Ohjaaja Andrei Tarkovskin töitä on kehuttu ja ylistetty loputtomiin. Solariksen ohella kuuluisin niistä on scifipätkä Stalker, joka on valmistettu aivan seitsemänkymmentäluvun lopulla, ja jolla on kestoa kuin syntiä. Kun leffaharrastajalle avautui sauma nähdä tämä elokuva, niin pakkohan se oli, vaikkei ”Neuvostotaide” sen suuremmin meikäläiseen uppoakaan.
On olemassa Alue. Aikanaan sinne rämähti meteoriitti, ja nyt siellä on Huone, jossa hartain toive toteutuu. Mutta Alue on vaarallinen. On kyyninen Kirjailija, on tylsä Professori, ja ”oudohko” mies, Stalker, joka vie ihmisiä maksusta Alueen läpi huoneeseen. Kirjailija ja Professori haluavat Huoneeseen, ja Stalker lähtee viemään heitä.
Sanokaa mitä sanotte, mutta Stalker on OUTO elokuva. Taiteena se on varmasti erittäin hyvä, mutta jos elokuvalta ei löydy mitään muita ansioita, niin ei se riitä vaikka kuinka pohdiskeleva ja älykäs ja niin päin pois se olisi. Stalkerin näyttelijät ovat suoraan sanottuna vähän pökkelöitä. Ohjaus on joissain kohdissa oikein toimivaa, joissain kohdissa laahaavaa. Tylsäksi Stalker heittäytyy silti vasta viimeisen parikymmenminuuttisen aikana, jolloin jäljelle ei jää mitään kiinnostavaa, tai ylipäätänsä mitään mikä jaksaisi pitää mielenkiinnon yllä.
Minä pidän elokuvista taiteenlajina. Mutta ääripäät haisevat aina. Typeriä pissakakkaääliökomedioita tuskin jaksaa kukaan katsoa, vaan jaksaako kolmetuntisia, poikkitaiteellisia pätkiäkään, joiden ymmärtämiseen tarvitsisi paljon taustatietoa, jumalattomasti kärsivällisyyttä ja tahtoa pohdiskella milloin minkäkin repliikin ja kuvan tarkoitusta? Sopivasti hiottuina ääripäistä taas saadaan aikaan äärimmäisen hyviä elokuvia. Toisesta päästä mainittakoon esim. tyylipuhdas räiskeviihdepläjäys Die Hard, ja toisesta esimerkiksi Kauriinmetsästäjä tai 2001: Avaruusseikkailu. Kaikista noista kolmesta elokuvasta nautin erittäin paljon. Ja sananen vaikeaselkoisuudesta: 2001: Avaruusseikkailu on äärimmäisen vaikeaselkoinen elokuva, muttei niin vaikeaselkoinen että se häiritsisi katselukokemusta, ja elokuvassa on jotain mahdollisuuksia tajuta jotain. Stalker on vielä 10 kertaa vaikeaselkoisempi, niin vaikeaselkoinen että se häiritsee katselukokemusta, eikä siinä ole saumaakaan käsittää juuri mitään. Jos joku väittää ihan pokerinaamalla tajuavansa tämän elokuvan, minä sanon aivan suoraan etten usko.
Stalker on kaikesta huolimatta ihan ok pätkä, mutten sitä ihan kaikille lähde suosittelemaan. Tekoelitisteille ja oikeille elitisteille suosittelen. Luulette pitävänne ja pidätte varmasti, riippuen siitä kumpiin kuulutte. Leffaharrastajille suosittelen vain siksi, että pitäähän tämä nähdä, tsäänssit on 50-50 pidättekö.
Yhteenvetona elokuvasta voin sanoa että Stalker on… hmm.
