Käsikirjoittaja Caroline Thompsonin kynästä on kummunnut todella vakuuttavaa jälkeä, ja se näkyy jautta linjan. Elokuva alkaa kylässä, missä sijaitsee erittäin vanha linna. Samaisessa kylässä on myös Avon-kosmetiikkaa myyvä naikkonen, kenellä ei päivän aikana tuotteet tahdo mennä kaupaksi. Epätoivoisena hän menee tähän kyseiseen linnaan ja löytää saksikäsi Edwardin. Edward on hyvin vähäpuheinen, mutta myyjätär ottaa hänet kotiinsa ja tottuminen normaaliin arkeen ihmisten keskellä alkaa.
Elokuvaa voi vain ihastella sen tunnelman johdosta. Edward on erittäin vähäpuheinen, mutta juuri tarpeeksi, että tunnelma ei lyttäänny. On myös ihailtavaa, että elokuvassa ei aleta mässäilemaan epämuodostumilla, vaan valttikortteja käytetään säästeliäästi.
Vaikka elokuva kerrotaankin takaumana, se on tehty nerokkaasti ja sulavasti. Toisinaan mennään takauman-takaumaan, mutta tämäkin tehdään tyylillä. Mutta voi… Se musiikki. Se istuu tähän elokuvaan, kuin nyrkki silmään. Musiikki luo tunnelmaa ja korottaa tunteet aivan uusiin sfääreihin. Uskomatonta työtä täytyy sanoa. Elokuvaa on saatu myös pikkuhiljaa kerättyä isommaksi ja isommaksi, jolloin lopussa koko tunnelataus ammutaa kerralla katsojaan ja kyynel on herkässä. Ihailtavaa. Ei voi muuta sanoa. Tästä elokuvasta on vain pakko pitää!
