Painajainen Elm Streetillä 5: Painajaisten lapsi

Edellisestä osasta selvinneet nuoret joutuvat jälleen kerran one-linereitä heittelevän Freddyn armoille. Alicen poikaystävä Dan kuoleekin alta aikayksikön ja Freddy keskittyykin pelottelemaan Alicen syntymätöntä lasta, joka on unessa noin 70% ajastaan…

Nigthmare on Elm Street 5 on kutsuttu Freddy sarjan surkeimmaksi osaksi, mutta itse en ole tätä mieltä. Toki siitä löytyy heikkouksia vaikka millä mitalla, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että kakkososa on se surkein. Viitonen antaa jälleen kerran hiukan tietoa Freddystä, joka tietenkin on plussaa. Ja jälleen kerran murhatkin ovat toteutettu loistavasti, ja piirrokset ovat myöskin ihan kiinnostavia. Mutta sitten tulee ne huonot puolet. Näyttelijät, Englundia lukuun ottamatta, ovat surkeita. Hahmot ovat kliseisiä ja typeriä. Eikä muutenkaan elokuva pysy kauan kasassa, ja silti sanon vitosen olevan parempi kuin kakkonen, vaikka leffat saavatkin saman arvosanan.

Yliarvostettu ohjaajan Renny Harlinin Nightmare on Elm Street 4 oli menestys lippuluukulla, että viitonen ehti tulla teattereihin vajaan vuoden päästä. Ehkäpä viitonen tehtiin liian nopeasti ja dollarinkuvat silmillä, ettei siitä tullut paljon mitään. Mutta eihän muitakaan osia tehty kauemmin ja vähän päälle vuoden kesti jokaisen osan tulo teattereihin.

Nightmare on Elm Street 5 on kehunsa ansainnut tai pitäisikö sanoa haukut. Kuitenkin kaikkien haukkujen jälkeen olen sitä mieltä, että tämä leffa on toiseksi huonoin Freddy-elokuva. Pidin viitosesta siksi enemmän, koska siinä kerrotaan Freddyn taustoista. Mutta nämä ovat mielipiteitä.

Pisteet:
Arvosteltu: 29.12.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä

Alice(Lisa Wilcox) päästi Freddyn hengiltä edellisestä osasta ja on ruvennut elämään normaalia elämää. Jälleen kerran tällainen ei vain sovi ja Freddy on pian kehissä, mutta nyt hän tavoittelee jotain muuta kuin Alicea. Hän tavoittelee Alicen syntymätöntä lasta ja jos sikiö on noin 70 prosenttia ajastaan mahassa unessa niin edessä taitaa olla rankat ajat.

Tämä ei todellakaan jatkanut sitä linjaa mikä olisi ollut toivottavaa. Harlinin ohjaama edellinen osa oli koko sarjan menestyksekkäin ja uusi jatko-osa duunattiin hirveällä vauhdilla. Näyttelijöihin ei oltu hommattu kuin pari uutta kakrua ja ruumiiden määrä jää säälittävän alhaiseksi, mutta tapot suoritetaan yllättävän luovalla tavalla. Elokuvan ohjasi Stephen Hopkins, joka myöhemmin kunnostautui ohjaamalla hittisarjaa 24. Tähän stooriin Stephenillä ei näköjään riittänyt kiinnostusta. Tarina on sinänsä hyvä ja se olisi voitu toteuttaa paljon paremmalla tavalla. En tiedä sanonko tämän vain syvästä ihailusta Freddieen, mutta "syntymä" kohtaus oli aika siistiä katsottavaa.

Sitten alkaa pitkä alamäki, joka kokee ajoittain satunnaisia nousuja. Freddystä saadaan enemmän tietoa, kakrut huolestuu ja pian ruumiita on kaikkialla. Tähän pieneen teinien porukkaan on ahdettu ärsyttävästi kaikki stereotyypit. Epäilevä Tuomas, Neiti Hienostelija, sekä pienoinen älykkö. En todellakaan ymmärrä miksi oli pakko ahdata mukaan henkilö, joka ei usko Freddien olevan elävä mies, vaikka puolet kavereista on kuollut. Siis se on niin hel**tin epärealistista. Syvyyttä hahmoihin saadaan kivasti, mutta ei tarpeeksi. Kiinnostavammaksi henkilöksi nousee se porukan pieni älykkö, sarjakuvapiirtäjä, joka ei siedä nähdä verta. Alicen poika, joka ilmaantuu unissa 5-vuotiaanan taaperona on yksi elokuvan valopilkuista. Hänessä on jotain tiettyä viattomuutta. Hän esittää myös muutamia sangen napakoita repliikkejä, joilla kritisoidaan teiniraskauksia.

Robert Englund vetäisee homman rutiinilla ja one-linereiden määrä senkun lisääntyy. Yksi hykerryttävä kuolinkohtaus, jonka Freddy suorittaa on syöttäminen kuoliaaksi. Tämä osuu kyllä niin tulenarkaan aiheeseen, että nykyisiin teinislashereihin/splattereihin/gore-elokuviin ei uskallettaisi tehdä samanlaista. Freddystä saadaan lisää tietoa ja ihan tarkka flashback, miten Freddy sai alkunsa. Olen sanonut tämän ja sanon sen uudestaan: Se ei ole kaunis näky. Englund ei pääse revittelemään tässä osassa niin paljon kuin edellisissä. Freddy elää kusi sukassa, kun äitimuori on tuotu mukaan peliin ja tämä latistaa paljon elokuvaa. Siis, tunnelmahan siinä menee täydellisesti. No, parempi tuuri ensikerralla.

Painajainen Elm Streetillä 5 on todella toinen sarjan heikoista lenkeistä. Se ei ole yhtä huono kuin kakkonen, mutta haisee kuin vessa isäukon jäljiltä. Aivan liian vähän potkua ja aivan liian laimea tunnelma. Kukaan ei varmaan odottanut sarjasta täydellistä, mutta rajansa kaikella.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.12.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä

Freddy Krueger on kuollut ja kuopattu... väärin. Hän on taas täällä ja täällä kertaa hän ryhtyy kiusaamaan edellisessäkin osassa ollutta Alicea ja tämän syntymätöntä lasta.

Muuten juoni ei sitten tarjoile mitään uutta. Parasta elokuvassa ovat sen tehokkaat ensimmäiset 30 min. Sitten elokuva ja sen tunnelma tylsistyy. Elokuvan näyttävin kohtaus on aika alussa. Siinä Alice näkee unta jossa Freddy syntyy ja lähtee monsteri vauvana kirkkoon jossa se kasvaa normaaliksi Freddyksi. Freddy ottaa hattunsa maasta ja huutaa vain:"It's boy!" ja sitten ruvetaan taas lahtaamaan teinejä.

Ohjaajana häärää Stephen Hopkins, jota ei näemmä tämä elokuva kiinnostanut sillä muuten siitä olisi varmaankin tullut parempi. Elokuvassa on kieltämättä hienot tehosteet, mutta sekään ei riitä pelastamaan tätä sekavaa kauhuelokuvaa, jossa on ihan liian vähän potkua. Elokuvaan tuo plussaa tietenkin itse herra Kruger eli Robert Englund.

nimimerkki: Ash

Pisteet:
Arvosteltu: 22.04.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Ash
Käyttäjä