Texasin moottorisahamurhat 2 (1986)

Texasin moottorisahamurhaajan toinen osa on ehkä hieman aliarvostettu tekele. Se on täysin erilainen kuin ensimmäinen osa, mutta silti varsin onnistunut hienosti kasaritunnelmaa kohottava kauhukomedia.

Elokuva alkaa sillä kun kaksi hulttionuorta ajelevat pitkin Texasia ja ammusekelevat kylttejä samalla kun he soittavat pilapuheluita radioon. Pian paikalle saapuukin itse Leatherface, joka murhaa kyseiset nuoret. Radio kuitenkin nappaa murhan nauhalle ja poliisit aloittavat nauhan perusteella murhaan liittyvät tutkimukset. Eräs poliisi tekee sopimuksen radiojuontajan kanssa, jotka yhdessä päättävät metsästää Leatherfacen ja pysäyttää tämän lopullisesti.

Texasin moottorisahamurhaaja 2 on täysin erilainen kuin ensimmäinen osa, sillä se sisältää myös melko runsaasti komediaa ja aivot narikkaan -meininkiä. Leatherfacestakin on tehty aikasempaa osaa sympaattisempi persoona. Ehdoton plussa tulee edelleen varsin hienosta ohjaustyöstä Hooperin Tobelta. Äänitehosteet toimivat moitteettomasti, kuten myös kuvakulmat niin kaukaa kuin läheltäkin. Steadicamia on käytetty runsaasti ja todella toimivasti. Kuten aikaisemmin mainitsin, elokuva kohottaa hienosti 80-luvun tunnelmaa ja siitä voikin sitten nostalgisissa tunnelmissa nauttia. Tosin elokuva nojaa melko paljon aivot narikkaan -termiin, nimittäin kuinka moni ihminen elää vielä kun iho on revitty irti ja kuinka monen ihmisen kylkiluut yltävät mahalaukun päälle ja vieläpä pyöristyvät hieman pulskean mahalaukun mukaan? Noh, mutta eipä se elokuvaa paljon haitannut.

Näyttelijäsuoritukset ovat melko hyviä. Ei mitään todella erikoisia ja ikimuistettavia roolisuorituksia, mutta osuvat hyvin elokuvan tunnelmaan ja tekevät siitä entinstä nautittavamman elokuvan. Caroline Williams onnistuu pääosassa radiojuontajan roolissaan hyvin ja improvisoi repliikkinsä ihan kohtuullisesti, eikä sorru yli- tai alinäyttelemiseen. Dennis Hopper onnistuu myös sivuroolissaan poliisina hyvin, tekemättä kuitenkaan mitään erikoisempaa roolisuoritusta. Samaa voisi sanoa elokuvan jokaisesta näyttelijästä.

Suosittelene Texasin moottorisahamurhaaja 2:sta kaikille mukavan kasarikauhupätkän etsijöille.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Storyteller
Tykittäjä
43 arvostelua

Niinpä niin, surffailinpa kerran verkkossa, kun satuin löytämään eräästä nimeltä mainitsemattomasta nettikaupasta jo pitkään lempikauhuelokuvanani olleen klassikon, Texas Chain Saw Massacren, kohutun jatko-osan. Olin lukenut kakkososasta monilta eri sivuilta ylistyksiä sen silmiin nostattavien naurunkyyneleiden määrästä sekä älyttömästä väkivallasta, ja kun kerran satun rakastamaan elokuvia tyyliin Brain Dead tai From Dusk Till Dawn, olikin TCM2 pakko-ostos 15 euron hinnastaan sekä uupumaan jääneistä suomi-teksteistään huolimatta.

Texas Chainsaw Massacre osa kaksi kertoo siis ajasta reilut kymmenen vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen. Poliisi on ajat sitten lopettanut sadistisen kannibaaliperheen metsästyksen, eivätkä aikoinaan sattuneet murhat jaksa kiinnostaa enää muita kuin vanhaa rangeri "Lefty" Engrightiä (Dennis Hopper), ja tätäkin henkilökohtaisista syistä, mies kun sattui olemaan ensimmäisestä osasta tuttujen Sallyn ja Franklinin setä. Loputtomalta vaikuttanut etsintä alkaa kuitenkin tuottamaan tulosta, kun kaksi nuorta miestä löydetään enemmän tai vähemmän yhtenä palana tienreunasta lunastuskuntoon hajonneen auton sisältä. Lefty ei suostu uskomaan kyseessä olevan tavallinen kolari ja hänen epäilyksensä saavat pian tukea nuoren radio-DJ Vanitan (Caroline Williams) tälle toimittamastaan nauhoituksesta, jossa ohjelmaan soittaneiden nuorukaisten härskin läpän lisäksi kuullaan pian myös kirkumista sekä moottorisahan pärinää. Itku pitkästä ilosta, sanoisin. Vastahakoisesti Lefty ottaakin lopulta neidin tämän riemuksi auttamaan tutkimustensa parissa. Tämä olisikin varmasti oikein hauskaa ja jännittävää vaihtelua arkeen, jollei pian alkaisi kuulla moottorisahan ulvontaa turhankin läheltä, työkavereita löytyisi varastosta nyljettynä ja lopulta löytäisi itseään sidottuna päivällispöydän ääreen illan ruokalajina numero yksi.

Suoraan sanottuna Texas Chainsaw Massacre 2 oli melkoisen valitettava pettymys. Huumori oli kyllä ihan hassua ja sitä oli paljon (vaikka kyllä parhaat naurut irtosivat elokuvan mainosjulisteesta, ainakin sen jälkeen kun kuulin vinkin vertailla sitä Breakfast Club-leffan vastaavaan), mutta se veri, se veri... Kyseistä elämännestettä kun ei pätkässä pahemmin suihkuillut. Olihan elokuvassa muutama melko raaka kohtaus, mutta ei tämä nyt kai ole oikeasti NIIN järkyttävää, että olisi syytä kieltää koko raina ympäri maailmaa peräti lailla? En tiedä sitten paljonko katsomaani versiota oli sensuroitu, en näes täysin leikkaamatonta Gruesome Editionia mistään R2:na käsiini löytänyt, mutta ei tätä kyllä pysty niin sitten millään vertaamaan vaikkapa Peter Jacksonin vanhoihin tuotoksiin... Ei sillä että se veri nyt olisi niin tärkeää, mutta kyllä splatterin pitäisi olla splatter... Juonikin on aika kökköä eikä itseäni säväyttänyt myöskään suoraan ykkösestä surkuhupaisasti kopioitu ruokapöytäkohtaus, puhumattakaan "loppuratkaisusta" dynamiitteineen kaikkineen. Tuntuu melkein kuin elokuvaan varattu filminauha olisi alkanut viime minuuteilla olemaan finito ja loppu olisi pitänyt tiivistää mahdollisimman nopeatempoiseksi...

Elokuvan ohjauksessa tai musiikissa ei ole sanomista, enkä nyt näyttelijöistäkään suurempia ärsykkeitä itse saanut. Päin vastoin, esimerkiksi Bill Moseley näyttelee mielestäni erittäin hyvin masokistista sekopää Chop Topia, tulipa oikein kylmät väreetkin pintaan kun kyseinen mielipuoli ilmestyi kuin tyhjästä fanikierrokselle Vanitan työpaikalle keskellä yötä. Täytyy myöntää että luojan kiitos etten itse joutunut kaverille lamppuja esittelemään. Ja Bill Johnson on tosiaan joko älyttömän huono näyttelijä, tai sitten Leatherface on tarkoitettu tyhmäksi kuin planktoni...

Kaiken kaikkiaan TCM2 ei ikävä kyllä lunastanut sitten millään sille asettamiani korkeita odotuksia. En kuitenkaan sanoisi tätä ihan huonoksikaan näytökseksi, mutta odotin tältä kyllä vähän enemmän, kun ohjaajakin oli itse Tobe Hooper. Kun tätä ei ilmeisesti edes Suomesta saa kuin ilman tekstitystä ja suht kalliilla hinnalla, en voi suositella Texas Chainsaw Massacre kakkosta kuin vannoutuneimmille elokuvafriikeille, kuten allekirjoittanut itse, joitten on vain pakko päästä katsomaan mitä ykkösen jälkeen oikein tapahtuu ja mistä moinen sensuurikohu maailmalla oikein on syntynyt. Katso mieluummin ykkösosa vaikka sadannen kerran, se on ainakin sen arvoista.

Ja saa nähdä miten ne ovat saaneet perheen kokoon taas kolmanteen elokuvaan, sekin kun hyllyssä katsomista odottelee sitten joskus, kun paha maku kakkososan tiimoilta on tarpeeksi suusta kulunut.

Pisteet:
Arvosteltu: 04.02.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
44 arvostelua

Texasin Moottorisahamurhaaja, tuo lähes jokaisen tuntema ja (toivon mukaan) katsoma klassikkokauhuleffa, joka ei ole menettänyt pelottavuuttaan vuosien kuluessa, poiki aikoinaan myös kaksi jatko-osaa. Saamieni tietojen mukaan syy tähän ensimmäiseen jatkikseen oli se, että ihmiset eivät aikoinaan ymmärtäneet alkuperäisen leffan sisältäneen paljon huumoria. Niinpä jatko-osassa kaikki vedetäänkin niin yli kuin on mahdollista. Niinpä tämä ei ole mikään täysiverinen kauhuleffa, vaan yksi maailman hupaisimmista splatter-leffoista.

Bad Tasten tyyli paljastuu jo alkusysäyksessä, jossa kaksi nuorta miestä ajelee autollaan texasin teitä toisen ammuskellessa liikennemerkkejä (erään jopa kaksi kertaa!). Radiossa pauhaa 80-luvun Rock, jota epäsopivampaa musiikkia ei voisi tilanteeseen kuvitellakkaan, joten se toimii huumorina. Eipä sitten aikaakaan kun ilta hämärtyy ja nuoret vain ajelevat autollaan naureskellen ja puhuen samalla radio toimittajan (Caroline Williams) kanssa. Yhtäkkiä heidät yllättää moottorisahan kanssa riehuva hullu ja matka loppuu siihen. Tämä kohtaus ei olennaisesti liity juoneen, mutta antaa makua siitä, mitä on luvassa.

Loppuelokuvan juoni on siinä, että kannibaaliperhe on kiinnostunut vuosien hiljaisuuden jälkeen taas tappamaan ihmisiä ruuakseen. Myös radiotyttö saa tuta tämän, ja päätyykin monien hullujen kohtausten jälkeen pakoilemaan kannibaaleja heidän maanalaisessa piilopaikassaan, sekä häneen rakastunutta Leatherfacea (surkea Bill Johnson). Häntä auttamaan saapuu "cowboy", Lieutenant "Lefty" Engright.

Ensinnäkin on sanottava että elokuvassa ei ole juurikaan samanlaista kauhua kuin ykkösosassa, vaan on melkein puhtaasti splatterkomedia. Toki säikkykohtauksiakin on, mutta ne eivät ole juurikaan pelottavia. Syynä on pääasiassa kaksi asiaa: Caroline Williams on surkea kiljuja ja näytteliä, sekä se, että pelottavimmat kohtaukset ovat täsmälleen samoja kuin alkuperäisessä (esim. Yksin Kotona -jatkiksen tyyliin).

Elokuvassa on runsaasti Bad Tasten tyylisesti "hauskoja" ja typeriä kohtauksia, Esim. Leatherfacen seksuaalisten himojen herääminen, moottorisahataistelu ja -kauppa ja lopun korni parodia Leatherfacen alkuperäisestä moottorisahatanssista.

Kokonaisuus on siis ihmeellinen sekoitus kornia splatterhuumoria ja säikyttely-yrityksiä. Se, että onko leffa hyvä riippuu siis siitä, mitä siltä haluaa. Jos odottaa samanlaista kauhua kuin ykkösessä, tämä saattaa olla pettymys. Jos taas haluaa lisää Bad Tastea, tämä voi olla hyväkin. Jatko-osana kuitenkin aika köyhä, muttei mikään huono. Hyvä että saadaan joskus vähän erillainen jatko-osa.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 25.02.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
166 arvostelua