Mielestäni Saksikäsi Edward on tärkein ja paras 90-luvulla tehty elokuva. Sen tarinan kauneus ja monitasoisuus vetää vertoja monille muille klassikoille. Lopullisesti omaan kastiinsa sen nostaa tyrmistyttävän upea visuaalinen ilme, ja erittäin mahtavat näyttelijäsuoritukset. Onkin ihme, että Saksikäsi Edward (kuten myös muu Tim Burtonin tuotanto) on jäänyt vaille tärkeitä pystejä; esimerkiksi elokuva oli Oscar-ehdokkaana ainoastaan kategoriassa Paras maskeeraus.
Tim Burtonin ja Caroline Thompsonin kirjoittama tarina on ikimuistoisen ihana satu erilaisuudesta. Sydäntäsärkevää on katsoa Frankensteinin hirviön ja jöröjukan risteytyksen saksikätisen Edwardin yritystä sopeutua yhteiskuntaan, jossa pienikin erilaisuuden piirre loistaa kirkkaana kuin majakanvalo sysimustassa yössä. Edwardin yrityksestä huolimatta pian käy selville, että toisten ihmisten ahdasmielisyyden, pelon ja katellisuuden takia yhteiskunta ei kestä Edwardin kaltaista hirviötä. Ongelmia alkaa syntymään oikein olan takaa, kun Edwardia alkaa ohjailemaan järjen sijasta tunteet: Edward parka kun menee rakastumaan tavallisen perheen tyttäreen Kimiin. Pian Edward huomaa olevansa koko kylän silmätikkuna, ja monenlaisten syytösten kohteena.
Edwardin tarina on kuin yhtä suurta tunteiden kirjoa. Uutuuden viehätys ja innostus nousee pintaan, kun saksiveikko ensimmäistä kertaa saapuu ihmisten ilmoille. Heti perään Eddie joutuu kohtaamaan kateellisuuden ja ilkeyden ensimmäiset aallot, jotka ilmenevät kylän äijäporukan vitsailuna. Rakkaus, viha, pettymys, suru ja kaiho ovat tunteita, jotka näyttelevät pääosia Edwardin surullisen tarinan loppuosassa. Elokuva sisältää myös useita erittäin suuren tunnelatauksen omaavia kohtauksi, kuten esimerkiksi kohtaus, jossa Kim pyytää Edwardia syleilemään häntä, johon Edward hyvin surumielisesti vastaa I cant.
Paitsi tunnerikas Saksikäsi Edward on myös visuaalisesti erittäin upea. Tim Burtonin goottimainen kädenjälki näkyy jokaisessa kadunkulmassa. Kaikki on täydellistä, jokaista tarkkaan suunniteltua yksityiskohtaa myöten. Elokuva sisältää myös yhden kauneimmista kohtauksista koko elokuvahistorian ajalta. Kyseessä on kuulu jäätanssikohtaus, joka visuaalisen näyttävyyden lisäksi käsinkosketeltavan kauniin, mutta niin hauraan, tunnelman. Näin kaunista ja tunteisiin vetoavaa kohtausta näkee erittäin harvoin.
Kaikki tässä elokuvassa on kohdallaan. Lavastus, kuvaus, leikkaus, maskeeraus, valaistus ja ohjaus ovat mestarillista jokaista pientäkin piirtoa myöten. Ääni- ja musiikkipuoli onnistuvat niin ikään täydellisesti. Danny Elfmanin musiikki sorjuu upeasti, ja saa lisättyä tunnelmaa jo muutenkin erittäin vahvaan tunnelmalataukseen.
Näyttelijävalinnat ja roolituskin ovat onnistuneet erittäin hyvin, eikä siltäkään puolelta löydy yhtään heikkoa lenkkiä. Eteenkin Winona Ryder upea roolisuoritus lämmittää mieltä. Nainen suorastaan säteilee roolissaan Kiminä. Ilahduttavaa on myös nähdä vanha kauhuherra Vincent Price elokuvassa. On kuitenkin suunnaton sääli, että elokuva rooli jäi hänen viimeisekseen.
Kaikista parhaimman suorituksen tekee kuitenkin Johnny Depp Edwardina. Rooli on käsittämättömän upea, ja sen suoritus ehkä vielä parempi. Tämä oli vasta Deppin viides elokuvarooli, mutta vähäisestä kokemuksesta huolimatta mies onnistuu Edwardin roolissa erinomaisesti. Suorituksen arvoa nostaa hahmon vähäiset vuorosanat, joita Edwardille siunaantui vain 169. Depp tekeekin mahtavan työnsä lähes pelkästään ilmeillä ja eleillä, ja tämän tason onnistuminen kertoo huikeasta lahjakkuudesta. Depp onnistuu herättämään katsojassa myös monenlaisia tunteita, joista päällimmäiseksi jää säälin ja surun tunne. Mielestäni Deppille olisi kuulunut tästä roolista Oscar ehdokkuus, mutta sitä ei hänelle kuitenkaan myönnetty. Mielestäni tämä elokuva oli Johnny Deppin läpimurtoelokuva, ja saksikäsi Edwardin rooli on edelleen se tärkein ja paras rooli, joka päihittää mennen tullen esimerkiksi Jack Sparrowin roolin piraattiseikkailuissa. Tämä työ on täydellinen, ja ehdottomasti ***** -laakin arvoinen.
Saksikäsi Edward on yksinkertaisesti upea elokuva. Fantasiamainen satu ihmisten ahdsmielisyydestä ja suvaitsemattomuudesta erilaisuutta kohtaan. Elokuva on vahva joka osa-alueella ja niin yksityiskohtaisesti hiottu, että virheiden etsiminen on täysin turhaa. Upean tarinan kruununa on ammattitaitoinen näyttelijäkaarti, jonka päätähtinä loistavat tuolloin nuoret Winona Ryder ja Johnny Depp. Saksikäsi Edwardin visuaalisuus ja tunnepitoisuus tekevät siitä uniikin. Koskaan en ole törmännyt vastaavanlaiseen tuotokseen. Tämä elokuva on ajaton klassikko, jota voi estoitta suositella kaikille elokuvien ystäville.
nimimerkki: John Christopher Depp II
