Vaikeasti tapettava (1990)
- Alkuperäinen nimi:
- Hard to Kill
- Tuotantovuosi:
- 1990
- Ohjaajat:
- Bruce Malmuth
- Käsikirjoittajat:
- Steven McKay
- Pääosissa:
- Kelly LeBrock, Steven Seagal, William Sadler
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 92 min
- Genret:
- Draama, Toiminta, Rikos
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (89):
Oma pikatuomio
Tehdään nyt ihan ensimmäiseksi selväksi, että Hard to Kill ei ole elokuva, joka sopii kaikenlaisille katsojille. Jos odotat elokuvalta humaaniutta, älykkyyttä, sanomaa ja syvällisyyttä, voit jatkaa etsintääsi ja klikata vaikkapa tuota yläoikealta löytyvää ”summapläjäys” -painiketta. Nyt kun hipit ja muut hörheltäjät on saatu etsimään kiltimpiä filmejä, voimme siirtyä kohtaan kaksi. Jos odotat elokuvalta vain loistavia roolisuorituksia, omaperäistä ja yllätyksellistä tarinaa, voit jatkaa etsintääsi ja klikata vaikkapa tuota yläoikealta löytyvää ”summapläjäys” –painiketta.
Sen sijaan, jos etsit kaveriporukan saunaillalle sopivaa, ”kieli poskessa & aivot narikassa” –fiilikselle soveltuvaa pläjäystä, jossa hilpeä kasariasenne sekä rujo ja tyly väkivalta ovat ne kaikista tärkeimmät tekijät, onelinereitä ja yhden miehen varaan rakennettua juonta unohtamatta, voit lukea arvostelun loppuun, mennä videovuokraamoon ja poimia Hard to Killin mukaan.
Steven Seagal, tuo kaikkien rakastama poninhäntämies, joka niittaa roistot armotta ja tarvittaessa (=hyvin usein) vaikka paljain käsin, yrmyilee ehkäpä parhaassa elokuvassaan kovispoliisina, jonka perhe murhataan raa’asti. Steven itse vaipuu seitsemän vuoden koomaan, ja siitä herättyään hän lähtee ensimmäiseksi kostoreissulle, joka tulee vaatimaan uhrinsa. Sillä Stevenille ei päde rankaisematta kukaan, per*ele!
Mies ja kosto, aiheesta on tehty tuhansia elokuvia, vaihtelevin tuloksin. Ranteenmurskaaja-Stevenin filmi on, osittain ehkä juuri halpismaisuutensa ja tuotannollisen sekä toteutuksellisen laaduttomuutensa ansiosta, hyvin laadukas toimintaelokuva, joka treenimontaaseineen, liioteltuine luunrusahdusäänineen ja stevenseagaleineen vetää taatusti pojot kotiin, kunhan kuuluu edes jollainlailla kyseisen genren ystäviin.
Ja, kyllä, Hard to Kill on täysin Steven Seagalin show, kuten melkein kaikki muutkin miehen elokuvat. Ilme on tuima, potkut lentävät ja luut sekä nivelet napsahtelevat, kun elämänsä kunnossa vielä oleva liimaletti jakaa oikeutta ankarimman kautta. Mainita täytyy myös klassinen biljardihuonekohtaus, jossa kylmähermoinen, mutta sisältä kuohuva Seagal päästää koko psykopaattisen raivonsa valloilleen, ja löydettyään biljardikepille uuden käyttötarkoituksen murahtaa elokuvahistoriaan jääneen repliikkinsä, jossa koko elokuvan tarkoitus, sanoma, tapahtumat ja sen herättämät tunteet tiivistyvät: ”This is for my wife: Fuck you and die!” Niin herkkää, niin kaunista.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.10.2005
Katsottu: DVD
En varmaan pahasti erehdy, jos väitän, että meillä kaikilla on eksynyt siihen top-leffat -listaan ainakin yksi ns. lapsuuden suosikki, jonka CV:ksi riittävät muistikuvat siitä, että se oli silloin hyvä. Omalla kohdallani SE leffa on Vaikeasti tapettava (Hard to Kill); tämä - harvinaista kyllä - vieläkin erinomainen toimintaraina Steven Seagalin mahtavilla ranteennapsutteluilla kuorrutettuna.
Otetaanpa ensiksi juoni. Mason Storm (Steven Seagal) on tunnollinen LAPD:n poliisi, joka saa ikuistettua videokameralleen senaattoriehdokkaan (William Sadler) jutustelut pahojen poikien kanssa. Arvatenkin tämä ei poliitikkoa miellytä, vaan salakuvaaja on vaiennettava, pysyvästi. Kätyrit pääsevätkin poliisissa sijaitsevien vuotojen takia Stormista selville, ja iskuryhmä lähetetään miehen kotiin välittömästi. Kuteja otetaan vastaan useampikin kappale, mutta Mason Storm ei kuole, vaan vaipuu koomaan. Kokonaiset seitsemän vuotta vedetään tällä erittäin matalalla profiililla, kunnes huilailu saa riittää ja alkaa takaisinmaksu. Klassinen kostotarina siis.
Ohjaaja Bruce Malmuth hoitaa tonttinsa ilman kummempia sooloiluja meidän helpon viihteen ystävien iloksi (Uransa kannalta ei niinkään, sen verran hiljaista on herran tuotantopuolella tämän jälkeen ollut toim. huom.). Steven "yhden ilmeen monet kasvot" Seagal ei myöskään petä - jos tämän sankarin leffoja tuntee ennestään. Ei ole urbaania legendaa, että miehen eri ilmeet ovat vain vivahde-eroja, mutta tämäntyylisissä leffoissa ne ovat aina olleet toisarvoisia on-linereita ("Fuck you and die!") vastaan, joten who cares? Mitä elokuvan silmänkarkkiin tulee, on Andya näyttelevä Kelly LeBrock juuri sanakirjamääritelmä kevyen viihteen leffojen naissivuosan näyttelijästä. Osataan olla hämmästyneitä ja muutama tippakin tihrustaa ja mikä tärkeintä, olla sexyjä - 90-luvun alun vaatetus- ja hiusmuodin ehdoilla tietenkin. Näyttelijätyöskentely siis toimii, ja satunnaiset ylinäyttelyt tuntuvat leffan tyylin ja dialogin takia vain oikeutetuilta, jopa miltei pakollisilta. Itse asiassa senaat!toria näyttelevä William Sadler ansaitsee jopa pienen plussan olemalla niin halukas ottamaan köniinsä.
Myös koko leffan pääidea, eli toiminta, on parasta a-luokkaa. Leffan valmistuessa vuonna 1990 oli Seagal vielä oikeastikin fyysisesti sutjakassa kunnossa, mikä tuokin aivan eri tavalla uskottavuutta nyrkkimättöihin. Pääosin aseisiin ei siis tartutakaan lainkaan, vaan Storm suosii näyttelijänsä aikido-taustaan sopivampaa, jo herran tavaramerkiksi tullutta heittely- ja luunmurtometodia.
"Aika kultaa muistot". Tiedän sanonnan ja olenkin todistanut sitä sekä hyvässä että pahassa, kuitenkin enemmän jälkimmäisessä. Silti tämä leffa on yksi niitä harvoja poikkeuksia, jotka eivät tarvitse lisää kultamaalia näin kahdeksan vuodenkaan jälkeen. Tämä toimintapläjäys vain on täynnä ikimuistettavia asioita, kuten Seagalin viimeisen päälle laitettu rasvaletti, tiukat farkut ja kymppi-arvosanan tunnari, josta suorastaan huokuu kasarijäänteet kaikkine syntetisaattoreineen. En käy silti edes kieltämään, ettei pisteissä olisi lainkaan tuota "lapsilisää", mutta kun ei sitä pääkopasta poiskaan saa, niin olkoon. Eikä se minua ainakaan häiritse.
nimimerkki: tatska
Pisteet:
Arvosteltu: 24.05.2005
Katsottu: DVD
Vaikeasti tapettava on yksinkertaisella kostoteemalla varustettu toimintaelokuva, jonka pääosassa miehistelee Steven Seagal. Meno on tuttuun tapaan yksinkertaista mutta tehokasta ja viihdyttävää, jonka parissa viihtyy takuuvarmasti. Seagalin vihaajat voivat sitten pysytellä kaukana tästä sillä heidän käsitys poskien pullistelijastamme tuskin muuttuu.
Mason Storm (Steven Seagal) on kyttä, joka on saanut nauhalle todisteita senaattoriehdokkaan yhteyksistä rikollisiin. Täten Storm on saatava pois pelistä joten rikolliset saapuvat Stormin kotiin ja ampuvat Stormin lisäksi hänen perheensä. Storm ei kuitenkaan kuole vaan vaipuu koomaan. Seitsemän vuoden päästä hän herää koomasta partajoosepin näköisenä ja heti herättyään Stormilla on vain yksi asia mielessä: Kosto. Rikolliset on saatava tilille teoistaan joten Storm kuntouttaa itsensä hoitajansa avulla ja lähtee kostoretkelle.
Luut rutisee ja one-linerit seuraavat perässä. Tuo kaava koskee lähes jokaista Seagalin elokuvaa ja myös tätäkin. Pahikset laitetaan poikki ja pinoon ja tämä leffa sisältääkin yhden Seagalin uran muistettavimman kohtauksen kun tämä työntää rikollisen kurkkuun biljardikepin tokaistuaan "This is for my wife. Fuck you and die!". Muutenkin leffa sisältää herkullista tappelumeininkiä joten ainakin Mr. Seagalin fanit saavat mahansa täyteen.
Eli laadukas toimintapätkä on kyseessä jos unohtaa kaikki epäloogisuudet eikä katso leffaa kriittisellä mielellä. Aivot narikkaan ja leffa masiinaan niin hyvä tulee.
nimimerkki: Mask
Pisteet:
Arvosteltu: 01.04.2005
Katsottu: VHS
Steven Seagal esittää poliisia, joka saa filmille raskauttavia todisteita senaattoriehdokkaan yhteyksistä gangstereihin. Näin ollen pahikset saapuvat kytän kotiin ja ampuvat hänen lisäkseen hänen perheensä. Mutta Seagal ei kuolekaan vaan vaipuu koomaan. Kun hän herää Seagal treenaa itsensä jälleen kuntoon hoitsun avulla. Sitten onkin aika kostaa, ja sitä sitten kostetaankin kunnolla!
Jälleen kerran Sensei Seagal todistaa olevansa planeettamme yksi kovimmista jätkistä. Jäseniä katkotaan hyvällä mallilla ja heittääpä sankarimme kuolemattoman repliikin tungettuaan biljardikepin pahiksen kurkkuun: "Fuck you and die!" Perään vielä potku. Tylyä ja simppeliä. Toisin sanoen täydellistä. Hard to Kill kuuluu Seagalin uran klassikoihin ja tähän aikaan hän oli vielä nopea liikkeissään eikä tarvinnut stunttia. Seagal ei pitkään yhtä jätkää piekse vaan tappaa nopeasti. Hän ei tietenkään itse ota turpaansa. Mutta sepä siinä onkin niin mukavaa. Seagal-fanit haluavat yksinkertaisesti nähdä sankarinsa hakkaamassa ja rusauttelemassa pahiksia. Mitään syvällisyyksiä ei tarvita.
Loppuun pitää vielä ylistää Seagalin erinomaisia ilmeitä. Kuinka monen action-staran eri ilmeet perustuvat poskien pullistelulle? On se vaan niin hulppean näköistä nähdä Seagali vetämässä posket sisään ja mätkimässä jotakuta turpaan. Sama juttu, kun hän ampuu. Sitten vielä kertauksen vuoksi: Seagal on kova jätkä!
nimimerkki: Ale
Pisteet:
Arvosteltu: 31.10.2004
Katsottu: DVD
