan katsottuaan voi todeta vihdoin nähneensä kaiken. Robert De Niro väkisin väännetyissä uuden vuosituhannen komediapätkissä liippasi yli hilseen ja ison arskan raskaus 90-luvulla veti pohjat, mutta pumpuliposki Owen Wilson vakavammin otettavassa toimintajännärissä on sellainen näky, että nyt on syytä haukkoa jo henkeään ainakin pari minuuttia.
Väärille laduille eksynyt jenkkien hävittäjäkone ammutaan kesken kuvausretken alas syrjäiselle metsäseudulle Bosniaan. Laskuvarjolla ohjusiskusta pelastunut Wilsonin Owen laitetaan pakoilemaan serbijoukkoja, jotka mahdollisuuksien mukaan pyrkivät sitten tätä keskellä korpea ympäriinsä samoilevaa lentäjää eliminoimaan. Jahtiporukoista löytyy kaikkiaan ilkeä ja häikäilemätön kenraalismies, armoton tarkka-ampuja ja paljon tappohaluisia serbisotilaita. Vastapuoli on siis kuvattu huvittavan mustavalkoisesti ja asetelmat tarjoavat jälleen kerran sitä tuttua ja turvallista soopaa, jossa jenkit istuvat sillä parhaimmalla paikalla.
Amerikkalaiselle sotilaspullalle uskollinen patrioottimeininki on aina läsnä. Nykyajan teknotrillerille tyypillisiltä hidastuskikkailuilta tai mahtipontisilta sankariviisuilta ei voida myöskään välttyä, mutta onneksi tehokeinoja on käytetty sentään hitusen säästeliäämmin kuin Roland Emmerichin katastrofirainoissa. Turha kuitenkaan kuvitella, että tästä studiopamput ohjaajakokelaineen mitään olisivat oppineet, vaikka yllättävän hienosti toteutettua mäiskettä ja mielenkiintoisia maisemia paikoin jopa löytyy.
Varsinaisia jännitteitä taikka sympatioita Wilsonin esittämää hahmoa kohtaan ei yrityksistä huolimatta pääse syntymään, ja pläjäys on totutun sokerikuorrutettua viihde-elokuvan leimalla varustettua menoa, jonne on eksynyt jopa rutinoitunut Gene Hackman luonnerooliinsa meuhkaamaan. Wilsonin tarkoitus on selvästi vain juosta karkuun minkä kintuistaan pääsee sekä näyttää huolestuneelta. Mitenkään mieltäylentävistä roolitöistä ei siis voitane puhua, joskaan Wilson ei sentään onnistu ärsyttämään yhtään.
Käsikirjoituksellisiakaan ihmeitä ei nähdä, dialogit ja juoni hahmoineen ovat nimittäin niin tavallisia ja yksioikoisia kuin vain voi olla. Viimeisen puolituntisen aikana pienet toivon rippeet katoavat kuin tuhka tuuleen ja ainoa mahdollinen loppu vedetään pliisuksi plörinäksi. Hetkittäin väläyttelevää, mutta kokonaisuutena aikamoista purkkaa sittenkin, sanoi naapurin Erkki kun lopputekstit ruudulle vyöryivät.
nimimerkki: Lutkus
Pisteet:
Arvosteltu: 29.03.2005
Katsottu: Kotona
Hyvin karkealla perstuntumalla sanoisin että vähintään 80% maailman sotaelokuvista kuvaa toista maailmansotaa tai Vietnamin sotaa. Tämä elokuva kuuluu siihen vähemmistöosuuteen, jonka tapahtumat sijoittuvat tuonne jauhomakkaran synnyinseudulle, Balkanille.
Jälleen kerran amerikkalaiset ovat lähettäneet joukkojaan omien rajojensa ulkopuolelle, tällä kertaa välimerelle. NATO-joukkojen (eli amerikkalaisten) jouluinen tiedustelulento muuttuu hetkessä tavallisesta huviajelusta tiukaksi henkiinjäämistaisteluksi, kun konetta kohti ammutaan vinhaan liikkuvia ohjuksia, ja sekä lentäjä että navigaattori joutuvat jättämään koneensa kesken lennon. Heidän pelastautumisensa kuitenkin huomataan, ja perään lähetetään joukko sotilaita, joilla ei ole mielessä pelkästään sosiaalista kanssakäymistä vieraan vallan sotalentäjien kanssa. Kun edellämainitun lisäksi omien joukkojen pelastusryhmän lähettäminen tuntuu kovin vaikealta, on hävittäjäkoneesta selvinneiden pelastettava itsensä.
Plussaa tälle elokuvalle siitä, että sen tapahtumat sijoituvat ajalle, jonka itsekin muistan. Uutisissa pyöri aikoinaan paljonkin juttuja Balkanin niemimaan tapahtumista, ja puidaanpa noiden sotien jälkimainikeja vielä tänäkin päivänä Haagin kansainvälisessä sotatuomioistuimessa. Lisäksi plussaa elokuvan yleisvireestä, joka pysyy yllä lähes koko ajan, poislukien pakollista Coca-Cola mainosta kesken tapahtumien. Myös muutamat hidastetut räjähdykset olivat varsin mielekästä katsottavaa, siis ihan vain elokuvateknisessä mielessä.
Miinusta elokuva saa Owen "tennismaila" Wilsonin roolisuorituksesta, joka alittaa jopa mitäänsanomattomuuden rajan. Erittäin huono roolivalinta tähän filmiin. Gene Hackman on selvästikin ollut mukana pelkästään taloudellisista syistä, koska hän ei näytä edes yrittäneen tavoitella perussuoritusta enempää.
Kokonaisuutena perusviihdyttävä sotafilmi sotafilmien ystäville. Sotakuvien pitkässä luettelossa tämä ei kuitenkaan sijoitu kovin korkealle. Yltiöamerikkalaisuus paistaa läpi turhan monessa kohdassa, ja se saa toisinaan niskakarvani nousemaan pystyyn.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.08.2003
Katsottu: DVD
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
105 minuutin pläjäys jenkkimäistä takaa-ajoa piristää tylsää viikonloppua kummasti. Tästä leffasta löytää jännitystä ja toimintaa sopivassa suhteessa eikä toinenkaan katselukerta katselukokemusta huononna.
Chris Burnett (Owen Wilson) on lentäjä joka tavallisella rutiinilennolla kuvaa jotain mitä ei ollut tarkoitettu kenenkään nähtäväksi. Burnettin lentokone ammutaan alas ja näin alkaa takaa-ajo jossa takaa-ajavana osapuolena metsissä häärii yksi maailman parhaista venäläisistä näyttelijöistä Vladimir Maskov.
Elokuvassa on osioita joissa katsoja unohtaa hengittää ja huomaa purevansa kynsiään kylmän hien valuessa pitkin otsaa. Kumminkaan teos ei ole kovin pitkäikäinen.
Kuitenkin elokuva on yksi parhaista sota-/takaa-ajo -elokuvista ja niin nuori Owen Wilson Chris Barnettina kuin vanha ja kokenut Gene Hackman Admiral Reigartina tekevät loistavaa jälkeä.
nimimerkki: Anselmi
Pisteet:
Arvosteltu: 15.03.2003
Katsottu: DVD
