Goottihenkisten synkistelyiden mestarismies Tim Burton ja monipuolisista näyttelijäntaidoistaan tunnettu Johnny Depp löivät viisaat päänsä ensimmäistä kertaa yhteen Saksikäsi Edwardin yhteydessä. Kokonaan takauman avulla kerrottu surumielinen satu ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan tätä katsojaa. Käsikirjoitus on kerta kaikkiaan liian tyhjä ja ponneton, jotta elokuva pystyisi kehittelemään minkäänlaisia kiinnostuksen aiheita missään vaiheessa. Meikäläinen ainakin jäi jo kalkkiviivoille sutimaan.
Kokovartalonahka-asuun sonnustautuneella miekkosella ei päällisin puolin vaikuta asiat olevan kunnossa, kun käsien tilalle on ruuvattu nippu saksia ja tukkakin on jäänyt pesemättä useampaan otteeseen. Syrjäisestä linnasta erääseen tavalliseen perheeseen noukittu kummajainen herättää lähistön yhteisössä ristiriitaisia ajatuksia ja hölmön asuinalueen jokainen tantta on ihmeissään. Asetelmat ovat ennestään tutut, joten yllätyksellisyydestä ei elokuvaa ainakaan voi syyttää.
Romanttinen, väkinäisellä pikkuhuumorilla maustettu fantasiadraama käynee lähimpänä sitä sekoitusta, mitä saksiniekka tarjoilee. Ei sovi kuitenkaan unohtaa Burtonin silmiinpistävästi esille tunkemaa satiiria, joka kyllä kolahtaa kohteisiinsa odotetulla tavalla ja jokainen kritiikkiä ansaitseva sitä myöskin saa. Kuivana tapahtumaympäristönä toimiva, jonkun nappulan värityskirjasta kopioitu asuinalue koostuu samankaltaisista taloista ja asukkaat ovat keskenään hyvää pataa. Juttu lentää ja Edwardin tummanpuhuva olemus tuo oman lisänsä nihkeään keitokseen.
Nuorehkon Johnny Depp’n työ on lähinnä luimistella nimiroolissa ja viuhtoa saksilla niin paljon kuin kerkiää, keräten säälipojoja ujona ja sympaattisena muukalaisena. Tavallisesta poiketen blondattu Winona Ryder näyttelee Edwardin huostaan ottavan perheen vanhinta lasta pitäen huolen leffan romanttisemmasta puolesta. Pääsipä vielä vanhemmista kauhuelokuvista tuttu herra Vincent Pricekin pikkuosaan Edwardin keksijäisäntänä.
Burtonin uralle mahtuu näitäkin. Löytyy kourallinen visuaalisia mestariteoksia ja mukavan synkkiä ja kiintoisia satuja, mutta sitten myös muutama hieman valjumman maun suuhun jättävä lepertely. Ei Saksikäsi Edward toivoton elokuva ole ja silläkin on hetkensä, mutta niitä hetkiäkin mielellään soisi olevan useamminkin. Ajatuksia herättävät elokuvat ovat aina plussaa, mutta jos elokuvan katsomisen aikana tulee lähinnä jatkuvasti pohdittua, miten viimeisen tunnin jaksaisi kiemurrella nojatuolissa nukahtamatta, ei välttämättä kaikki liene aivan kohdallaan. Saksikäsi Edward ei vain yksinkertaisesti istu tällaiseen muottiin, mihin sitä ollaan yritetty änkeä. Plääh, ei miellyttänyt.
nimimerkki: Lutkus
