Stalker (1979)

Stalker löytyi pitkän etsinnän jälkeen kunnankirjastosta. Vanha, mutta hyvälaatuinen VHS sai ainakin itseni ihmettelmään, missä viipyy DVD-julkaisu, joka tarkemmin ajateltuani on varmaankin jäävä haaveeksi näinä Jenkkien aivopesemien levittäjien aikoina. Sääli.

Noh, asiaan. Stalker on elokuvan päähenkilö, ex-vanki, joka tekee laitonta ja pimeää "työtään" viemällä halukkaita ihmisiä salaperäiselle alueelle, jossa mikään ei tunnu olevan mahdotonta ja josta kukaan ei ole palannut samaa tietä takaisin. Mutta mikä on tämä alue ja miten se on syntynyt? Sori, siitä ei tässä elokuvassa olla kiinnostuttu. Stalkerin, sekä hänen "asiakkaidensa", professorin ja kirjailian avulla haetaan vastauksia paljon isompiin kysysymyksiin, mutta saadaanko niitä selville? Onko se edes mahdollista? Katso ja tiedä.

Stalker on neuvostotaiteilija Andrei Tarkovskyn tunnetuimpia elokuvia, mutta kuuluu myös valitettavasti niihin elokuviin, joista puhutaan, mutta joita yhä harvemmat ovat nähneet. Sääli sinäänsä, vaikka toisaalta tälläinen filosofinen, pohdiskeleva ja yltiörauhallinen taideteos ei varmaankaan näinä Jenkkien ja Hollywoodin valtavuosina varmaankaan saisi osakseen suuren yleisön arvostusta. Eli toisinsanoen, jos etsit lauantai-illaksi jotain aivotonta viihdettä kaljaporukkasi kanssa katsottavaksi, unohda tämä. Tässä elokuvassa tarvitsee todella käyttää aivojaan ja pohtia niitä asioita, joita tämä tuo esille. Ei riitä, että elokuvaa katsoo, pitää myös osata "lukea kuvaa". Alueella tapahtuvat pitkät, syvälliset keskustelut ja niissä tapahtuva filosofinen pohtiminen on elokuvan arkipäivää ja suurinta, tärkeintä sisältöä.

Toisaalta myös elokuvan ulkoiset ja kaiken muun mahdollistavat tekiät ovat kunnossa, eli näyttelijät ovat todella loistavia. Hiemankin heikommat näyttelijät eivät varmastikkaan jaksaneet pitää keskustelujen täyttämää elokuvaa mielenkiintoisena. Erityisesti Stalker on niin arka hahmo (ei sanan varsinaisessa merkityksessä), että ilman Aleksandr Kadjanovskyn mestarillista tulkintaa hän olisi varmastikkin jäänyt täysin ilman sympatiaa ja näin ollen elokuvan keskeisin pointtikin olisi jäänyt enemmän piiloon.

Andrei Tarkovsky ohjaajana myöskin lavasti (!) elokuvan saaden näin täydellisen mahdollisuuden toteuttaa visionsa ja siinä mies toden totta onnistui. Elokuva on koko pitkän kestonsa ajan erittäin komeaa katsottavaa ja välillä on ihan pakko ihailla maisemia, johon Tarkovsky pitkillä, rauhallisilla ja hitailla kameran ajoilla antaakin mahdollisuuden. Ohjauksesta on sanomattakin selvää, että se on huippuluokkaa. Vaikka kameran käsittely saattaakin tuoda mieleen Stanley Kubrickin tuotokset, on silti jotain täysin erillaista.

Kokonaisuutena Stalker on todellinen filosofinen taide-elokuva. Se on myös Tarkovskyn parhaita, ellei jopa paras elokuva, mutta lisäksi koko neuvostotaiteen ja yleensä elokuvataiteen kirkkaimpia helmiä ja suurimpia mestariteoksia. Se on niitä elokuvia, joiden arvostus nousee mitä enemmän elokuvasta tajuaa. Sitä ei voi täysin kuvata millään sanoilla, se pitää itse nähdä ja kokea, ajatella ja tajuta.

Ehkäpä jossain tulevaisuudessa tämäkin teos nousee suomessa myös tavallisen kansan keskuudessa tunnetuksi ja arvostetuksi teokseksi, tai sitten ei. Taitaa olla toiveajattelua.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 04.10.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
166 arvostelua

Ohjaaja Andrei Tarkovskin töitä on kehuttu ja ylistetty loputtomiin. Solariksen ohella kuuluisin niistä on scifipätkä Stalker, joka on valmistettu aivan seitsemänkymmentäluvun lopulla, ja jolla on kestoa kuin syntiä. Kun leffaharrastajalle avautui sauma nähdä tämä elokuva, niin pakkohan se oli, vaikkei "Neuvostotaide" sen suuremmin meikäläiseen uppoakaan.

On olemassa Alue. Aikanaan sinne rämähti meteoriitti, ja nyt siellä on Huone, jossa hartain toive toteutuu. Mutta Alue on vaarallinen. On kyyninen Kirjailija, on tylsä Professori, ja "oudohko" mies, Stalker, joka vie ihmisiä maksusta Alueen läpi huoneeseen. Kirjailija ja Professori haluavat Huoneeseen, ja Stalker lähtee viemään heitä.

Sanokaa mitä sanotte, mutta Stalker on OUTO elokuva. Taiteena se on varmasti erittäin hyvä, mutta jos elokuvalta ei löydy mitään muita ansioita, niin ei se riitä vaikka kuinka pohdiskeleva ja älykäs ja niin päin pois se olisi. Stalkerin näyttelijät ovat suoraan sanottuna vähän pökkelöitä. Ohjaus on joissain kohdissa oikein toimivaa, joissain kohdissa laahaavaa. Tylsäksi Stalker heittäytyy silti vasta viimeisen parikymmenminuuttisen aikana, jolloin jäljelle ei jää mitään kiinnostavaa, tai ylipäätänsä mitään mikä jaksaisi pitää mielenkiinnon yllä.

Minä pidän elokuvista taiteenlajina. Mutta ääripäät haisevat aina. Typeriä pissakakkaääliökomedioita tuskin jaksaa kukaan katsoa, vaan jaksaako kolmetuntisia, poikkitaiteellisia pätkiäkään, joiden ymmärtämiseen tarvitsisi paljon taustatietoa, jumalattomasti kärsivällisyyttä ja tahtoa pohdiskella milloin minkäkin repliikin ja kuvan tarkoitusta? Sopivasti hiottuina ääripäistä taas saadaan aikaan äärimmäisen hyviä elokuvia. Toisesta päästä mainittakoon esim. tyylipuhdas räiskeviihdepläjäys Die Hard, ja toisesta esimerkiksi Kauriinmetsästäjä tai 2001: Avaruusseikkailu. Kaikista noista kolmesta elokuvasta nautin erittäin paljon. Ja sananen vaikeaselkoisuudesta: 2001: Avaruusseikkailu on äärimmäisen vaikeaselkoinen elokuva, muttei niin vaikeaselkoinen että se häiritsisi katselukokemusta, ja elokuvassa on jotain mahdollisuuksia tajuta jotain. Stalker on vielä 10 kertaa vaikeaselkoisempi, niin vaikeaselkoinen että se häiritsee katselukokemusta, eikä siinä ole saumaakaan käsittää juuri mitään. Jos joku väittää ihan pokerinaamalla tajuavansa tämän elokuvan, minä sanon aivan suoraan etten usko.

Stalker on kaikesta huolimatta ihan ok pätkä, mutten sitä ihan kaikille lähde suosittelemaan. Tekoelitisteille ja oikeille elitisteille suosittelen. Luulette pitävänne ja pidätte varmasti, riippuen siitä kumpiin kuulutte. Leffaharrastajille suosittelen vain siksi, että pitäähän tämä nähdä, tsäänssit on 50-50 pidättekö.

Yhteenvetona elokuvasta voin sanoa että Stalker on... hmm.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.08.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Tässäpä on monitasoinen elokuva. Myrkynvihreän eri vivahteissa kylpevän kolkon maailman surkea kansalainen, alkoholisoitunut kirjailija ja järkevä professori haluavat kaikki jotakin parempaa. Surkimus ja (ex-)vanki Stalker (Kaidanovsky) lupautuu oppaaksi miehille, sillä hän tietää mistä sitä parempaa voisi löytää. Pitää mennä paikkaan, jolle meteoriitti on lyönyt merkkinsä. Niin alkaa miesten matka läpi virkavallan pystyttämien sulkujen kohti salaperäistä Aluetta, jolla mikään askel ei ole turvallinen.

Stalker, joka perustuu Boris ja Arkady Strugatskyn romaaniin, on huikea tieteiselokuva. Se ei poistu maasta missään vaiheessa, eikä sen maailma ole teknisillä vempaimilla pilattu. Leffaa katsoessa voi jopa käydä mielessä, että kaikki sen kolme päähenkilöä vain leikkivät keskenään jossakin puskassa. Tarkovski tekee tylsyydestä taidetta. Toisinaan meno äityy niin monimutkaiseksi, että Hollywoodin huttuihin tottunut katsoja ei varmasti saa elokuvasta mitään tolkkua. Jollakin tasolla mm. leffan dialogista voi taas bongata viitteitä siitä, että elokuvan tekijät eivät ole olleet yhtä mieltä päättäjien kanssa kotimaassaan tuolloin vallinneesta ideologiasta. Ja jos malttaa mielensä, katsojalle annetaan myös silmäkarkkia. Kokonaisuus voi vaikuttaa hieman sekavalta, kuten tämä kappale, mutta kaikella on silti tarkoituksensa.

Tarkovskin ohjaaman ja lavastaman (hui) Stalkerin näyttelijäkaarti on perin miehinen. Ohjaajan usein käyttämä Nikolai Grinko esittää omaan viisaaseen tyyliinsä Professoria. Kirjailijan osassa nähdään (Tarkovskin) Solariksessakin syvällisiä pohtinut Anatoli Solonitsyn. Solonitsyn piirtää hahmostaan älykkään rentun, jonka taival on selkeästi yksi elokuvan vankimmista tukipilareista. Kaidanovskyn esittämä Stalker on taas joukon tärkein, mutta samalla ristiriitaisin hahmo. Tuijottavakatseinen sekopää ei välttämättä ole kaikkein järkevin vaihtoehto oppaaksi alueelle, jolla ihmisiä on kadonnut ennenkin. Kaidanovsky on kuin syntynyt osaansa. Harvinaista. Leffan naisosat ovat pieniä ja tavanomaisia. Toinen on äiti, toinen ilolintu. Näiden naisten paikka ei ole Alueella. Tuskin se heitä suuresti huvittaisikaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.01.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua

Stalker on venäläisen mestariohjaaja Andrei Tarkovskin eittämättä taidokkain elokuva. Tarkovski on saanut Neuvostoliitossa aikaan jotain, joka on täysin ainutlaatuista elokuvalle.

Vyöhyke on mystinen ja tarunomainen alue lähellä pientä kaupunkia jota sotilaat vartioivat. Kerrotaan, että jossain Vyöhykkeen sydämessä on huone jossa toteutuvat ihmisen salaiset toiveet. Mies herää aamulla,hänen nimensä on Stalker, hänellä on erityisiä lahjoja, hän johdattaa työkseen ihmisiä Vyöhykkeelle.Vyöhyke ei nimittäin ole mikään tavallinen läntti maata. Se on monimutkainen järjestelmä ansoja, kuin itsenäisesti ajatteleva kompleksi jossa lyhimmältä näyttävä reitti saattaa olla pisin reitti tai johtaa kuolemaan. Elokuva kertoo tarinan, jossa Stalker johdattaa kirjailijan ja tiedemiehen vyöhykkeelle.

Kuvaustyyli on unenomainen ja upea. Tarkovski viipyy maisemassa, kamera lipuu tilanteessa ja on samalla armoton; se saa edessään seisovat ihmiset purkamaan kaiken turhuuden ja valheen itsestään. Kohtauksissa ei ikinä kiirehditä eteenpäin, miljööhön tutustutaan viimeistä piirtoa myöten, jolloin tuntee entistä enemmän olevansa itse Vyöhykkeellä. Tarkovski on saavuttanut tässä jotain todella merkittävää ja täysin erilaista kuin länsimainen kuva.

Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja. Melkein poikkeuksetta näyttelijät ovat täynnä venäläisen teatteritaiteen vimmaa. Mitä tahansa tunnetta henkilöt kuvaavatkin, siinä on mukana kaikki mitä löytyy. Kadjanovskyn tilitykset ovat parhaimmillaan kuolettavan uskottavia ja niin täynnä surua ja kärsimystä, että ajoittain alkaa melkein jo katsella videon kantta, että dokumenttiko tämä olikin.

Voisi sanoa, että Stalker teki elokuvalle saman mitä Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys teki kirjallisuudelle. Se saa aikaan orpouden ja yksinäisyyden tunteen ihmisessä, yksilössä maailmankaikkeudessa. Se kysyy: "Mitä onni on?" ja saa ihmisten sekä unelmat että pelot näyttämään säälittävän pieniltä. Se ei julista eikä yritäkään toimia minkäänlaisena tiennäyttäjänä. Se vain toteaa ihmisen olevan täydellisesti eksyksissä. Ja se tekee tarinasta säpsähdyttävän, pelottavankin.

Stalker on äärimmäisen filosofinen, äärimmäisen vaativa mutta oikeassa vireystilassa katsottuna erittäin palkitseva teos.

nimimerkki: Istwan

Pisteet:
Arvosteltu: 05.07.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Istwan
Vieras