Pahuuden kosketus (2001)

Elokuva koskettaa luultavasti kovasti poikia jotka kunnioittavat isäänsä. Elokuva luo todella kiitettävän hyvin isä poika asetelmaa, vaikka itse elokuva saattaa olla aivan muuta.

Elokuva startaa kun mies saapuu FBI:n päämajaan kertomaan totuuden sarjamurhaajasta "jumalan käsi". Elokuva ottaa näppärästi katsojan mielenkiinnon heti hyppysiinsä kohtuullisen kolealla alulla, jonka Paxton saa luotua loistavasti.

Alkaa tarina jota mies alkaa kertomaan sarjamurhaajasta joka on nimetty "jumalan kädeksi". Elokuva on pitkälti takautuvasti rullattu pätkä joka toimii loistavasti. Alkuasetelma on todella mieleeni, koti jossa on lähes kaikki asettunut paikoilleen, elämä rullaa ja kaikki on hyvin.. elokuva alkaa saamaan synkähköjä sävyjä pikkuhiljaa. Paxton vetää loistavaa roolia esikoisohjauksessaan niinkuin Matt O'Leary pienenä Fentonina, leffa luo mielestäni loistavasti tuskan kumpaisenkin näkökulmasta ja siihen myös päätöksen. Elokuva on kohtuullisen omaperäinen ainakin allekirjoittaneelle ja kauheasti ei löydy kopioitua tavaraa tästä elokuvasta. Elokuvan loppumusiikit kruunaavat mielestäni niin "valoisasti" päättyvän lopun.

nimimerkki: Grass

Pisteet:
Arvosteltu: 11.12.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Grass
Käyttäjä
12 arvostelua

Frailty/Pahuuden kosketus on oivasti toteutettu sukellus rappeutuneen ihmismielen syvimpiin kolkkiin. Aiemmin pelkästään näyttelijänä kunnostautuneen Bill Paxtonin esikoisohjaus yllättää positiivisesti. Erikoisen piristävän juonen sisältävä leffa onnistuu tavoitteessaan paremmin kuin hyvin ja lähes jokainen elokuvan osa-alue toimii loistavasti.

Ruljanssi aloitetaan sillä, että eräänä sateisena ja pimeänä iltana FBI:n päämajaan saapuu hieman yksinkertaiselta vaikuttava salaperäinen maalaismies. Matthew McConaugheyn esittämä mysteerinen mies nimeltä Fenton Meiks kertoo eräälle sarjamurhatapausta tutkivalle agentille, että kuka tämä lievästi häiriintynyt "Jumalan kädeksi" itseään kutsuva murhamies loppujen lopuksi on. Agentti ei aluksi tahdo uskoa tämän selityksiä ja pitää Meiksiä hieman tärähtäneenä, mutta kun mies alkaa kertoa tapauksen taustoja yhä yksityiskohtaisemmin, agentin mielenkiinto herää ja tämä alkaa ottaa homman tosissaan, alkaen samalla uskoa miehen vähintäänkin outoja kertomuksia ja nuoruusvuosien kokemuksia, jotka tuntuvat liittyvän varsin läheisesti "Jumalan kätenä" toimivaan henkilöön. McConaugheyn esittämän miekkosen tunnustamat tapahtumat ja hänen perhetaustaansa liittyvät vähintäänkin traagiset asiat käydään takaumien avulla läpi ja leffan edetessä tämä tuntuu olevan oikein mainio ja toimiva tapa hoitaa homma kotiin. Tämän enempää juonesta ei kannata paljastaa, sillä tavoin elokuvanautinto saadaan parhaimmaksi mahdolliseksi.

Leffa on elokuvakerronnallisesti laadukas tapaus, jonka juonenkuljetus pysyy Paxtonilla hyvin käsissä eikä suvantovaiheita juurikaan ole. Taidokkaan leikkauksen ansiosta leffa ei menetä otettaan missään vaiheessa, vaikka reaaliajan ja takaumien välillä pompotellaan paljon. Elokuva viedään loppuun asti reaaliajassa, katsoja pidetään totuudesta autuaan tietämättömänä eikä ennalta arvattavuus tätä elokuvaa vaivaa. Jännitys jatkaa kasvamistaan aina loppumetreille asti, leffan valuessa kohti vääjäämätöntä ja tylyä loppuratkaisua kohti, joka onnistuu lopettamaan elokuvan harvinaisen hyvällä tavalla.

Leffasta ei oikeastaan pahempia puutteita löydy, vain näyttelijäpuolelta löytyisi jonkun verran parannettavaa. Näyttelijäkaartista kun edukseen ei esiinny oikeastaan kukaan muu, kuin ikuinen pullamössöpoika Matthew McConaughey. Äijä yllättää täysin, tehden samalla varmasti parhaimman ja kylmäävimmän roolisuorituksensa koskaan, jättäen ohjaaja-näyttelijä Paxtonin täysin varjoonsa omassa roolissaan. Paxton ei muutenkaan ole kameran edessä vakuuttanut koskaan, eikä tee niin tälläkään kertaa. Tämä pikkuseikka ei kuitenkaan vahingoita eheää kokonaisuutta millään lailla.

Keskivertoa parempi, hyvän fiiliksen jättävä psykologinen jännäri, joka pitää otteessaan ja onnistuu olemaan viihdyttävä koko kestonsa ajan. Pieniä kauhukuviakin viljellään onnistuneesti ja rankkaa, paikoin puistattavaa väkivaltaakin luonnollisesti aiheen vuoksi mukaan on ujutettu, mutta verellä ei roiskita, ainakaan paljoa. Mielenkiintoinen, paikoin karmiva, synkkä ja hyvin kirjoitettu tarina loppuratkaisuineen, jonka voisi olettaa ottaneen mallia tosielämän sarjamurhatapauksista, aina Ed Geinistä muihin psykopaatteihin asti. Mielelläni katselisin Paxtonin edesottamuksia jatkossakin, mieluiten sillä tavalla, että mies tarttuisi ruoriin ja hoitaisi vain ohjauspuolen, antaen kaiken tilan pelkästään hyville näyttelijöille. Mitään uutta tämä tapaus ei välttämättä paatuneimmille katsojille tarjoa, mutta kehtaa tätä harmillisen vähälle huomiolle jäänyttä elokuvaa silti suositella hieman synkemmän viihteen ystäville.

nimimerkki: Lutkus

Pisteet:
Arvosteltu: 18.08.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Lutkus
Käyttäjä
51 arvostelua

Näyttelijänä tunnetuksi tulleen Bill Baxtonin esikoisohjaus kertoo karmaisevan tarinan eräästä perheestä, jota riivasi tehtävä ylemmältä tasolta. Kyseessä on yhdenlainen versio, joka yrittää valottaa sarjamurhaajien taustoja ja motiiveja. Tarina sijoittuu tietenkin erittäin uskonnollisviritteiselle alueella jonnekkin syvälle etelään, jossa Jumalan pelko on viisauden alku.

Elokuvan alussa saapuu FBI-miehen pakeille mies, tarkoituksenaan kertoa tarina jonka myötä selviää kuka on kauan jahdattu sarjamurhaaja joka on tunnettu nimellä "jumalan käsi". Tarina kulkee pääasiassa takautumina. Takautumat syntyvät miehen kertomuksen mukaisesti. Mies väittää nimittäin olevansa murhaajan poika ja että myös hänen veljellään on osuutta asiaan. Yksinhuoltaja isukilta nimittäin taisi vähän päästä vintillä tuulemaan ja seuraukset olivat karmivia.

McConaughey toimii perheen toisena kovaonnisenä veljenä ja on roolissaan hyvä. Bill Baxton itse vetaisee roolin perheen isänä ja ehkä onkin elokuvan ainoita heikkouksia. Ehkä ohjaamisessa ja yhden pääroolin vetämisessä olikin jo hieman liikaa. Jotenkin vain Baxton tuntuu olevan pienten poikien kanssa välillä vähän eksyksissä. Samoin isän näkyjen visiointi animoituina enkeleinä tuntuu turhalta ratkaisulta.

Tarinan synkkyys ja raakuus oikeastaan yllättävät ikäänkuin takavasemmalta. Katsoja huomaa yllättäen olevansa naama kiinni ruudussa vaikka tarinassa itsessään ei välttämättä ainakaan aluksi huomaa mitään sen kummempia erikoisuuksia. Tunnelmassa ei tingitä se on selvää jo armottoman aiheenkin ansiosta.

Pisteet:
Arvosteltu: 09.03.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua

McConaughey on Fenton Meiks, joka on tullut FBI-agentti Doylen puheille, koska tietää kuka on viimeaikoina riehunut sarjamurhaaja (Jumalan käsi). Fenton selittää agentille koko täysin pimeän menneisyytensä johon liittyy näkyjä näkevä ja suoraan jumalalta tehtävän saanut demoneja (ihmisiä) kirveellä tappava isä (Paxton).

Jos jumala antaa työkaluiksi rautaputken kolkkaamiseen sekä kirveen demonien tuhoamiseen ja paloitteluun niin voiko äijä olla ihan terve. Katsojaa piinataan ihan kunnolla sillä mitään "selkeitä" merkkejä ei jumalan olemassaolosta ei ole näköpiirissä. Työkalut ovat kovassa käytössä kun enkelit ilmoittelevat isälle demonien nimiä keitä pitää pistää kylmäksi. Isä tuntuu olevan täysin seonnut tapaus. Onpa varsinainen lapsuus Fentonilla, koska hän on ainoa kuka älyää kyseenalaistaa isän auktoriteetin ja kirvestouhuilut. Velipoika kun taas uskoo isää sinisilmäisesti. Fentonilla on melko huonot lähtökohdat kasvaa kunnolliseksi veronmaksajaksi.

Leffa on pääasiassa kerrottu takaumina ja se liikkuu ajallisesti monella tasolla. Jotenkin tämän tyyppinen formaatti jaksaa aina miellyttää. Jotain piinaavaa Hitchcockmaisuuttahan tässä selvästi on sillä vaikka porukkaa lahdataan niin asialla ei sorruta millään tapaa "mässäilemään", ennemminkin katsojaa kiusataan psykologisella tasolla. Tämä on Paxtonin debyyttileffa ohjauspuolella ja suurella mielenkiinnolla odotellaan seuraavaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.10.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua