Saksikäsi Edward (1990)
- Alkuperäinen nimi:
- Edward Scissorhands
- Tuotantovuosi:
- 1990
- Ohjaajat:
- Tim Burton
- Käsikirjoittajat:
- Caroline Thompson
- Pääosissa:
- Dianne Wiest, Johnny Depp, Kathy Baker, Robert Olivieri, Vincent Price, Winona Ryder
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 100 min
- Genret:
- Draama, Fantasia
Keskiarvo
Arvostelut (15): 
Pikatuomiot (775): 
Oma pikatuomio
Käsikirjoittaja Caroline Thompsonin kynästä on kummunnut todella vakuuttavaa jälkeä, ja se näkyy jautta linjan. Elokuva alkaa kylässä, missä sijaitsee erittäin vanha linna. Samaisessa kylässä on myös Avon-kosmetiikkaa myyvä naikkonen, kenellä ei päivän aikana tuotteet tahdo mennä kaupaksi. Epätoivoisena hän menee tähän kyseiseen linnaan ja löytää saksikäsi Edwardin. Edward on hyvin vähäpuheinen, mutta myyjätär ottaa hänet kotiinsa ja tottuminen normaaliin arkeen ihmisten keskellä alkaa.
Elokuvaa voi vain ihastella sen tunnelman johdosta. Edward on erittäin vähäpuheinen, mutta juuri tarpeeksi, että tunnelma ei lyttäänny. On myös ihailtavaa, että elokuvassa ei aleta mässäilemaan epämuodostumilla, vaan valttikortteja käytetään säästeliäästi.
Vaikka elokuva kerrotaankin takaumana, se on tehty nerokkaasti ja sulavasti. Toisinaan mennään takauman-takaumaan, mutta tämäkin tehdään tyylillä. Mutta voi... Se musiikki. Se istuu tähän elokuvaan, kuin nyrkki silmään. Musiikki luo tunnelmaa ja korottaa tunteet aivan uusiin sfääreihin. Uskomatonta työtä täytyy sanoa. Elokuvaa on saatu myös pikkuhiljaa kerättyä isommaksi ja isommaksi, jolloin lopussa koko tunnelataus ammutaa kerralla katsojaan ja kyynel on herkässä. Ihailtavaa. Ei voi muuta sanoa. Tästä elokuvasta on vain pakko pitää!
Pisteet:
Arvosteltu: 19.12.2008
Katsottu: Kotona
Olipa kerran professori joka asusteli kaukaisilla vuorilla yksikseen, kunnes hän sai idean rakentaa robotista ihmisen ja antaa tälle sydämen. Projekti kuitenkin jäi kesken professorin kuoltuaan, jolloin melkein valmis ihminen, nimeltä Edward jäi yksin asustelemaan linnaan, korkealla vuorella. Eräänä päivänä kuitenkin Avonin kasvovoiteita myyvä nainen päättää käydä katsomassa Edwardia linnassa ja loppujen lopuksi ottaa tämän huostaan omaan taloonsa perheensä luokse. Perhe tuntuu pitävän Edwardista. He pitävät häntä enemmän kilttinä ja väärinymmärrettynä ihmisenä, kuin pahana saksikätenä. Tietysti koko kaupunkiin leviää huhuja saksikätisestä nuoresta miehestä ja osa pelästyy, kun taas osa rakastuu.
Ensimmäisenä elokuvasta mieleen nousee Tim Burtonin lahjakas satumainen mielikuvitus. En tiedä mistä hän on tälläisen visuaalisen ilmeen keksinyt, mutta se näyttää niin mahtavalta, ettei sitä voi muuta kuin ihailla elokuvan jokaisen sekunnin ajan. Maskeerauskin on aivan omaa luokkaansa, Johnny Deppin naamalle levitetyt meikit tekevät hänestä todella surumielisen ja ihailtavan ihmisen. Toiseksi mieleen nousee musiikki, mikä luo elokuvaan unohtumattoman tunnelman. Elokuvan dialogi toimii täysin sulavasti ja moitteettomasti, joka osittain saa jopa ihonkin kananlihalle. Elokuvalla on pituuttakin juuri sopivasti, nimittäin sen loputtuaan ei ole turhia kysymyksiä, eikä elokuva pituutensa takia jää laahaamaankaan missään vaiheessa, vaan vie katsojan hienosti ja taidokkaasti loppuun saakka.
Sitten näyttelijäsuorituksiin. Nuori Johnny Depp tekee aivan loistavan roolisuorituksen surullisen Edwardin roolissa. Hän tekee Edwardista kaikinpuolin ihailtavan ja rakastettavan persoonan - todella hienosti improvisoitu. Dianne Wiest tekee hienon roolisuorituksen herttaisena naisena joka ottaa Edwardin huostaansa, hän tuo juuri sopivaa lämpöä kyseiseen rooliin. Winona Ryder näyttelee myös todella hyvin suloista nuorta naista, johon Edward rakastuu. Hän loistaa kauneudellaan ja tekee roolistaan todella elävän ja aidontuntuisen, ja saa jopa katsojankin ihastumaan itseensä. Oudohkoa ja hyvin flirttailevaa naista näyttelevä Kathy Baker ja vanhaa professoria näyttelevä Vincent Price tekevät molemmat loistavan sivuroolin.
Edward Scissorhands lienee yksi aniharvoista elokuvista, jota voi suositella kaikille lämpimästi. Se on koskettava elokuva väärinymmärretystä nuoresta miehestä, joka yrittää sopeutua tavallisten ihmisten joukkoon ja opettelee käyttämään sydäntään saksien sijaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 16.10.2008
Katsottu: Kotona
Monet sanovat tätä maailmankauneimmaksi elokuvaksi. Minä sanon että se on yksi kauneimmista, koska on maailmasaa muitakin tosi kauniita elokuvia. Mutta on tämäkin kyllä sanoin kuvamattoman kaunis leffa. Tämän elokuvan kauneudesta voisi jauhaa koko päivän, niin uskomaton se on. Kaikki meistä on varmasti joskus ajatellut jonkun erilaisen olevan friikki tai kummajainen. No, onhan maailmassa oikeasti outoja ihmisiä olemassa mutta joitain ihmisiä haukutaan ihan suotta. He ovat kuin Edwardeja.
Väärinymmärrettyjä erilaisuuden takia. Ja uskokaa minua etä en olisi tässä puhumassa tälläisia ellen olisi katsonut tätä elokuvaa. Kaikissa meissä on pikkuisen Edwardia. Kaikki ovat joskus varmasti olleet väärinymmärrettyjä. Mutta ihmisten pitäisi nähdä ulkokuorta syvemmälle. En minäkään mikään synnitön ole. Olen monesti haukkunut ihan syyttä suotta ihmisiä jotka ovat vain erilaisia. No nyt tämän elokuvan jälkeen kun olen ollut jotain haukkumassa niin on jäänyt monta asiaa sanomatta mitä olisin sanonut ellen olisi tätä katsonut. Eli tiivistettynä tämä elokuva on varmasti kauneimpia mitä on tehty. Tämä elokuva on jo yksinään voima.
Olipa kerran keksijä (Vincent Price) halusi rakentaa ihmisen joten hän alkoi rakentamaan Edwardia (Johhny Depp). Hän sai työnsä melkein valmiiksi, mutta kuoli ennen kuin oli kerennyt laittaa kädet tälle työlleen, joten Edwardille jäi käsiinsä saksikädet. Niin Edward sitten jäi asumaan tuohon kaupungin laidassa sijaitsevaan linnaan kunnes eräänä päivänä eräs Kosmettiikkamyyjä (Dianne Wiest) uskaltautuu astua linnaan...
Ilman Johnny Deppiä tämä elokuva tuskin olisi näin hyvä. Depp tulkitsee Edwardin tavalla millä kukaan muu ei olisi voinut sitä tehdä. Uskomaton suoritus. Winona Ryder Edwardin rakastettuna on myös erinomainen. Sivuroolissa oleva Vincent Price Edwardin keksijänä on loistava ja hoitaa lyhyen roolinsa loistavasti.
Tämä elokuva on vain niin mahtava ja varmasti Burtonin pidetyin elokuva. No en viitsi tätä Burtonin parhaaksi sanoa koska niin monta muutakin mestariteosta mies on ohjannut, mutta parhaita.
Uskomattomat musiikit tähän elokuvaan on luonut tietysti Danny Elfman. Musiikit ovat mahtavat ja sopivat tunnelmaan.
Burton-Depp on varmasti parhaita elokuva parivaljakkoja koko elokuva historiassa. Miehet ovat luoneet niin monia hienoja ja mahtavia elokuvia uransa aikana että huhhuh! Ja kun vielä lisätään Danny Elfman siihen soppaan ei elokuva voi paremmaksi muuttua ainakin tässä tapauksessa. Tämähän on kaksikon (tai kolmikon) ensimmäinen elokuva. En voi näin lopuksi muuta sanoa kuin että uskomaton elokuva ja parhaita elokuvia mitä on tehty ja tullaan tekemään. Minun lempielokuviani.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.03.2008
Katsottu: Kotona
Olipa kerran kauan sitten pieni kaupunki jonka yläpuolella komeili vanha linna. Eräänä päivänä hyvätahtoinen kosmetiikkamyyjä menee linnaan tarkoituksenaan myydä kosmetiikkatuotteitaan, mutta sen sijaan hän löytää sieltä jotain ihmeellisempää: Edwardin, jolla on käsiensä sijana sakset. Nainen päättää viedä Edwardin kotiinsa, mutta pian ulkomaailma paljastaa Edwardille todelliset kasvonsa...
Elokuva on kauttaaltaan koskettava ja huolellisesti toteutettu. Tim Burton on ohjaaja omaa laatuaan, jota ei voi edes verrata muihin. Burtonin uskomaton mielikuvitus näyttää yhteiskunnan todelliset kasvot, kun jokin tuntematon lähestyy. Hienoa on juuri se, kuinka hän saa kuvattua fantasiaelokuvasta realistisen, näyttäen mitä ihmiset ovat valmiita tekemään saadakseen haluamansa.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan vahvaa. Johnny Depp, tuo mies jolla on varmasti elokuvamaailman monipuolisin roolikattaus, tekee uskomattoman suorituksen Saksikäsi-Edwardina. Hän tekee Edwardista viattoman henkilön, joka ei ymmärrä ihmisten julmaa käyttäytymistä toisiaan kohtaan.
Winona Ryder tekee Kimistä elokuvan urhea sankarittaren, joka huomaa Edwardin todellisen kauneuden saksien takaa.
Saksikäsi Edwardin musiikki on vahva osa tarinan kulkua. Se tuo syvyyttä Edwardin tarinaan. Kaunis lumisade elokuvan lopussa herättää katsojassa mennä tanssimaan sen alle. Suosittelen lämpimästi kaikille elokuvan ystäville.
nimimerkki: Taapero
Pisteet:
Arvosteltu: 24.11.2006
Katsottu: DVD
Mielestäni Saksikäsi Edward on tärkein ja paras 90-luvulla tehty elokuva. Sen tarinan kauneus ja monitasoisuus vetää vertoja monille muille klassikoille. Lopullisesti omaan kastiinsa sen nostaa tyrmistyttävän upea visuaalinen ilme, ja erittäin mahtavat näyttelijäsuoritukset. Onkin ihme, että Saksikäsi Edward (kuten myös muu Tim Burtonin tuotanto) on jäänyt vaille tärkeitä pystejä; esimerkiksi elokuva oli Oscar-ehdokkaana ainoastaan kategoriassa Paras maskeeraus.
Tim Burtonin ja Caroline Thompsonin kirjoittama tarina on ikimuistoisen ihana satu erilaisuudesta. Sydäntäsärkevää on katsoa Frankensteinin hirviön ja jöröjukan risteytyksen saksikätisen Edwardin yritystä sopeutua yhteiskuntaan, jossa pienikin erilaisuuden piirre loistaa kirkkaana kuin majakanvalo sysimustassa yössä. Edwardin yrityksestä huolimatta pian käy selville, että toisten ihmisten ahdasmielisyyden, pelon ja katellisuuden takia yhteiskunta ei kestä Edwardin kaltaista hirviötä. Ongelmia alkaa syntymään oikein olan takaa, kun Edwardia alkaa ohjailemaan järjen sijasta tunteet: Edward parka kun menee rakastumaan tavallisen perheen tyttäreen Kimiin. Pian Edward huomaa olevansa koko kylän silmätikkuna, ja monenlaisten syytösten kohteena.
Edwardin tarina on kuin yhtä suurta tunteiden kirjoa. Uutuuden viehätys ja innostus nousee pintaan, kun saksiveikko ensimmäistä kertaa saapuu ihmisten ilmoille. Heti perään Eddie joutuu kohtaamaan kateellisuuden ja ilkeyden ensimmäiset aallot, jotka ilmenevät kylän äijäporukan vitsailuna. Rakkaus, viha, pettymys, suru ja kaiho ovat tunteita, jotka näyttelevät pääosia Edwardin surullisen tarinan loppuosassa. Elokuva sisältää myös useita erittäin suuren tunnelatauksen omaavia kohtauksi, kuten esimerkiksi kohtaus, jossa Kim pyytää Edwardia syleilemään häntä, johon Edward hyvin surumielisesti vastaa I cant.
Paitsi tunnerikas Saksikäsi Edward on myös visuaalisesti erittäin upea. Tim Burtonin goottimainen kädenjälki näkyy jokaisessa kadunkulmassa. Kaikki on täydellistä, jokaista tarkkaan suunniteltua yksityiskohtaa myöten. Elokuva sisältää myös yhden kauneimmista kohtauksista koko elokuvahistorian ajalta. Kyseessä on kuulu jäätanssikohtaus, joka visuaalisen näyttävyyden lisäksi käsinkosketeltavan kauniin, mutta niin hauraan, tunnelman. Näin kaunista ja tunteisiin vetoavaa kohtausta näkee erittäin harvoin.
Kaikki tässä elokuvassa on kohdallaan. Lavastus, kuvaus, leikkaus, maskeeraus, valaistus ja ohjaus ovat mestarillista jokaista pientäkin piirtoa myöten. Ääni- ja musiikkipuoli onnistuvat niin ikään täydellisesti. Danny Elfmanin musiikki sorjuu upeasti, ja saa lisättyä tunnelmaa jo muutenkin erittäin vahvaan tunnelmalataukseen.
Näyttelijävalinnat ja roolituskin ovat onnistuneet erittäin hyvin, eikä siltäkään puolelta löydy yhtään heikkoa lenkkiä. Eteenkin Winona Ryder upea roolisuoritus lämmittää mieltä. Nainen suorastaan säteilee roolissaan Kiminä. Ilahduttavaa on myös nähdä vanha kauhuherra Vincent Price elokuvassa. On kuitenkin suunnaton sääli, että elokuva rooli jäi hänen viimeisekseen.
Kaikista parhaimman suorituksen tekee kuitenkin Johnny Depp Edwardina. Rooli on käsittämättömän upea, ja sen suoritus ehkä vielä parempi. Tämä oli vasta Deppin viides elokuvarooli, mutta vähäisestä kokemuksesta huolimatta mies onnistuu Edwardin roolissa erinomaisesti. Suorituksen arvoa nostaa hahmon vähäiset vuorosanat, joita Edwardille siunaantui vain 169. Depp tekeekin mahtavan työnsä lähes pelkästään ilmeillä ja eleillä, ja tämän tason onnistuminen kertoo huikeasta lahjakkuudesta. Depp onnistuu herättämään katsojassa myös monenlaisia tunteita, joista päällimmäiseksi jää säälin ja surun tunne. Mielestäni Deppille olisi kuulunut tästä roolista Oscar ehdokkuus, mutta sitä ei hänelle kuitenkaan myönnetty. Mielestäni tämä elokuva oli Johnny Deppin läpimurtoelokuva, ja saksikäsi Edwardin rooli on edelleen se tärkein ja paras rooli, joka päihittää mennen tullen esimerkiksi Jack Sparrowin roolin piraattiseikkailuissa. Tämä työ on täydellinen, ja ehdottomasti ***** -laakin arvoinen.
Saksikäsi Edward on yksinkertaisesti upea elokuva. Fantasiamainen satu ihmisten ahdsmielisyydestä ja suvaitsemattomuudesta erilaisuutta kohtaan. Elokuva on vahva joka osa-alueella ja niin yksityiskohtaisesti hiottu, että virheiden etsiminen on täysin turhaa. Upean tarinan kruununa on ammattitaitoinen näyttelijäkaarti, jonka päätähtinä loistavat tuolloin nuoret Winona Ryder ja Johnny Depp. Saksikäsi Edwardin visuaalisuus ja tunnepitoisuus tekevät siitä uniikin. Koskaan en ole törmännyt vastaavanlaiseen tuotokseen. Tämä elokuva on ajaton klassikko, jota voi estoitta suositella kaikille elokuvien ystäville.
nimimerkki: John Christopher Depp II
Pisteet:
Arvosteltu: 16.10.2006
Katsottu: DVD
Arvostelija
John Christopher Depp II
Vieras
Peggs-niminen nainen lähtee myymään kosmeteologituotteita erääseen synkkään linnaan, linnassa asustaa Edward (Depp) jolla on sakset käsinä. Peggs päättää viedä yksinäisen Edwardin kotiinsa. Edward sopeutuu hyvin uuteen kotiinsa ja hänestä kiinnostuneisiin naapureihin, pian Edward ryhtyykin mm. naapurin rouvien kampaajaksi. Edwardilla on kuitenkin muuta mietittävää rakastuessaan hänen majoittaneen Peggsin tyttäreen Kimiin (Ryder). Tämä osoittautuu kuitenkin pian ongelmaksi Edwardille.
Saksikäsi Edward on todellakin hyvä ja kaunis elokuva, sen tunteen saa aikaan moni asia. Danny Elfmanin synkät ja todella upeat musiikit ovat juuri oikeat ja sopivat tähän loistavasti. Musiikeilla ja etenkin elokuvan lopun pimeällä ilmantilalla luotu synkkyys on elokuvan paras asia.
Johnny Depp laittaa kehiin kaikkensa ja vetää paremman kuin vain hyvän suorituksen Edwardina. Winona Ryder ei ole yhtä hyvä kuin Depp, mutta siltin hän vetää roolinsa hyvin.
Burton osoittaa tällä elokuvalla miten synkkä ja goottimainen tarina kuuluu tehdä. Lavasteet, asusteet, musiikit ja Deppin uskomaton roolisuoritus tekevät tästä tarinasta upean.
nimimerkki: Schwarzenegger
Pisteet:
Arvosteltu: 13.10.2006
Katsottu: Kotona
On siitä jo jokunen vuosi, kun näin Saksikäsi Edwardin ensimmäisen kerran telkkarista ja voi kananmuna, että tuli silloin vaikututtua. Kokemus oli yksi ikimuistoisimmista, mitä elokuviin liittyi, joten ei ollut siis suurikaan ihme, että muutama vuosi myöhemmin menin ja ostin tämän teoksen myös omaan hyllyyni ja tietenkin laitoin sen uudestaan pyörimään.
Tarinan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen, pastellinväriseen pikku kylään, Suburbiaan. Siellä asuvista ihmisistä eräs kosmetiikkamyyjä Peggs tekee työtään eräänä kauniina ja aurinkoisena päivänä. Tuotteiden myynti osoittautuu hankalaksi ja päivä tuntuu matelevan hitaasti eteenpäin. Mutta mitä hän sitten sattuukaan huomaamaan autonsa taustapeilistä... Kylän ulkopuolella, korkealla rinteellä sijaitsee suuri, samalla komea mutta myös pahaenteisen näköinen vaikuttava linna. Peggs harkitsee hetken ja lähteekin sitten ajamaan kohti linnaa. Hän pysäköi autonsa linnan pihalle ja lähtee kävelemään varovasti kohti ovea. Hän astuu siitä sisään ja huomaa pian, että ketään ei ole kotona. Uteliaisuuttaan hän kiipeää portaita ylös ja löytääkin lopulta jonkun. Mutta onko hän ihminen? Tai siis, onko SE ihminen? Kaikin puolin ihmisen näköinen olento, mutta... hänellä ei ole lainkaan käsiä, vaan hänellä on kämmenien tilalla sakset! Aivan: sakset! Olento osaa puhua ja sanoo nimekseen Edward!
Beggs kauhistuu aluksi, mutta säälii sen verran Edwardia, että ottaa hänet mukaansa pimeästä linnasta ja vie kotiinsa asumaan. Ja siitä se hässäkä sitten vasta alkaakin.
Burton on varmasti sellainen ohjaaja, josta kaikki ovat kuulleet ja ovat nähneet hänen elokuviaan, mutta valehtelematta ja yhtään liioittelematta Saksikäsi Edward on hänen kaikkien aikojen paras elokuvansa. Siinä on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan. Eikä siinä ole yksinkertaisesti mitään vikaa.
Näyttelijäpuolella Johnny Depp tekee totisesti elämänsä roolin Edwardina ja kuuluu muutenkin meikäläisen suosikkinäyttelijöihin. Ja Winona Ryder... no juu, en sano sen enempää, kuin että kadehdin totisesti Johnny Deppiä. En mä ymmärrä, mikä siinä naisessa mua erityisesti miellyttää, mutta melko haluttavan näköinen pakkaus hän todellakin on. Ja täydellinen valinta Kimin rooliin.
Saksikäsi Edward on ehdottomasti yhtä yhtenäistä täydellisyyttä alusta loppuun. Sen lisäksi, että elokuva on Tim Burtonin paras suoritus ohjaajana, se on myös yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia koskaan. Siihen eläytyy niin antaumuksellisella tavalla sisään, että harvoin tapahtuu mitään vastaavaa. Se on samalla kertaa erittäin koskettava, romanttinen ja ties mitä kaikkea muuta. Harva elokuva pystyy antamaan edes osan tästä kaikesta. Erittäin harva.
Suosittelen joka ainoalle ihmiselle maan päällä tätä mestariteosta, sitä ei kannata ohittaa missään tapauksessa. Täydellinen elokuva.
nimimerkki: Tolppanen
Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2006
Katsottu: DVD
Suburbia-niminen lähiö on amerikkalaista perheunelmaa parhaimillaan: puhtoisen sileä asfalttitie, nätisti rivitettyjä pastellitaloja, sekä rakkaudella hoidettuja pihoja vihreine nurmikkoineen ja uima-altaineen. Kotirouvat hoitavat talousaskareita lasten kaitsemisen ohella, ja ahkerat aviomiehet lähtevät duuniin aamuvarhain, saapuen vasta illan hämärrettyä (synkronoiduin ajoituksin tietenkin). Ikuisen auringonpaisteen alla elävä yhteisö on suoraan sanoen täydellinen asuinsija. Tai no ainakin melkein; tien päässä kun sattuu lymyilemään hirviömäinen mörkölinna, jossa huhujen mukaan kummittelee. Avon-meikkituotetta kaupusteleva perheenäiti Peg (oivallinen Dianne West) ei kuitenkan vähästä hätkähdä, ja suuntaa päättääväisesti linnalle päivän ensimmäisen kaupanteon toivossa. Tuskin Peg odotti kuitenkaan löytävänsä rakennuksen uumenista edesmenneen keksijän keskeneräisen luomuksen. Hyvät naiset ja herrat, saanenko esitellä teille Edwardin.
Mielikuvitusvelho Tim Burtonin palkittu fantasiadraama potkaisee vauhtiin tutustuttamalla katsojan tarinan henkilöihin, eritoten eksenttriseen päähahmoonsa. Edward on kiistatta yksi elokuvanhistorian originaalimpia roolihahmoja; Deppin tulkitsema Edward on ujo, vuosikausia eristyksissä elellyt nuorukainen, joka Pegin tapaamisen myötä saa tilaisuuden oppia 'oikeasta elämästä' muutoinkin kuin sanomalehtiartikkeleiden perusteella. Loistava Depp uppoutuu rooliinsa niin mykistävästi, ettei repliikkejä tarvitse ymmärtäkseen Edwardin kasvojen elkeet hänen nähdessään vesiletkun ensimmäistä kertaa elämässään. On kuin seuraisi harvinaisen suurikokoisen vauvan varttumista pikakelauksella. Edwardin kalpeat ja arvettuneet kasvot, rujo gootti-look sekä huima saksikätisyys jäävät hahmon silkan sympaattisuuden takia alkushokin jälkeen yhdentekeviksi yksityiskohdiksi, ja se jos mikä on osoitus hyvästä henkilöhahmosta.
Tutustuttuaan uljaaseen maailmaan, Edwardia ryhdytäänkin jo sovittelemaan Suburbian yhteiskuntaan. Nuo vänäkät sakset tuntuvat sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen; puutarhatöiden ja paperikuvioiden muodostelun ohella Edward pökerryttää paikallisen rouvakunnan huistenleikkuutaidoillaan, jotka ovat viimeistään osoitus "Edwardon" pohjattomasta taiteellisesta luovuudesta. Yhtäkkiä Edward onkin grillijuhlien huomion keskipiste, kuuma talk show-stara, sekä Suburbian työllistetyin monitoimisaksi. Oman parturiliikkeen myötä Edwardin uusi elämä tuntuu luistavan kuin rasvattu. Vai luistaako sittenkään? Uskonnolliseen hurmokseen hurahtanut naapuri saarnaa paholaisen tulemisesta, ja perusteettomat huhut raiskausyrityksestä pistävät pahamaineisen huhumyllyn käyntiin. Piileeköö viattoman näköisen yhteisön alla sittenkin suurempi paha?
Ja kaiken kukkuraksi Edward rakastuu. Jos alettaisiin rankkailemaan upeimpia naisrooleja filmeissä kautta aikojen, Winona Ryderin tulkitsema Kim olisi ehdoton kandidaatti. Unenomaisen lumoava naapurityttö, joka valaisee huoneen yksinkertaisella läsnäolollaan, on jotain mikä saisi Edwardia tavallisemmankin tallaajan polvilleen. Elämää suurempi rakkaus on valmis, kun tyttö lämpenee oudolle vierailijalle, josta ilmenee piirteitä, joita Kim ei koppavassa poikaystävässään ainakaan näe. Parivaljakon kuuluisa jäätanssikohtaus on romanttisuutta puhtaimillaan, josta säteilee kaikkia konsepteja, joita voi mahdollisesti liittää sanaan "iloinen". Tällaisia valtavirrasta poikkeavia Kaunotar ja Hirviö-asetelmia toivoisi näkevän enemmänkin nykypäivän elokuvissa.
Kim: Touch me.
Edward: I can't.
Edwardin ja Kimin rakastuminen koituu traagisesti Edwardin lopulliseksi turmioksi Suburbiassa, ja katsoja seuraa järkyttyneenä, kuinka kaikki, minkä eteen Edward on puhdassydämisesti ponnistanut, katoaa tuhkana ilmaan. Edward on tarinan myötä muuttunut naapurien lellikkipojasta yhteisön turmelijaksi, ei-tervetulleeksi pahanilmanlinnuksi. Kaikkitietävä katsoja seuraa kauhuissaan, kuinka lämpimästä lähiöstä on tullut aggressiivinen ampiaispesä, jossa eläminen käy Edwardille painostavaksi helvetiksi. Vika ei kuitenkaan ole Edwardissa tai edes häntä tuomitsevassa yhteiskunnassa; maailma ei vain yksinkertaisesti ollut valmistautunut häneen. Pistääpä ajattelemaan tästä oikeastakin maailmasta, jossa me elämme; miten hyvin nykyyhteiskunta oikeasti hyväksyy muutosta ja erilaisuutta?
Edward Scissorhands on hätkähdyttävän monikerroksinen, moderni satu, jonka saks-, anteeksi siis käsinkosketeltavaa herkkyyttä on suht vaikeaa replikoida. Muutoinkin korkealaatuisen filmografian omaavan Tim Burton voi lämmöllä muistella tätä tekelettä, joka allekirjoittaneen mielestä tulee säilymään miehen mestariteoksena. Toinen raudanluja ammattilainen, elokuvasäveltäjä Danny Elfman, venyi hänkin parhaimpaansa sovittaessaan leffan haikean ja sykähdyttävän sävellyskokoelman, jotka vetoavat katsojan lapsekkaampaan alitajuntaan; aikaan, jolloin me vielä uskoimme satujen taianomaiseen voimaan. Noh, Edward Scissorhandsin kaltaisten spektaakkeleiden myötä tämä usko säilynnee vanhemmillakin ikäpolvilla. Suositellaan erityisesti niille, jotka Edwardin kaltoin tuntevat itsensä omalla tavallaan ainutlaatuisiksi.
nimimerkki: SpaceCadet1
Pisteet:
Arvosteltu: 05.10.2005
Katsottu: DVD
Oli tylsä perjantai päivä. Aloin katsomaan televisiota ja kuinka ollakkaan sieltä tuli yksi lempi elokuvistani, Tim Burtonin Saksikäsi Edward. Ensimmäisen kerran näin elokuvan serkullani DVD:nä ja vaisusta kotiteatterista huolimatta se teki minuun suuren vaikutuksen. Seuraavan kerran näin sen kotona ja tällä kertaa omilla vehkeilläni ja kokemus oli sanoin kuvaamaton.
Nyt oli kulunut noin kolmisen kuukautta viime kerrasta ja oli sen verran vähän tekemistä että oli alettava katsomaan. Enkä edes muistanut kuinka hyvä elokuva sitten olikaan. Juoni on jo tuossa alempana ja sitä alempana selitetty tarkastikkin, joten en ala sitä tässä enempää. Mainittakoon vain että se on loistava. Jokainen kohtaus kutoutuu kiinni elokuvan verkkoon, eikä mikään asia jää pohjustamatta tai riippumattomaksi elokuvan sanoman ja pinnan alla liekehtivän satiirin kannalta. Elokuva on päällisin puolin romantisoitu Frankenstein-muunnelma, mutta pohjimmiltaan hyvin koskettava ja synkkä tarina yhteiskuntamme suvaitsemattomuudesta, jonka poikkeava yksilö lahjoistaan huolimatta joutuu kestämään.
Edward on pohjimmiltaan lahjakas taiteilija, johon liittyvät yhteydet luojaansa, eli Burtoniin. Pörrötukkainen taiteilija veikko, joka erillaisuutensa takia joutuu kestämään yhteiskunnan suhtautumisen häneen epäinhimillisenä. Vain kolme ihmistä elokuvan aikana näkee Edwardissa muutakin kuin suosion hänelle maalaaman leiman, joka käskee kohdella häntä tietyllä tavalla.
Elokuvan lukemattomia viittauksia yhteiskunnallisiin epäkohtiin ei kannata vähätellä ja niitä tajuaa joka katsomiskerralla enemmän. Samalla arvostus elokuvaa kohden nousee huimasti.
Käsikirjoitus on siis lievästi sanottuna aivan loistava, eikä sen toteutuksen upeutta voi vähätellä. Burton maalaa silmiemme eteen todellista silmiä hivelevää nannaa, joka on suorastaan uskomattoman kaunista katsottavaa. Burtonin kaltainen visualisti odotti vain aikaansa ennekuin pääsi täysiin oikeuksiinsa juuri tässä elokuvassa. Luonnehtisin elokuvaa "suureksi taiteelliseski purkaukseksi".
Johnny Depp tekee mielestäni erittäin hienon roolisuorituksen ja yhdyn ylistämään myös Winona Ryderiä. Tämä onkin Ryderin uran kohokohta ja hänen ehdottomasti paras elokuvansa.
Elokuvan viimeinen onnellinen hetki on sen kaltainen. Se on myös elokuvan taiteellinen huipentuma, joka vetää vertoja jopa Andalusialaisen koiran surrealistisille kuville. Kaikki laitetaan peliin ja Burton laittaa yliluonnollisen vaihteensa päälle. Winona Ryder löytää itsestään täydellistäkin täydellisemmän osaamisen mahdollistavat taidot. Danny Elfamnin huumaavan musiikin tahtiin pyörivä tyttö viehkeässä, sanoin kuvaamattoman kauniissa lumisateessa on mielestäni kaikkien aikojen hienoin yksittäinen kohtaus elokuvahistoriassa.
Elokuva jättää loputtuaan haikean, mutta uskomattomalta tuntuvan mielen. Kunnolla tunnelmoituna elokuva on yksi mahtavimpia kokemuksia, mitä elokuvista voi yleensä saada. Elokuvasta jää ajateltavaa vielä pitkäksi aikaa.
Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka haluavat nähdä hyvän elokuvan, jossa on oikeasti taidetta, sanomaa, asiaa, draamaa, komediaa (kyllä, elokuva on paikoin hauskakin) ja oikeasti koskettavaa meininkiä.
Täydellinen elokuva.
nimimerkki: Se joka sanoo93
Pisteet:
Arvosteltu: 20.08.2005
Katsottu: Kotona
Arvostelija
Se joka sanoo93
Vieras
Tim Burtonin nimi DVD:n kyljessä yleensä tuppautunut tarkoittamaan hyvää elokuvaa. Pakkohan tämäkin oli käydä hankkimassa kun niin moni on sitä jo päässyt kehumaan. Varauduin taas sellaiseen goottisävyiseen kaihoisan romantikan tai kirkkaiden pastellivärien roiskeeseen, jota esimerkiksi elokuvat huippu Batman ja vuoden loistoleffa Big Fish tarjosivat. Ja elokuva alkaa.
Kosmetiikkamyyjä Peggs asuu perheensä kanssa pastellivärein ironiaa pursuavassa ihannelähiössä synkän vuoren kuppeessa. Eräänä huonona työpäivänä Peggs uskaltautuu käymään tuolla synkällä vuorella olevassa synkässä linnassa. Linnan puutarha lyökin Peggsin ällikällä: Se on täynnä eräänlaisia pensasmuodostelmia, tai oikeammin "pensasveistoksia". Eivätkä yllätykset tähän jää, sillä linnan sisältä löytyy värjöttämästä rujo, mutta vaaraton, saksikädet omaava Edward. Peggs päättääkin viedä hänet kotiinsa. Lähiöelämä alkaa maistua Edwardille kaikessa (katoavassa) kauneudessaan, kun seudun ihmiset alkavat pitää Edwardia jonkinlaisena kiintoisana erikoistapauksena. Hänestä tulee koko alueen kuumin nimi, eikä vähiten hänen tekemiensä pensaspatsaiden, vaan myös hiustenleikkuu puuhiensa ansiosta. Samalla Edward maistaa karun palasen elämää, kun hän rakastuu Peggsin tyttäreen, Kimiin. Alusta asti tuhoontuomitusta rakkaudesta muodostuukin elokuvan yksi kantavista tekiöistä.
Elokuva nimeltä Saksikäsi Edward oli todellakin sitä, mitä monet ihmiset ovat sanoneet sen olevan, kaunis ja erittäin koskettava.
Ohjaus on jälleen tuttua Burtonia, mutta nyt hän pääsee todella kultasuoneen kiinni. Hän ohjaa mestarillisesti ja hänen huoleton, mutta silti tarkka tyylinsä näkyy selvästi. Herkkä alku, rento keskivaihe, kokoajan kiristyvä tunnelma ihan lopun suorastaan paniikki pisteessä olevaan ristiriitojen käyristymiseen, josta päästään ehkä elokuva historian kauneimpaan loppuun, jonka olen nähnyt. Elokuva on myös käsikirjoitettu ja leikattu hyvin.
Näytteliät tekevät myös vahvaa työtä, suuri ihastukseni Johnny Depp tekee erinomaista työtä, samoin Dianne West, mutta parhaiten mieleen jäävä henkilö oli minusta Winona Ryderin kaunis, herkkä ja koskettava roolisuoritus. Tämä likka tosiaan osaa näytellä ja hän oli aivan ihana roolissaan.
Kaikin puolin kyseessä on erinomainen työ, jollaisen vain Burton osaa tehdä. Mestariteos se on, sitä ei voi kiistää. Hyvin koskettava ja satiirinen aikuistensatu, joka jokaisen itseäänkunnioittavan ihmisen pitää elämässään nähdä ja kokea.
Ja lopuksi täytyy myöntää: Elokuvan loputtua istuin yhä sohvallani. Paidalleni tipahti pisara. Minä itkin! kyyneleet noruivat pitkin poskiani ja silmälasini olivat huurussa. Olin kokenut jotain koskettavaa, jotain kaunista, jotain aivan mahtavaa.
nimimerkki: Sadra Dee
Pisteet:
Arvosteltu: 29.05.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
Sadra Dee
Vieras
Mitä tulee mieleen sanasta Saksikäsi Edward? Itselleni tulee ainakin sellainen teinikauhuleffojen massamurhaaja, joka heiluu saksiensa kanssa niinkuin Freddy konsanaan. Mutta ei, se on juuri päinvastoin.
On se Tim Burton vaan mahtava mies. Herra vielä edes kunnolla aikuinen kun jo on takana monia monia hienoja ja enemmän tai vähemmän hyviä elokuvia, joille suurimmalle osalle yhteistä on Burtonin luoma käsite "Burtonmainen gothiikka". Yhtään huonoa elokuvaa ei maestron tilillä ole, sen koommin kuin floppejakaan (antakaamme anteeksi Apinoiden Planeetan hienoisen ja HUOM! Täysin aiheettoman flopin). Nyt kuitenkin tämän leffan pariin.
Saksikäsi Edward (Johnny Depp) asustelee yksin ihailtavan goottilaisessa linnassa lahellä Burtonin järjellä hauskan yliammututtua ihanne-ameriikkalaislähiötä. Hänen keksijänsä (Burtonin idoli Vincent Price) ehti kuolla ennenkuin sai hänet valmiiksi, joten hänen käsiesä tilalla on sangen mielenkiintoisen upeat sakset.
Päivänvaloon hänet raahaa kosmetiikkamyyjä Peggs, jonka luo Edward muuttaa asumaan. Kanssaihmiset alkavat tottakai aluksi mielistellä poikkeuksellista ja salaperäistä Edwardia tämän lahjakkuuden takia. Mutta Edward onkin niinkuin hetkellinen muoti: lakkaa pian olemasta.
Tämä poikkeava yksilö saa nähdä yhteiskunnan päätösvallan ja suvaitsemattomuuden, kun täysin harmiton ja hyväsydämminen Edward alkaa tarinan edetessä pikkuhiljaa tulla syrijityksi. Todelliseksi koplikaatioksi muuttuu Edwardin avuttomasti tuhoon tuomittu rakkaus Peggsin tytärtä, Kimiä (Winona Ryder) kohtaan.
Elokuvan koskettavuuden salaisuus on Edwardiin samaistuminen. Kaikkihan me olemme vähän poikkeavia. Se, mitä Edwardille tapahtuu voisi tapahtua minullekkin.
Näytteliöiden suoritukset ovat hätkähdyttäviä. Deppin lähes ilmeetön, mutta kuitenkin niin moni-ilmeinen Edward saa katsojien sympatiat puolelleen heti. Winona Ryder tekee mielestäni parhaan roolisuorituksensa ja saa tanssia sen klassisen ihanan jäätanssin. Kaikki roolithan ne ansaitsisivat maninnan, mutta tyydyn nyt kiittämään pääparin lisäksi vanhaa kauhulegendaa, Burtonin idolia Vincent Pricea, jonka viimeinen elokuva tästä sitten tuli. Levätköön rauhassa.
Elokuvan ilmapiiri muuttuu elokuvan aikana paljon, aina alun täysin tyynestä tunnelmasta hitaasti, puolenvälin jälkeen vauhdikkaamminkin kiristyviin tunnelmiin. Loppu pistää ihan koskettavuudessaan itkemään ja se on hyvin kaunis. En voi sanoin kuvata sitä.
Burton on ovelasti pystynyt sekoittamaan surullista, inhottavaa ja koskettavaa satiiria tähän viehkeään aikuisten satuun. Burton iski kultasuoneen älytessään kaivaa muistoistaan esiin tämän Saksimiehen. Idea oli mehustunut hänen mahtavan viisaassa päässään jo niin kertakaikkisen makeaksi, että sen oli jo korkea aika nähdä päivänvalo.
Voi vain ihmetellä, miten Burton on voinut saada tarinalleen niin monia erillaisia tunnelmia. Se on rauhallinen, mukava (jopa hauskakin) kiivas, hirveä, jännittävä (ehkä pelottavakin), koskettava, tosi kaunis ja romanttinen, kaikki sekoitettuna kahteen Burtonin päätyyliin, pastellinkirkkauteen ja synkkään goottisuuteen.
Burtonin ohjaus on ilmiömäisen mestarillista. Tämä visuaalisuuden ihmelapsi on osannut loihtia loistavan, perinteisen, mutta toimivan dialogin, upeat kamera ajot, maisemat ja ennenkaikkea eräitä kauneimmista kohtauksista koko elokuvataiteen historiassa! Sykähdyttäviin ja hiottuihin taidekohtauksiin hän ikäänkuin maalaa kaikki kuvat yksitellen, niin että niistä jokainen näyttäisi pysähdyskuvana ihan taideteokselta, joita ne ovatkin.
Ja kaikkea tietenkin sävyttää Burtonin hovisäveltäjän, Danny Elfmanin mestarillinen ja täynä tunnelmia oleva musiikki. Yhdessä nämä muodostavat rikkoutumattoman taideteoksen, jollaista ei voi kuvailla, se täytyy kokea.
Kyseessä on siis tyylipuhtain Burton -teos, ja ehdottomasti Burtonin paras elokuva, josta ei yksinkertaisesti voi olla pitämättä, varsinkaan jos satiirit tai sadut ovat lähellä sydäntä. Eivätkä Synkkyydestä pitävätkään jää ilman. Elokuva on niin uskomattoman monisävyinen, että siitä pitävät kaikki. Burton -fanit eivät pety idoliinsa tälläkään kertaa. Tämä mestariteos kuuluu minunkin lempileffojeni viidenparhaan joukkoon.
nimimerkki: Burton jr.
Pisteet:
Arvosteltu: 31.03.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
Burton jr.
Vieras
Ohjaaja Tim Burton ei ole vielä viittäkymmentäkään, mutta on siitä huolimatta ohjannut jo melkoisen tukun klassikkoelokuvia. Floppeja on vain muutama, ja Saksikäsi Edward kuuluu ehdottomasti siihen klassikkojen joukkoon.
Burtonin aatoksiin jo lapsena eksynyt Saksikäsi Edward toi parrasvaloihin myös vasta muutaman pienemmän roolin väsänneen Johnny Deppin, ja jotakin ohjaajan ja näyttelijän välisestä luottamuksesta kertoo se, että Depp on työskennellyt Burtonin kanssa useamminkin. (Vaatevarkauksiin nykyään erikoistunut?) Winona Ryderkin onnistuu Burtonin alaisuudessa huomattavasti tyypillistä paremmin.
Saksikäsi Edward on kuin iltasatu, ja sen muotoon se loogisesti onkin puettu. Nimeltä mainitsematon nainen alkaa kertoa lapsukaiselle mystistä tarinaa Edwardista, joka oli tiedemiehen luoma. Tiedemies ehti kuitenkin kuolla ennen kuin sai luomuksensa kädet valmiiksi ja niin poikapolo jäi asumaan synkkään linnaan yksinään – vain sakset käsinään! Vuosien yksinäisyys päättyi meikkimyyjä Boggsin ilmestyttyä goottilinnaan ja pelastettua Edward mukaansa ihmisten ilmoille.
Elokuvan hienoin osa on kontrasti tavisten ja Edwardin välillä: raja on satiirimaisen ja tarkoituksellisen jyrkkä, tavikset asuvat kaikki samanlaisissa taloissa, ja muodostavat oman värikkään ja iloisen yhteisönsä. Edwardin entisessä maailmassa kaikki oli tummaa ja yksinäisyys oli ainoa väri synkkyydessä. Siispä muutos on äkkipudotus uuteen maailmaan. Ja sen Edward saa myös kokea karvaasti. Aluksi poikkeavaa tapausta oudoksutaan, sitten ihannoidaan yli kaiken ja lopulta ihmisten pelot outouksia ja poikkeavuutta kasvavat huimiksi ja vievät elokuvan sen traagiseen loppunäytökseen.
Välille mahtuu niin tavoittamattomissa olevaa rakkautta kuin syrjintää pahimmissa muodoissaan. Edward ei yksinkertaisesti kuulu siihen maailmaan, johon hänet on hyväntahtoisesti tuotu oppimaan massoihin sekoittumista ja suvaitsemattomuutta. Edwardin saksikäsilläään luomat pienet hauskuudet ovat ratkirieumukkaita ja hänestä kasvaa yksi elokuvien suurimmista symppiksistä (jos hän ei sitä jo aluksi ole). Puhetta siihen ei juuri tarvita, sillä arpikasvoinen friikki sanoo leffassa vain 169 sanaa.
Saksikäsi Edward on (joulu)satu, siitä ei ympäri pääse. Maisemat vaihtelevat Burtonin tyyliin kirkkaimmista väreistä kaikkein tummimpiin ja rujoimpiin maisemiin. Lopun kirkkaana hohtavat jäääveistokset ja loputon lumisade ovat visuaalipuolen kauneimpia vetoja. Ja onhan perheen tyttären Kimin ja Edwardin romanssissakin jotain syvältä koskettavaa.
Burtonin muista töistä pitäneet rakastanevat tätäkin, ja löytänevät itsensä uppoutuneena mielikuvitusmaailmaan. Ja mielikuvitusta Burtonilla todella riittää…
Pisteet:
Arvosteltu: 09.01.2005
Katsottu: DVD
Goottihenkisten synkistelyiden mestarismies Tim Burton ja monipuolisista näyttelijäntaidoistaan tunnettu Johnny Depp löivät viisaat päänsä ensimmäistä kertaa yhteen Saksikäsi Edwardin yhteydessä. Kokonaan takauman avulla kerrottu surumielinen satu ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan tätä katsojaa. Käsikirjoitus on kerta kaikkiaan liian tyhjä ja ponneton, jotta elokuva pystyisi kehittelemään minkäänlaisia kiinnostuksen aiheita missään vaiheessa. Meikäläinen ainakin jäi jo kalkkiviivoille sutimaan.
Kokovartalonahka-asuun sonnustautuneella miekkosella ei päällisin puolin vaikuta asiat olevan kunnossa, kun käsien tilalle on ruuvattu nippu saksia ja tukkakin on jäänyt pesemättä useampaan otteeseen. Syrjäisestä linnasta erääseen tavalliseen perheeseen noukittu kummajainen herättää lähistön yhteisössä ristiriitaisia ajatuksia ja hölmön asuinalueen jokainen tantta on ihmeissään. Asetelmat ovat ennestään tutut, joten yllätyksellisyydestä ei elokuvaa ainakaan voi syyttää.
Romanttinen, väkinäisellä pikkuhuumorilla maustettu fantasiadraama käynee lähimpänä sitä sekoitusta, mitä saksiniekka tarjoilee. Ei sovi kuitenkaan unohtaa Burtonin silmiinpistävästi esille tunkemaa satiiria, joka kyllä kolahtaa kohteisiinsa odotetulla tavalla ja jokainen kritiikkiä ansaitseva sitä myöskin saa. Kuivana tapahtumaympäristönä toimiva, jonkun nappulan värityskirjasta kopioitu asuinalue koostuu samankaltaisista taloista ja asukkaat ovat keskenään hyvää pataa. Juttu lentää ja Edwardin tummanpuhuva olemus tuo oman lisänsä nihkeään keitokseen.
Nuorehkon Johnny Depp'n työ on lähinnä luimistella nimiroolissa ja viuhtoa saksilla niin paljon kuin kerkiää, keräten säälipojoja ujona ja sympaattisena muukalaisena. Tavallisesta poiketen blondattu Winona Ryder näyttelee Edwardin huostaan ottavan perheen vanhinta lasta pitäen huolen leffan romanttisemmasta puolesta. Pääsipä vielä vanhemmista kauhuelokuvista tuttu herra Vincent Pricekin pikkuosaan Edwardin keksijäisäntänä.
Burtonin uralle mahtuu näitäkin. Löytyy kourallinen visuaalisia mestariteoksia ja mukavan synkkiä ja kiintoisia satuja, mutta sitten myös muutama hieman valjumman maun suuhun jättävä lepertely. Ei Saksikäsi Edward toivoton elokuva ole ja silläkin on hetkensä, mutta niitä hetkiäkin mielellään soisi olevan useamminkin. Ajatuksia herättävät elokuvat ovat aina plussaa, mutta jos elokuvan katsomisen aikana tulee lähinnä jatkuvasti pohdittua, miten viimeisen tunnin jaksaisi kiemurrella nojatuolissa nukahtamatta, ei välttämättä kaikki liene aivan kohdallaan. Saksikäsi Edward ei vain yksinkertaisesti istu tällaiseen muottiin, mihin sitä ollaan yritetty änkeä. Plääh, ei miellyttänyt.
nimimerkki: Lutkus
Pisteet:
Arvosteltu: 26.12.2004
Katsottu: Kotona
Monia muitakin Tim Burtonin kauniista teoksista voisi mieltää Timin omakuviksi. Näin on ainakin Timpan esikoisteoksen "Vincentin" mielipuolisesta päähenkilö Vincentistä sekä "Saksikäsi Edwardin" sympaattisesta oudosta fantasiahahmosta Edwardista sanottava. Tämä elokuva sopii täydellisesti romanssin aluksi, tämä siksi että on yleisesti tiedossa Johnny Deppin ja Winona Ryderin kytevän rakkauden leimahtaneen liekkeihin leffan kuvauksissa. Aha. Sitten itse elokuvaan.
Saksikäsi Edward (Depp) on sympaattinen ja hassu jäbä, jolla on sakset handujen paikalla. Ed on hieman keskeneräinen, sillä eräs keksijä (Price) joka ennen asui linnassa, sattui kuolla kupsahtamaan ennen Edwardin "valmistumista". Eräänä päivänä kuitenkin hyväsydäminen kosmetiikkamyyjä (Wiest) menee linnaan myymään huulipunia ja sattumalta (niin, sattumalta) törmää Edwardiin. Hän päättää viedä pojan alas kotiinsa ja niin hän tekeekin. Aluksi naapurin tantat ovat haltioissaan uudesta tulokkaasta. Ainoa poikkeus on Esmeralda (O-Lan Jones), jonka mukaan Edward on jonkinlainen Saatanan kätyri, lähetetty heidän kiusakseen helvetin leimuavista liekeistä. Joyce Monroe (Baker) on hänkin jokseenkin into piukassa Edin tulemisesta, se kyllä nähdään leffan aikana. Kun Edwardin piilevät puutarhurin ja kampaajan kyvyt huomataan, hänestä tulee pikkujulkkis joka pääsee telkkariinkin. Ainoa huono juttu Edwardin kannalta on se, että hän menee rakastumaan Pegin (siis edelleen sama kosmetiikkamy!
yjä) tyttäreen, joka on varattu. Kimin (Ryder) poikaystävä on eräs idiootti nimeltä Jim (Hall) joka lopulta pakottaa Edwardin jopa tekemään murron. Kun Edward jää kiinni, kääntyvät naapurin täditkin häntä vastaan.
Elokuva kulkee todella sujuvasti, Tim Burton on todistettavasti nero. Danny Elfmanin musiikki säestää täydellisesti maailman kauneinta ja ihaninta elokuvaa. Kannattaa muuten käydä katsomassa myös Big Fish, se on Tim Burtonin ja hänen kauniin vaimonsa Helena Bonham Carterin "yhteinen" elokuva jossa Bonham Carter vetää kaksoisroolin. Parille syntyi lähiaikoina poika Billy. Toivottavasti nyt Big Fishin jälkeen Tim Burton tekee jonkun "Edward Scissorhandsmaisen" elokuvan!!!
nimimerkki: Big Fish
Pisteet:
Arvosteltu: 17.03.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Big Fish
Vieras
Ohjaaja Tim Burton on sanonut, että Saksikäsi Edward ei ole omaelämänkerrallinen teos, vaikka Eetwartin tukka onkin yhtä pystyssä kuin hänellä ja jotain muitakin yhäläisyyksiä löytyy. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa kyse on kauniista kauhusadusta, joka lainailee elementtejä mm. kaunottaresta ja hirviöstä ja moderneista teinipurkkahurvitteluista.
Pääosa tapahtumista sijoittuu pastellinväriselle esikaupunkialueelle, jolta on lyhyt matka tapahtumapaikkaan b, synkeään linnaan. Linnassa asustelee ujo "Frankensteinin hirviö", Edward, joka on vähän keskeneräinen. Hänen luojansa kun sattui potkaisemaan tyhjää ennen kuin sai Edwardin valmiiksi.
Eräänä kauniina päivänä paikallinen kosmetiikkakauppias Peg Boggs (Wiest) saa päähänsä visiteerata linnassa ja raahaa ihastuksissaan linnan "monsterin" kotiinsa. Pastellitalojen väki tahtoo lähinnä leikkiä kummajaisella, mutta lopulta Boggsien tyttäreen, Kimiin (blondinakin okei Ryder), ihastunut Edward muuttuukin "tavallisen väen" silmissä vihamieheksi. Saksiniekalta halutaan vähintäänkin henki pois. Sääliksi käy, mutta sellainen on yhteisön valta.
Edwardia esittää Johnny Depp, jonka Burton valitsi rooliin silmien perusteella. Hyvin mies kuitenkin osansa vie, vaikka rooliasukaan ei ole kaikkein käytännöllisin. Edwardin tekijää esittämään Timppa sai itsensä Vincent Pricen, vanhan kauhulegendan, jolle tämä filkka jäikin sitten viimeiseksi työksi.
Burtonin elokuvassa on jouluinen ilmapiiri surumielisyydestä huolimatta. Elokuvan keskikohta on pullollaan pientä hauskaa sälää, esim. kohtaus, jossa Edward keksii saksilleen hyötykäyttöä. Koko kertomusta täydentää Burtonin hovisäveltäjä Danny Elfmanin lumoava musiikki.
Pisteet:
Arvosteltu: 13.12.2002
Katsottu: Kotona
