Freddy pelastaa vähän, mutta leffa on jo silti huono kuin mikä.

25.9.2008 17:29

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:A Nightmare on Elm Street 5: The Dream Child
Valmistusvuosi:1989
Pituus:89 min

Nyt viitososassa, Painajaisten lapsessa, alkaa laatu laskea hurjaa vauhtia. Olen ihmeen iloinen, mitä kolmas ja neljäs osa kykenivät tarjoamaan sen tyhmän kakkosen jälkeen, mutta yllätyin, kun törmäsin taas vaihteeksi huonompaan jatko-osaan.

Alice on juuri palaamaisillaan normaaliin eloonsa, mutta Freddy ei vain yksinkertaisesti pysy manaan majoilla vaan janoaa verta. Tällä kertaa koko homma keskittyy Jacobiksi nimettyyn Alicen syntymättömään lapseen, kun Freddy aikoo tämän kautta jatkaa murhatöitään.

Jos kuolemia odottaa koko elokuvassa, niitä saa pitkään etsiä. Siinä missä neljännessä osassa tehtiin todennäköisesti koko sarjan suurin ruumisröykkiö, on tässä viidennessä vähemmän kuolleita kuin ykkösessäkään. Tämän onneksi pelastaa se, että Freddyn murhatyöt ovat tyylikkäimillään ja Freddy heittää taas läppää.

Myös hyvänä osuutena voi myös pitää taas menneisyyden valoittamista: näytetään Freddyn alkuun panemista ja paljon enemmän kolmannessa esiintyneestä Amanda Kruegerista. Välillä mennään silti päin seiniä, mistä en erityisesti pidä.

Ohjaajana häärii Stephen Hopkins, joka paljastaa jo alku-keski -vaiheessa, miten välinpitäämätön tämä on siitä, mitä hän sai aikaseksi. Olisi voinut ohjata kunnolla. Käsikirjoituskaan ei myöskään ansaitse hurraa -huutoja, vaikka homma toimii vähän paremmin verraten ohjaukseen.

Näyttelijät ovat kaikin puolin huonoja, jopa Lisa Wilcoxin taidot ovat hiukan ruostuneet. Freddyä näytellyt Robert Englund ei vain yhäkään suostu paljastamaan huonouksiaan, päinvastoin. Freddy on jo niin paljon osa häntä, että hän osaa eläytyä. Kas kun ei päätä itse lähteä veitsisormineen viiltelemään ihmisiä.

Freddy pelastaa vähäsen, mutta leffa on jo silti huono kuin mikä. Ikävää, että näin kävi, sillä koko homma alkoi olla taas raiteillaan. Nyt sitä mennään taas alaspäin kakkosen malliin. Ja olen aika varma, että aliarvostettu kuudesosa pistää kaiken pahemmaksi kuin koskaan.

Arvosteltu: 25.09.2008

Lisää luettavaa