Star Trek (2009)

Meininki on hauskaa ja sankarit yltiöpäisen rohkeita.

Kun elokuvateatterisali täyttyy enimmäkseen nuorista miehistä, voi siitä vetää yhden loogisen johtopäätöksen: alkava leffa ei taatusti ole romanttinen komedia. Star Trek, tuo 1960-luvulta lähtöisin oleva ilmiö, on nyt rebootattu. Se tarkoittaa, että vanha juttu on käynnistetty uudelleen, uudella ilmeellä ja 2000-luvun aineksin. Uusikaan versio ei vedä erityisemmin tyttöjä puoleensa, ellei ehkä sitten poikaystävän käsipuolessa. Mutta kaikkiahan ei voi miellyttää.

Miellyttääkö uusi raina sitten trekkeriä, Star Trek -elokuvien ja -sarjojen suurkuluttajaa? En voi kieltää nauttineeni. Itse asiassa taisin jopa nauraa ja hymähtää positiivisessa mielessä useamman kerran. Ja miksi? No, se lämmittää tietysti sydäntä, kuinka originaalin Star Trek -televisiosarjan tutut kuviot pilkahtelevat esiin sieltä täältä pitkin leffaa. Vaikka tämä elokuva sijoittuu ajallisesti ennen muinaista sarjaa, elokuvan käsikirjoituksessa on otettu huomioon sarjan perusasetelma ja ne muutamat pienet jutut, jotka tekivät sarjan hahmoista rakastettavia.

Me näemme nyt ensimmäistä kertaa, mikä James T. Kirk (Pine) oli ennen kuin hänestä tuli legenda. Lisäksi näemme, mitä eräs puoliverinen Spock (Quinto/ Nimoy) olisi voinut olla, ja minkä tähden hänestä ei kuitenkaan sitä tullut. Siinä sivussa tutustumme sellaisiin henkilöihin kuin Bones (Urban), Uhura (Saldana), Sulu, (Cho) Chekov (Yelchin) ja Scotty (Pegg). Trekkeri tunnistaa jokaisen näistä hahmoista jo ennen kuin yhdenkään nimeä on mainittu, sillä niin täydellisen uskollisesti kaikelle vanhalle heidän luonteenpiirteensä on tuotu mukaan tähän uudenkarheaan seikkailuun. Tyyppi, joka ei Star Trekiä tunne, voi hänkin olla hyvillä mielin, sillä tätä leffaa varten ei silti tarvitse perehtyä ennalta mihinkään oppikirjaan, saati kahlata aiempia Star Trek -tekeleitä lävitse. Kaikki, mitä uusi katsoja tarvitsee, kerrotaan tässä elokuvassa.

Millainen Star Trek sitten on toimintaelokuvana tai tieteisseikkailuna? Koko leffan ajan posotellaan mukavaa vauhtia eteenpäin. Ehkä jopa poimu kuutosta, jos tällainen ilmaisu sallitaan. Taistelut ovat näyttäviä, mutta mikä tärkeintä, ne ovat muutakin kuin pamauksia ja tulta. Niissä menetetään tärkeitä henkilöitä - henkilöitä, joihin katsojallekin annetaan mahdollisuus luoda jonkinlainen tunneside. Ennen kaikkea Star Trek on kuitenkin tieteisseikkailu. Vaikka sen käsikirjoituksessa ei kumarrellakaan tiukasti tieteellisille tosiseikoille, vaan taivutetaan universumia viihteen leikkikentäksi, meininki on hauskaa ja sankarit yltiöpäisen rohkeita.

Alkuperäinen Star Trek vei westernien peruselementit avaruuteen. Uusi Star Trek jatkaa samalla linjalla ainakin osittain. Leffan pahiksen, Eric Banan venäläismäisellä tylyydellä tulkitseman Neron, motiivi kaikelle toiminnalleen on kosto. Kosto, kuten tunnettua, ajaa monien länkkärienkin keskushenkilöitä eteenpäin. Nero saapuu tulevaisuudesta kovistelemaan nuorukaisia, joista erityisesti yksi saa tuta hänen vihansa pohjiaan myöten. Siinä puristuksessa pojat kasvavat ja valmentuvat tulevia koettelemuksia varten. Karaistuminen on elinehto keskellä kovaa, kylmää ja (kerrankin lähes) äänetöntä avaruutta.

Olisiko joku muu ollut parempi William Shatnerin saappaiden perijä kuin Chris Pine? Tai häpäiseekö Heroes-sarjasta tuttu Zachary Quinto Spockin roolin? Uusi roolitus on kauttaaltaan tarkkanäköistä työtä. Uudet näyttelijät ovat toki eri näköisiä kuin entiset, mutta heillä on lopulta kuitenkin jokaisella jotakin, joka tekee heistä ”oikeasti” Kirkin, Scottyn, Spockin, Bonesin jne. Pelkkä maski ei tee kenestäkään muuta kuin hän on. He osaavat eläytyä.

Ohjaaja J.J. Abrams saattaa olla enemmän Star Wars -fani kuin Star Trekin ystävä, mutta hänellä on silmää hyvälle tieteisviihteelle. Hän tietää, ettei puolivillaisuuksia tai turhanpäiväistä häsläilyä ole kiva katsoa. Hän tarjoaa meille ammattitaitoisesti rakennettuja henkilöhahmoja, jännittäviä tilanteita ja visuaalisesti sekä äänimaisemiltaan hivelevän sujuvia kohtauksia. Näin ollen uusi Star Trek on sisällöltään yhtä kiehtova ja jännittävä kuin Abramsin Lost-sarjan parhaimmat jaksot.

Söpö
Ylläpitäjä, 677 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.05.2009
Katsottu: Teatterissa

Vaan hetkonen. Oliko koko elokuvassa yhtäkään kohtausta, jonka aikana ei olisi tuntenut oloaan vähintään innostuneeksi?

Uskomattomaan kulttiseuraukseen kohonnut Star Trek-mediasarja lukuisine tv-sarjoineen ja elokuvineen ei tietenkään voinut välttyä Hollywoodissa intohimoisena vallitsevalta reboot-trendiltä. Lostin, Fringen ja Aliaksen luojana tunnettu J. J. Abrams sai toisena elokuvaohjauksenaan luvan poimuttaa Star Trekin nykynuorisolle helposti pureskeltavaan muotoon. Lopputulos on yllättävän komea tasapainoilu puolivillaisen efektikesähuvin ja vanhan kaartin fanit huomioon ottavan leffan välillä, mitä nyt ylenpalttinen vauhti taitaa pelottaa vanhimpia ikäluokkia.

Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jossa kapteeni Kirk, Mr. Spock ja kumppanit kokoavat voimansa ensimmäistä yhteistä seikkailuaan varten. Star Trek-aikalinjalla stoori on sekoitus hahmot yhteen saattavaa esiosaa ja lähes nollatilanteesta yllättävän hyvin ponnistavaa rebootia.

Vanhojen sarjojen ja leffojen fanit otetaan huomioon hyvin, mutta tuotantoputkesta pullahtanut miksaus soveltuu ehdottomasti parhaiten heille, joille Star Trek on vanhempien noloa retrohaikailua. Meno on tappotahtisen hengästyttävää, ja tutut hahmot esitellään trekkarien näkökulmasta kenties hieman töksähdellen. Ikävä kyllä porukkaa kuitenkin piisaa niin paljon, että vielä yhden elokuvan aikana kaikki sankarit eivät tosiaankaan pääse samalla viivalle. Hahmoja ei kuitenkaan ole pääpiirteissään uudistettu liikaa. Samoin casting on varmaa työtä, sillä näyttelijät sopivat hahmoihinsa vähintäänkin kiitettävästi. Enterprisen kannella tepastelevat mm. yllättävän määrätietoisen oloinen Chris Pine, Spockiksi suorastaan syntynyt Zachary Quinto sekä ohjaajan henkilökohtaisiin kamuihin takuulla lukeutuva brittikoomikko Simon Pegg, jolla oli komediallinen sivurooli myös Abramsin esikoisleffa Vaarallinen tehtävä kolmosessa. Alkuperäisen Star Trek-sarjan faneja sen sijaan miellyttää varmasti Leonard Nimoylle varta vasten kirjoitettu rooli. Tosin Nimoyn läsnäolo herättää yhden tärkeän kysymyksen: missä on William Shatner?

Vanhan kaartin faneja - ja miksei muitakin - pelottavaa miinuspuolta kuitenkin löytyy. Porukkaa kuolee paikoittain suoranaisella punapaitatekniikalla, eikä sekään aina riitä. Käsikirjoituksen kuopat muodostavat kauniisti kimmeltävän pinnan alle paikoittain suoranaisen onkaloverkoston, jonne katsoja saattaa labyrinttimaisen juonen vuoksi helposti eksyä. Fysiikan lait murentuvat jo Maan pinnalla, vaikka avaruudessa kerrankin on hiljaista. Tarinasta ei tietenkään tarvitse etsiä elementtejä kansojen välisestä kohtaamisesta, tieteestä tai muusta sellaisesta vaan kyse on hatarin motiivein perustellusta kostosta. Lista jatkuu niin edespäin yhä vaan. Käsikirjoittajat - Abramsin Fringe- ja Alias-kamut Roberto Orci ja Alex Kurtzman - eivät ole tutun ohjaajan kanssa epäröineet ottaa riskejä, jotka yllättävät niin Star Trekin vanhoja kuin uusiakin faneja, mutta toisaalta lopputulos muistuttaa paikoin enemmän Tähtien sotaa kuin Star Trekiä.

Vaan jos siirtää vulkanilaisen rationaalisuuden hetkeksi syrjään, ei leffasta löytyne ainuttakaan kohtausta, jonka aikana ei tuntisi oloaan viihtyneeksi tai vähintäänkin innostuneeksi. Avaruusoopperaa? Varmasti. Efektivyörytystä? Oi kyllä. Nuorisohuvia? Totta vie. Mutta mitä sillä on väliä, kun vauhdikas toiminta natsaa? Ryhdikkäänä näyttäytyvä charmikas kokonaisuus saa haluamaan lisää aina siihen asti, kunnes lopputekstit ovat vyöryneet pois ruudusta - ja vähän vielä jälkikäteenkin. Meno on yksiselitteisen huikeaa ja avaruustaistelut ovat paitsi komeita, myös jännittäviä. On helppo huomata, että tekijöistä ainakin ydinporukka on ladannut fanitunnetta mukaan. Parasta on se, että tämän hieman hätäisesti kulkevan esittelyleffan puutteiden hiontaan tarjoutuu täydellinen mahdollisuus jatko-osassa. Vaiheiset valmiiksi, penkistä kiinni ja poimuajoon: jos tämän leffan linja säilyy, voi väistämättä vähintäänkin trilogiaksi venyvälle uudelle Star Trek-franchiselle toivottaa pitkää ikää ja menestystä.

X-tyyppi
Tykittäjä, 93 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2009
Katsottu: Teatterissa

Uuden sukupolven Tähtien Sota on tullut.

Voin rehellisesti sanoa etten ole katsonut eläissäni yhtään Star Trek elokuvaa ja varmasti siitä ikivanhasta sarjastakin ehkä jotain pätkiä nähnyt, kun William Shatner oli yhtä cool kuin Steve McQueen. Silti kuitenkin tiesin Kapteeni Kirkin ja Spockin sekä kumppanit nimeltä, joten sinäänsä tunsin olevani jo valmiiksi osa suurta faniryhmää.

Elokuvahan on suora reboot sarjalle, joka kertoo Enterprisen tarinan alusta lähtien. Elokuva on täynnä nousevia nuoria tähtiä sekä muutama vanha partakin mukana. J.J. Abrams toimii ohjaajana ja vaikka elokuvan saralla hän onkin vasta alkutekiöissä niin Vaarallinen Tehtävä 3 näytti että hänestä on ison budjetin haarukoihin.

Elokuva alkaa todella upealla taistelukohtauksella, missä Romulan planeetalta kotoisin tuleva paha Nero tuhoaa tähtilaivaston aluksen ja siinä samassa näemme tulevan Kapteeni James T. Kirkin syntymän. Seuraa nuoruuden villi aika ja lopullinen kutsu tähtilaivaston haasteisiin. Vaikka alussa sanoinkin, että en ole tutustunut Star Trekin henkilöhahmoihin niin silti jokaiseen on helppo samaistua. Parempaa valintaa Spockin rooliin en olisi voinut laittaa, kuin Heroes TV-sarjasta tuttua Zachary Quintoa. Mies on kuin syntynyt tähän rooliin. Nuori Chris Pine on myös hieman tuntematon allekirjoittaneelle, mutta silti suoriutuu nuori mies isosta roolista hyvin. Olihan hän sentään lähettänyt William Shatnerille hyväksyntäkirjeen roolia kohtaan ja saanut myönteisen vastauksen. Todellisen show:n kuitenkin varastaa Karl Urbanin näyttelemä Tohtori Leonard "Bones" McCoy vihaisella huumorillaan, joka pistää kenen tahansa suunpielet leveäksi. Käsikirjoitus on täynnä pistelevää dialogia sekä jo edellä mainittua huumoria.

Itse elokuva on todella tyylikäs. Vaikka tietokoneen näytöltä Blu-Raynä tämän katsastin niin silti olin todella vakuuttunut. Visuaalisesti mahtava teos olisi jopa ollut mielestäni voinut olla ehdolla parhaaksi elokuvaksi Oscar kisassa. Lavasteet ovat myös mahtavat. Antaisin ihan mitä vain pelkästään päästäkseni edes kerran näkemään Enterprisen ohjaamon ja istumaan siinä tuolilla. Sen verran pikkupojaksi tämän elokuvan jälkeen tunsin itseni. Olen todella ilahtunut minkälaisen suunnan Hollywood on ottanut elokuvien suhteen ja suurena Scifi fanina en voi kuin innolla odottaa parin vuoden päästä ilmestyvää jatko-osaa. Siihen asti: "Live long and prosper".

Rocconeverdies^
Käyttäjä, 7 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 05.03.2010
Katsottu: Kotona

Star Trek on tämän kesän scifi-elokuvien huikea avaus.

Gene Roddenberry -niminen mies 1960-luvulla päätti tehdä televisioon viihdettä, joka ei suinkaan mullistanut, vaan suorastaan pisti ehkä fanitetuimman sarjan kartalle. Syntyi Star Trek. Star Trekin tarinahan kertoo USS Enteprise -nimisen taistelualuksen matkasta avaruuden mitä ihmeellisimmissä ja vaarallsimmissa paikoissa. Lostin luoja J.J. Abrams päätti tehdä elokuvan siitä, kuinka kaikki itse asiassa alkoi.

Elokuva pähkinänkuoressa: Hulttionuori James Tiberius Kirk, eli tuttavallisemmin Jim Kirk, joutuu leffan alussa baaritappeluun. Pian sen jälkeen hänet kutsutaan akatemiaan, missä häntä koulutetaan ohjaamaan avaruusalusta, mutta hän päätyykin eräänlaiseksi assistentiksi. Hän saa seuraansa herra Spockin. USS Enterprisen myöhemmät Kirkin alaiset saadaan myös kasaan ja laivasto joutuu avaruustaisteluun romuluslaista pahuutta, Neroa vastaan.

En ole mikään trekkeri, joten juonta on hyvin vaikea selittää, mutta syystäkin tämä elokuva sai minut kiinnostumaan kyseisestä franchisesta. Star Trekin alku on viihdyttävä, tarpeeksi hauska ja sen hahmoihin tutustuminen oli aika kiinnostavaa, koska en tuntenut kyseisiä hahmoja aikaisemmin.

Hahmoista sen verran, että Chris Pinen Kirk on huonosti kirjoitettu. Shatneria ajatellen hävetti katsoa nuorukaisen imitointia kuuluisaa legendaa kohtaan. Zachary Quinto tekee elämänsä parhaimman roolin Spockina. Spock oli minullekin sen verran tuttu hahmo jo aiempaa, että nyt tämä hahmo on pakko nostaa scifi-pykälissä parhaimmaksi. Mukana näemme myös alkuperäisen Spockin esittäjän eli Leonard Nimoyn, jonka näkeminen monien vuosien jälkeen tuntui helpottavalta. Simon Peggin railakas huumori piristää elokuvaa huomattavasti, ja Karl Urbanin hieman erikoinen rooli Tri. McCoyna on perin hupaisa ilmestys. Eric Banan pahiksen rooli ei ole mikään maailmaa mullistava, mutta onnistunut sentään.

Mitä tätä enää jatkamaan. Star Trek on tämän kesän scifi-elokuvien huikea avaus ja luultavasti Abrams päättää jatkaa tätä tykittelyä. Kirkin hahmon uudelleenkirjoittaminen olisi paikallaan, mutta muuten leffasarja saa jatkua.

dcraig007
Käyttäjä, 69 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 10.05.2009
Katsottu: Kotona