Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (1990)

New Yorkia kiusaa rikosaalto. Ammattimaisten kelmien toiminta ei vaikeudu poliiseista, mutta jokin tuntematon alkaa pistää kampoihin. Kyseessä ovat mutanttininjakilpikonnat ja vastapuolelle on jalka-klaani jote johtaa Shredder (James Saito). Lisätään yhtälöön omaa omituista vigilante-oikeutta ajava Casey Jones (Elias Koteas) ja tutkiva journalisti April O'Neil (Judith Hoag) ja tunnelma on pääsemässä vauhtiin. Luvassa on toimintaa, kasvamista ja viihdettä. Viimeksi mainittua erityisen runsaasti.

Tässä lapsekkaassa seikkailussa omn pakollisen viihdyttävä meininki. Pohjimmiltaan kesy ja PG13-kelpoinen toiminta ja viihde sisältää varsinaisen tylyä meininkiä itsenäistymisestä, vastuusta ja oman identiteetin oppimisesta. Visuaalinen ilme on melkoisen tumma ja näyttelijätyö on myös toimivaa räpäkässä toiminnassa. Juonen hölmöys romutetaan ja kerronta keskittyy tyylikkääseen ja toimivaan kerrontaan. Ehkäpä tehostetekniikan heikkous on pakottanut hakemaan juurikin toimivaa tyyliä, mutta mikään elementti ei ole heikko. Huumoria, kliseitä ja yliampuvaa draamaa on luvassa juuri toimivien roolien mukana.

Katsoi tätä elokuvaa miltä kannlta hyvältä on se silti viihdyttävä ja hyvin toteutettu. On siis pakko myöntää että jopa 12 vuotta edellisestä katsomisesta ja vielä isompi määrä aikuistumista ei ole nakertanut kilppareiden viihdearvoa ja tämän elokuvan tehokkuutta. Ehkä kyseessä on Jim Hensonin taidokkaat tehosteet, mutta illuusio ei rikkoudu koskaan. Se vain koko ajan on illuusio, utta mitäpä moisesta pikkuseikasta tunnelman ollessa hyvä.

Erinomaisen viihdyttävä elokuva, kunhan vain muistaa pitää aivot vähällä teholla. Mikään ei ole liian pahasti pielessä ja tulos on viihdyttävä teos.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.06.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
264 arvostelua

Lapsille suunnatut markkinat ovat tunnetusti kovia, ja niissä pelataan isoilla rahoilla. Tasaisin väliajoin pinnalle ja lasten riemuksi putkahtaa hittituotteita, jotka ottavat oman kautensa haltuun 100-0. Yltävätpä jotkut jopa vanhempien ihmisten suosioon saakka. Teenage Mutant Ninja Turtles eli Teini-ikäiset Mutanttininjakilpikonnat oli kiistatta kahdeksankymmentäluvun merkittävimpiä villityksiä, hullutuksia ja trendejä. Niinpä ei ollut kumma, että Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin kynästä syntynyt alun perin sangen parodinen tarina poiki figuurien, vaatemallistojen, pelien ja vaikka minkä oheismateriaalin lisäksi myös elokuvan. Turtles – The movie valmistui juuri kultaisen kahdeksankymmentäluvun vaihtuessa 90-lukuun.

Turtles valmistui – yllättäen – independent-hengessä ja vaivaisella kymmenen miljoonan taalan budjetilla. Huomattavaa on, että puhuttiin rahaa valtavat määrät takoneesta kulttisarjasta. Jälkikäteen on helppo sanoa, että päätös oli oikea. Taloudellisesti Turtles räjäytti jättipotin (133 miljoonaa kassaluukuilta) ja lisäksi ei-itseään-niin-vakavasti-ottavaa halpishömppää sisältävä ulkoasu pukee elokuvaa. Voisipa jopa sanoa, että kuin kilpi konnaa.

Turtles on ponnahdellut pinnalle useasti vielä vuosia kultakautensa jälkeen, tosin hyvin erinäköisenä kuin mitä originaaliteokset, -piirretyt tai elokuvat ovat Kilppareita esittäneet. Debyyttileffassaan TMNT näyttäytyy kuitenkin oikeassa (kujien hämyisässä) valossa ja sisältää viihdyttävyyteen vaadittavat elementit. Huumori rytmittää vauhdikasta K12-seikkailua ja 80-luvun lopussa muutenkin tiheään käytetystä punkkarimeiningistä revitään aineksia ninjailuun. Kulttiaseman voi siis sanoa olevan ansaittu.

Leffa alkaa siitä, kun April O’Neil, tuo piirretyissä yliluonnollisen naisen mittoihin muotoiltu, ja leffassa pikkustara Judith Hoagin ulkomuodon saanut reportteri, tekee rohkeita juttuja paikallisista rikoksista ja hankkiutuu ongelmiin. Onni onnettomuudessa on se, että paikalle sattuu myös neljä murkkuikäistä vihreätä sankaria ja uutisstara pelastuu. Toistamiseen hankaluuksiin ajauduttuaan April tutustuu Kilpparikvartettiin ja liittyy näiden hyviskoalitioon. Turtlejen viisaalle ninjajohtajalle ei käy yhtä hyvin, vaan Silppurin pahisjoukot sieppaavat tämän ja siitähän pelastusoperaatio käynnistyy.

Tarina ei juoneltaan edusta mitään suurta. Sieppausta ja pelastumista toisen perään. Tappioita ja voittoja, ja jokainen voi mielessään päätellä kumpi nähdään lopussa. April on ehkä hieman taka-alalla, tavallaan pelastettavan raukan roolissa, eikä se varmaan miellytä osaa naiskatsomosta. Toisaalta kun lähtöteoksena on eräänlainen supersankarieepos, niin tottahan toki moinen särö sallitaan. Varsinkin kun menoa rytmittää hulvaton läpänheitto sekä huolettomantuntuinen mättöfiilis. Jo mainittu halpistuotannon tuoma höpsöysleima on oiva kyytipoika pizzanmakuiselle sankaroinnille.

Turtlejen persoonallisuudet on tuotu hyvin esiin. Sinihuivinen Leonardo johtaa jengiä maksimimaltillisuudella mikä teini-iästä kärsivällä vain olla. Raphael on haka, paitsi provoamaan ja taistelemaan, myös hankkiutumaan ongelmiin. Michaelangelon rentous on luokkaa Cool, ellei jopa ylikin, ja Donatellon osuus porukan hiljaisena älykkönä toimii. Yllättävän isoonkin osaan pääsee Casey Jones, naamiopäinen ja vähällä järjellä varustettu baseball-mailan heiluttelija. Turtlejen itsensä sanoin: Wayne Gretzky on steroids. Idioottipunkkarimutantit Bebob ja Rocksteady olisivat olleet oiva lisä pahisten joukkoon, mutta kaikkea ei voi saada.

Kuin Rockyjen perinnettä kunnioittaen leffa sisältää veikeän treenausmontaasipätkän ja virnuilua kuuluakin kuulummasta Adriaaaaaaaan! –huudosta. Leffa myös näyttää paljon aikalaistensa näköiseltä, mikä onkin täysin loogista, sillä ohjaustyön saanutta Steve Baronia ei voida pitää kovin kummoisena ohjaajana, saati uutta kassamagneettileffaan luovana visionäärinä. Silti näin vahvan pohjamatskun varassa edes tolloin ohjaaja ei pääsisi mokaamaan. Niinpä mm. Merlin-leffan yli tuplasti isommalla budjetilla vesittänyt mies saa puhtaat paperit.

TMNT ei ole 80-luvun sukupolvelle vain nostalgian siipien kahinaa, vaan pikemminkin kilppareiden kilpien kolinaa, katana-miekkojen kilinää ja reilua viihdettä. Rennosti rullaavaa stooria kelpaa katsella hymy huulilla ja menneisyydelle kumarrellen. Kaikkein pahiten kulttileffan konnuuksiin hurahtaneet voivat vaikka pyöritellä nunchakuja katsoessaan suosikkileffaansa ännättä kertaa. Eikä vastaavasti nuoremmanpolven katsojan tarvitse tuntea huolta siitä ettei ole kokenut Turtlejen vajaan parinkymmenen vuoden takaista huumaa: leffa toimii itsenäisesti mitä loistavimmin. Tosin aavistuksen verran paremmin mies-, kuin naiskatsojalle.

Ei muuta kuin "Cowabunga, Dude!" ja neljän kuulan veroista viihdykettä tsekkaamaan! Pizzaa – ilman anjovista, kiitos – suositellaan leffaruoaksi, eikä vähiten siksi, että sitä Turtlekin mussuttaisi leffaillessaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.04.2006
Katsottu: VHS

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
703 arvostelua

Raphael, Leonardo, Donatello ja Michaelangelo ovat teini-ikäisiä mutanttininjakilpikonnia ja heidän isä hahmonaan toimii mutanttirotta Splinter. Yhtenä päivänä jalkaklaani yrittää listiä reportteri April O'Neilin, mutta tortogänsit pelastavat tämän. Myöhemmin tortogänsit menevät Aprilille viettämään iltaa, minkäs muunkuin, pizzan ääreen. Tällävälin tortogänsien vihollinen Shredder kidnappaa Splinterin...

Tortogäns filmi on yllättäen hauskaa ajanvietettä täynnä huumoria ja toimintaa. Tortogäns perustuu samannimiseen, itse asiassa aika julmaan, sarjakuvaan. Tortogäns filmi on selvästi suunnattu lapsille, mutta meno voi olla vähän liiankin väkivaltaista naperoiden silmille. Mutta jos nyt ruvettaisiin vain arvostelemaan kunnolla. Tortogäns on hauska ja toiminnallinen elokuva, mutta sen näyttelijöissä on pahoja aukkoja ja tuntuu siltä, että osa elokuvan tapahtumista on vain täytettä jotta filmi olisi sopivan mittainen. Itse kilpparipuvut ovat hienoja ja näiden ääninäyttelijät osaavat asiansa. Lisäksi lopussa oleva kattotappelu on erittäin onnistunut toimintakohtaus.

Joten jos haluatte rikastuttaa päätänne täydellisellä järjettömyydellä, vuokraa Tortogäns-elokuva (=Turtles-elokuva). Ja jos kiinnostusta aihetta kohtaan löytyy, voit myös vuokrata tai ostaa elokuvan kaksi jatko-osaa. Ne tosin häviävät kaikessa ykköselle. COWABUNGA!

nimimerkki: Ash

Pisteet:
Arvosteltu: 01.07.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ash
Käyttäjä
71 arvostelua