Ohjaaja Tim Burton on sanonut, että Saksikäsi Edward ei ole omaelämänkerrallinen teos, vaikka Eetwartin tukka onkin yhtä pystyssä kuin hänellä ja jotain muitakin yhäläisyyksiä löytyy. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa kyse on kauniista kauhusadusta, joka lainailee elementtejä mm. kaunottaresta ja hirviöstä ja moderneista teinipurkkahurvitteluista.
Pääosa tapahtumista sijoittuu pastellinväriselle esikaupunkialueelle, jolta on lyhyt matka tapahtumapaikkaan b, synkeään linnaan. Linnassa asustelee ujo ”Frankensteinin hirviö”, Edward, joka on vähän keskeneräinen. Hänen luojansa kun sattui potkaisemaan tyhjää ennen kuin sai Edwardin valmiiksi.
Eräänä kauniina päivänä paikallinen kosmetiikkakauppias Peg Boggs (Wiest) saa päähänsä visiteerata linnassa ja raahaa ihastuksissaan linnan ”monsterin” kotiinsa. Pastellitalojen väki tahtoo lähinnä leikkiä kummajaisella, mutta lopulta Boggsien tyttäreen, Kimiin (blondinakin okei Ryder), ihastunut Edward muuttuukin ”tavallisen väen” silmissä vihamieheksi. Saksiniekalta halutaan vähintäänkin henki pois. Sääliksi käy, mutta sellainen on yhteisön valta.
Edwardia esittää Johnny Depp, jonka Burton valitsi rooliin silmien perusteella. Hyvin mies kuitenkin osansa vie, vaikka rooliasukaan ei ole kaikkein käytännöllisin. Edwardin tekijää esittämään Timppa sai itsensä Vincent Pricen, vanhan kauhulegendan, jolle tämä filkka jäikin sitten viimeiseksi työksi.
Burtonin elokuvassa on jouluinen ilmapiiri surumielisyydestä huolimatta. Elokuvan keskikohta on pullollaan pientä hauskaa sälää, esim. kohtaus, jossa Edward keksii saksilleen hyötykäyttöä. Koko kertomusta täydentää Burtonin hovisäveltäjä Danny Elfmanin lumoava musiikki.
