McConaughey on Fenton Meiks, joka on tullut FBI-agentti Doylen puheille, koska tietää kuka on viimeaikoina riehunut sarjamurhaaja (Jumalan käsi). Fenton selittää agentille koko täysin pimeän menneisyytensä johon liittyy näkyjä näkevä ja suoraan jumalalta tehtävän saanut demoneja (ihmisiä) kirveellä tappava isä (Paxton).
Jos jumala antaa työkaluiksi rautaputken kolkkaamiseen sekä kirveen demonien tuhoamiseen ja paloitteluun niin voiko äijä olla ihan terve. Katsojaa piinataan ihan kunnolla sillä mitään ”selkeitä” merkkejä ei jumalan olemassaolosta ei ole näköpiirissä. Työkalut ovat kovassa käytössä kun enkelit ilmoittelevat isälle demonien nimiä keitä pitää pistää kylmäksi. Isä tuntuu olevan täysin seonnut tapaus. Onpa varsinainen lapsuus Fentonilla, koska hän on ainoa kuka älyää kyseenalaistaa isän auktoriteetin ja kirvestouhuilut. Velipoika kun taas uskoo isää sinisilmäisesti. Fentonilla on melko huonot lähtökohdat kasvaa kunnolliseksi veronmaksajaksi.
Leffa on pääasiassa kerrottu takaumina ja se liikkuu ajallisesti monella tasolla. Jotenkin tämän tyyppinen formaatti jaksaa aina miellyttää. Jotain piinaavaa Hitchcockmaisuuttahan tässä selvästi on sillä vaikka porukkaa lahdataan niin asialla ei sorruta millään tapaa ”mässäilemään”, ennemminkin katsojaa kiusataan psykologisella tasolla. Tämä on Paxtonin debyyttileffa ohjauspuolella ja suurella mielenkiinnolla odotellaan seuraavaa.
