Tässäpä on monitasoinen elokuva. Myrkynvihreän eri vivahteissa kylpevän kolkon maailman surkea kansalainen, alkoholisoitunut kirjailija ja järkevä professori haluavat kaikki jotakin parempaa. Surkimus ja (ex-)vanki Stalker (Kaidanovsky) lupautuu oppaaksi miehille, sillä hän tietää mistä sitä parempaa voisi löytää. Pitää mennä paikkaan, jolle meteoriitti on lyönyt merkkinsä. Niin alkaa miesten matka läpi virkavallan pystyttämien sulkujen kohti salaperäistä Aluetta, jolla mikään askel ei ole turvallinen.
Stalker, joka perustuu Boris ja Arkady Strugatskyn romaaniin, on huikea tieteiselokuva. Se ei poistu maasta missään vaiheessa, eikä sen maailma ole teknisillä vempaimilla pilattu. Leffaa katsoessa voi jopa käydä mielessä, että kaikki sen kolme päähenkilöä vain leikkivät keskenään jossakin puskassa. Tarkovski tekee tylsyydestä taidetta. Toisinaan meno äityy niin monimutkaiseksi, että Hollywoodin huttuihin tottunut katsoja ei varmasti saa elokuvasta mitään tolkkua. Jollakin tasolla mm. leffan dialogista voi taas bongata viitteitä siitä, että elokuvan tekijät eivät ole olleet yhtä mieltä päättäjien kanssa kotimaassaan tuolloin vallinneesta ideologiasta. Ja jos malttaa mielensä, katsojalle annetaan myös silmäkarkkia. Kokonaisuus voi vaikuttaa hieman sekavalta, kuten tämä kappale, mutta kaikella on silti tarkoituksensa.
Tarkovskin ohjaaman ja lavastaman (hui) Stalkerin näyttelijäkaarti on perin miehinen. Ohjaajan usein käyttämä Nikolai Grinko esittää omaan viisaaseen tyyliinsä Professoria. Kirjailijan osassa nähdään (Tarkovskin) Solariksessakin syvällisiä pohtinut Anatoli Solonitsyn. Solonitsyn piirtää hahmostaan älykkään rentun, jonka taival on selkeästi yksi elokuvan vankimmista tukipilareista. Kaidanovskyn esittämä Stalker on taas joukon tärkein, mutta samalla ristiriitaisin hahmo. Tuijottavakatseinen sekopää ei välttämättä ole kaikkein järkevin vaihtoehto oppaaksi alueelle, jolla ihmisiä on kadonnut ennenkin. Kaidanovsky on kuin syntynyt osaansa. Harvinaista. Leffan naisosat ovat pieniä ja tavanomaisia. Toinen on äiti, toinen ilolintu. Näiden naisten paikka ei ole Alueella. Tuskin se heitä suuresti huvittaisikaan.
