Alice (Lisa Wilcox) jäi henkiin Elm Streetin oman nukkumatin, Freddy Kruegerin (Robert Englund) edellisestä hupiretkestä Jalavakadun asukkien uniin ja vielä odottaa lasta. Valitettavasti Kruegerin kekseliäisyys on loputon ja hän keksii keinon jatkaa kolttosiaan ja vielä syntyä uudelleen. Valitettavasti Amanda Krueger (Beatrice Boepple) antoi alunperin elämän vähemmän miellyttävän alkuperän omaavalle Freddylle ja hänellä on yhä valtaa Freddyn elämään. Luonnollisesti Freddy laittaa melkoisen joukon vähemmän tarpeellisia sivuhenkilöitä palasiksi ekspressionistilla painajaisilla ja päätyy taas häkkiin odottamaan seuraavaa leffaansa.
Viides osa Jalavakadun iltasaduista jatkaa edeltäjiensä linjalla eikä ohjauksesta vastaava Stephen Hopkins edes yritä tuoda mitään uutta oivallusta. Onneksi sentään painajaiskohtaukset ovat tyylikkäitä ja sisältävät juuri sopivan annoksen mustaa huumoria. Valitettavasti kaikki muu juoni on silkkaa sekametelisoppaa mikä ei kovinkaan paljoa käy järkeen. Lisäksi se tasapainottelee erittäin hankalasti alkuperäisen, sadistisen ja tylyn Freddyn ja huonoja vitsejä viskovan Freddyn välillä.
Lisa Wilcox palaa Alicen rooliin ja hänellä on itseluottamusta pistää hanttiin slasher-leffojen kekseliäimmälle mörölle. Lisäksi pienenä spoilerina on ilmoitettava että Alice taitaa olla ainoa hahmo joka on kohdannut Freddy Kruegerin juonet kaksi kertaa ja selvinnyt molemmilla kerroilla voittajana – se on aika hyvä suoritus. Kukaan muu kuin Robert Englund ei voi olla ikoninen Freddy Krueger joka heittää huonoja vitsejä ja ilmiselvästi nauttii mahdollisuudesta jatkaa murhaamista unimaailmassa. Robert Englund on siis leipätyössään ja toimittaa työnsä veteraanin ylpeydellä ja taidolla.
Juoni on sekava, mutta Freddy Krueger oikean esittäjän tulkitsemana antaa kokonaisuuteen bonusta yhden tähden. Aika heikko esitys elokuvana ja löyhkää kiireeltä. Todella harmillista, sillä lähtökohdassa (Freddy keksii keinon syntyä uudelleen) on puhtia. Nyt se jää kylläkin puolimatkaan.