Oopperan kummitus (2004)
- Alkuperäinen nimi:
- The Phantom of the Opera
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Joel Schumacher
- Pääosissa:
- Emmy Rossum, Gerard Butler, Minnie Driver, Miranda Richardson, Patrick Wilson
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 143 min
- Genret:
- Draama, Fantasia, Musikaali
Keskiarvo
Arvostelut (5): 
Pikatuomiot (210): 
Oma pikatuomio
Oopperan kummitus se vain jaksaa valloittaa. Romaanina tarina ilmestyi jo 1911, silloin tosin kauhupainotteisena. Kaiken kaikkiaan aiheesta on nähty budjetiltaan ja laadultaan eritasoisia sovituksia niin valkokankaalla, televisiossa kuin teatterin lavalla. Juonta tai keskeistä ideaa kummituksesta on mukailtu sarjakuvissa, romaaneissa jne. Kenties kuuluisimmaksi on noussut Andrew Lloyd Webberin musikaali, joka sitten päätettiin sovittaa valkokankaalle 2004. Ohjaajana oli (tästä kuultuani sain lähes sydärin) Joel Schumacher, jonka (Luojan kiitos) parempiin töihin tämä teos kuuluu.
Gerard Butler esittää nuoreen lupaavaan tähteen Christineen (Emmy Rossum) ihastunutta Kummitusta. Christine löytää pian itsensä keskeltä mitä mustasukkaisinta kolmiodraamaa, kun neitokaisen huomiosta saapuu kilpailemaan lapsuudenihastus Raoul (Patrick Wilson). Kummituksella ei ole nimittäin aikomustakaan päästää irti kouluttamastaan tähdestä.
Keskellä mahtipontisia lavastuksia, koristeellisissa puvuissaan ja niin viimeisen päälle lumoavan musiikin soidessa näyttelijät tarjoavat katsojille niin koukuttavan elämyksen, että sana "viihdyttävä" pitää lähestulkoon kirjoittaa uusiksi. Gerard Butler jämähtää pahasti naamionsa vangiksi, mutta hänen vastanäyttelijättärensä osoittaa olevansa vuosikymmenen kenties lupaavin näyttelijänalku. Vielä kun kohdalle osuisi muita kunnon rooleja eikä Poseidonin kaltaisia tusinatoimintapaukkuja.
Kyseessä on kuitenkin vangitseva draamatulkinta, joka saa sukat pyörimään jaloissa mennen tullen. Ainoana kunnon miinuksena voisi mainita, että Schumacher on sullonut mukaan muutaman käsittämättömän Hollywood-kliseen, jotka ovat hänelle valitettavan tavallisia. Niiden yli kun kestää, on nautinto taattu.
nimimerkki: Allekirjoittanut
Pisteet:
Arvosteltu: 31.08.2007
Katsottu: DVD
Phantom Of The Opera on ylivoimaisesti maailman tunnetuin musikaali, joka pyhässä yksinkertaisuudessaan on monivivahteinen oopperatalon sisällä tapahtuva kolmiodraama.
Päätin arvostella elokuvan, sillä lähtökohtani elokuvan arvosteluun poikkeaa muista arvostelijoista: Näin Oopperan Kummituksen Kanadassa siinä muodossa, jossa musikaali oli siirtyny vuosikymmenten varrella Lontoosta New Yorkiin, ja edelleen Torontoon. Esitys oli viimeinen laatuaan, todellinen spektaakkeli, jonka päätyttyä verhot laskeutuivat ja teatterihistorian yksi merkkiteos oli ohi. Kyseessä oli siis todellakin viimeinen Phantom Of The Opera musikaalin esitys.
Phantom Of The Opera jatkaa Moulin Rougen viitoittamalla tiellä, vaikkakaan ei tyydy vain siirtämään musikaalia ruudulle, vaan luomaan omaperäisen elokuvakokemuksen. Tilanne on hyvin ristiriitainen. Tuonna kohtalon vuonna, jolloin Oopperan Kummitus haudattiin Kanadassa, kävin myös katsomassa New Yorkissa loistavan musikaalin, Chicagon. Chicago kääntyi myös elokuvaksi, joka oli varsin uskollinen alkuperäisellä teokselle (vaikka kohtauksia olikin leikelty ilmeisesti elokuvan pituuden vuoksi). Chicago jätti kuitenkin hyvin vaisun tunnelman elokuvana, sillä se olisi toiminut kenties paremmin ottamalla vapauksia alkuperäisestä musikaalista lisäämällä siihen elokuvallisia elementtejä... ja valitettavasti Operan Kummitus tekee juuri toisinpäin juuri silloin kun näin ei tarvisi tehdä.
Phantom Of The Opera on Schumaherin ohjaamana varsin rohkea teos, sillä se ei noudata orjallisesti alkuperäistä musikaalia pilkun tarkkuudella, vaan henkilökuvauksiin on pyritty panostamaan lisätyillä kohtauksilla. Käsikirjoitukseen on tehty merkittäviä muutoksia ja lisäyksiä, joilla kuvataan lähinnä 1900-luvun taitteen rappeutunutta ranskalaista yhteiskuntaa (säädyttömyyttä, pedofiliaa ja taiteellisen vapauden ihannointia). Lisäksi elokuvassa on muutamia splätterimäisiä kohtauksia, joiden olemassa oloa en ymmärrä, sillä leffa olisi toiminut loistavasti myös ilman niitä. Mielestäni edellämainitut epäkohdat laskevat elokuvan tasoa, sillä Oopperan Kummitus olisi ansainnut hyvän filmatisoinnin alkuperäisessä muodossaan. Elokuva kärsii etenkin alkuperäisen musiikin puutteesta, sillä Operan Kummitus -musikaalin legendaarisuus piilee alkuperäisessä soundtrackissa. Ne vähät laulukohtaukset joita elokuva tarjosi olivat hyviä, mutta kaikki olennainen puuttui. Sääli.
Elokuvan toteutuksesta mainittakoon Gerard Butler, jonka rahkeet eivät riitä kummituksen viittaan. Mies kyllä yrittää, mutta ei vain onnistu. Positiivisia viboja herättävää kuitenkin harvinaisen hyvin toteutettu lavastus ja jokseenkin hyvä kuvaus.
Elokuva ei ollut sinänsä huono. Kyseessä on tarinan jalostaminen uuteen muottiin, mutta jotain siitä puuttui... se tunnelma, joka teki Oopperan Kummituksesta sen todellisen klassikon.
nimimerkki: Reaktor
Pisteet:
Arvosteltu: 24.06.2005
Katsottu: DVD
Oopperan kummitus, tuo ehkä kaikkien aikojen kuuluisin "Kautotar&Hirviö" -tarina on filmattu jo useaan otteeseen, vaihtelevin menestyksin. Kuuluisin näistä lienee ehkä se ensimmäinen "mykkäelokuva", jossa kummitusta klassisesti näytteli Lon Chaney vanhempi. Itse olen katsonut näistä elokuvista vain yhden, vuoden 1943 version, joka ei ehkä ollut niin hyvä kuin olisi voinut, mutta teki kuitenkin tarinallaan pienoisen vaikutuksen. Ja sitten tuli tämä ja olihan tämä pakko käydä katsomassa.
Elokuva kertoo nousevasta Oopperalaulajasta, Christinestä, johon Oopperatalon mystinen kummitus rakastuu ja uskottelemalla tälle olevansa musiikin enkeli tämä hurmaa Christinen. Mutta tämä ei suinkaan ole ainoa joka on Christineen ihastunut, vaan niin on myös Raol, joka auttaa Oopperatalon ihmisiä sieppaamaan kummitusta. Elokuvan edetessä selviää myös kummituksen tausta ja tapahtumat johdattelevat kohti suurta finaalia.
Elokuvasta heti ensimmäisenä päähän jäi se, että se oli todellakin mahtava. En pitkiin aikoihin ole nähnyt näin tunnelmallista elokuvaa. Tunnelmallisempi kuin Carpenterin Halloween!
Roolisuoritukset ovat mielestäni hyviä ja näyttelijät laulavat osuutensa loistavasti. Elokuvan muusiikit ovat suoraan mieleenpainuvia ja niitä kuuntelemalla pääsee aina tunnelmaan.
Äänellisen loiston lisäksi kuvallinen osuus on myös aivan yhtä loistavaa kuin ääni. Maisemat ovat suorastaan upeita ja kamera liikkuu juuri oikein luoden oikeaa kuvaa ympäristöstä. Ohjaajana Joel Schumacheria on arvosteltu lähinnä epäonnistuneiden Batman-elokuvien takia, mutta tässä herra tekee kyllä sellaista jälkeä että heikompaa hirvittää.
Kyseessä on varmastikkin alkaneen vuoden parhaimpia elokuvia, jonka loiston en usko katoavan edes pitemmän ajan kuluessa. Ajaton, tunnelmallinen kultateos, jossa on klassikon ainesta.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 11.06.2005
Katsottu: Teatterissa
"Close your eyes and surrender to your darkest dreams! Purge your thoughts of the life you knew before! Close your eyes, let your spirit start to soar! And you'll live as you've never lived before..."
Olen pitänyt Andrew Lloyd Webberin musiikista 7-vuotiaasta asti ja eritoteten mahtipontisesta Oopperan kummituksesta. 7-vuotiaasta asti olin halunnut nähdä musikaalin Lontoossa ja toivonut, että siitä tehtäisi elokuva. Viime heinä-elokuussa kuulin, että elokuvan ensi-ilta on jouluna ja samoihin aikoihin isä ilmoitti, että syyslomalla Lontooseen katsomaan Oopperan kummitusta. Eli viime vuoden lopulla molemmat toiveeni kävivät toteen! Mutta asiaan..
"Am I to risk my life, to win the chance to live? Can I betray the man who once inspired my voice?"
Oopperan kummitus musikaali sai ensi-iltansa 9.10.1986 Lontoon West Endissä Her Majesty's Theatressa ja pyörii vieläkin. Jonka jälkeen vuoteen 2003 asti musikaalia oli esitetty yli 7000 kertaa 18 eri maassa.
"Father once spoke of an angel... I used to dream he'd appear . . .Now as I sing, I can sense him... And I know he's here..."
Elokuvan juonihan on varsin yksinkertainen kolmiodraama kaunis, nuori ja lahjakas oopperan kuorotyttö Christine (Emmy Rossum) , komea varakreivi Raoul (Patrick Wilson) ja epämuodostunut mies (Gerard Butler), jota kutsutaan Oopperan kummitukseksi.
"Who was that shape in the shadows? Whose is the face in the mask?"
Vaikka Kummitus pitää kovasti oopperan henkilökunnan pelottelusta ja terrorisoinnista, hänestä löytyy myös lempeä puoli. Hän on rakastunut ruotsalaissyntyiseen kuorotyttö Christine Daaén, jolle hän antaa laulutunteja Musiikin enkelinä.
"Angel! I hear you! Speak - I listen... stay by my side, guide me! Angel, my soul was weak -forgive me... enter at last, Master!"
Mutta tytön lapsuuden ihastus varakreivi Raoul Viscount de Changeyn on uusien omistajien myötä oopperan rahoittaja ja nähtyään ja kuultuaan ja nähtyään tytön gaalassa, koska tempperamenttinen italialais diiva Carlotta (Minnie Driver) ei ollut tyytyväinen palveluun.
"Prima donna first lady of the stage! Your devotees are on their knees to implore you!"
Raoul ihastuu itsekin Christineen. Nyt heidän välillä on syvempi rakkaus kuin aikaisemmin.
"Then say you'll share with me one love, one lifetime... Iet me lead you from your solitude... Say you need me with you here, beside you... anywhere you go, let me go too - Christine, that's all I ask of you..."
Kummitus päättää saada rakastettunsa itselleen keinolla millä hyvänsä, vaikka tuhoamalla oopperatalon. Mustasukkaisuuden riivaamana kummitus kaappaa Christinen ja uskottelee, että on musiikin enkeli ja veisi tytön musiikin enkelin salaiseen kotiin.
"In sleep he sang to me In dreams he came That voice which calls to me And speaks my name And do I dream again? For now I find The phantom of the opera is there, Inside my mind."
Elokuva alkaa hienosti mustavalkoisesti kuvatusta huutokaupassa, jossa huudetaan Opera Populairen irtaimistoa. Nykyaikaisemmaksi kunnostettu oopperan kattokruunu nostetaan ylös ja pyyhkii pölyt, mustavalkoisuuden pois ja palaamme Opera Populairen loistonaikoihin mahtipontisen musiikin tahdissa! Musiikin soidessa ja mustavalkoisuuden pyyhkiytyessä pois minä liimaudun tuoliin.
"Lot 666, then: a chandelier in pieces. Some of you may recall the strange affair of the Phantom of the Opera: a mystery never fully explained. We are told ladies and gentlemen, that this is the very chandelier which figures in the famous disaster."
Tiesin alusta asti, että elokuvan kaikki näyttelijät laulavat osansa itse lukuun ottamatta Minnie Driveriä. Hän ei laula, koska on pop-laulaja eikä saa niin korkeita aarioita, ei siksi etteikö osaisi laulaa. Hän laulaa elokuvan lopputeksteissä kuultavan Learn to be lonelyn. Siinä saa kuulla Emmy Rossumin ääntä, josta pidän jopa enemmän kuin alkuperäisestä Sarah Brigtmanista Christinenä. Samoin Gerard Butler on ääneltään parempi kummitus, koska sen äänessä on sitä ilkeyttä ja pahuutta, jota ei Michael Crawfordista kunnolla löytynyt.
"Wishing you were somehow here again... wishing you were somehow near... Sometimes it seemed if I just dreamed, somehow you would be here... Wishing I could hear your voice again... knowing that I never would..."
Elokuvan näyttelijöistä sen verran, että kaikki osaavat näytellä ja laulaa hienosti. Emmy Rossum on vakuuttava Christinenä! Hän osaa laulaa korkealta ja matalalta, sekä näytellä erinomaisesti! Gerard Butler tulkitsee kummituksen koskettavan hahmon vahvalla äänellä ja vahvalla näyttelijä työllä. Patrick Wilson on hyvä Raoul: hän osaa laulaa ja näytellä, mutta minä en ole koskaan pitänyt Raoulin hahmosta niin ei siitä sen enempää.
"Past the point of no return - no going back now: our passion-play has now, at last, begun... Past all thought of right or wrong - one final question: how long should we two wait, before we're one? When will the blood begin to race the sleeping budburst into bloom? When will the flames, at last, consume us?"
Minnie Driver tekee loistavaa työtä Opera Populairen pääsopraanona. Hän osaa olla tempperamenttinen, hauska sekä rakastettava yhtä aikaa. Miranda Richardson ei petä sitten koskaan! Tällä kertaa hän esittää Opera Populairen baletti ja tanssi vastaava, ainoa joka tuntee kummituksen tarinan. Hänkin osaa laulaa, vaikkakin sitä ei paljoa kuulla.
"When you find that, once again, you long to take your heart back and be free - if you ever find a moment, spare a thought for me."
Elokuva puvustus ja lavastus on upeaa katsottavaa. Oopperatalo kellareineen ja kattokruunuineen sekä hautausmaa ovat upeasti lavastettuja. Ja on huutava vääryys, että Oopperan kummitus ei saanut puvustuksesta Oscar-ehdokkuutta!
"Masquerade! Paper faces on parade... Masquerade! Hide your face, so the world will never find you! Masquerade! Every face a different shade..."
Elokuva on yksi parhaista mitä olen koskaan nähnyt! Oopperan kummitus on alati ajatuksissani!
"And in this labyrinth, where night is blind, the Phantom of the Opera is there inside my mind."
nimimerkki: Mara
Pisteet:
Arvosteltu: 07.06.2005
Katsottu: Teatterissa
Leffa on musikaali, jota en olisi edes mennyt katsomaan jollen olisi halunnut "sivistää" itseäni. Loppuen lopuksi löysin aiheen yllättävän mielenkiintoiseksi ja nyt täytyy jäädä odottelemaan DVDtä jolta näkisi kaikki mahdolliset ekstrat. Leffa on mainio sillä se on jopa suunnattu ihmisille jotka eivät muuten mistään hinnasta menisi katsomaan musikaalia, koska juonen nopeus aivan yllätti minutkin.
Elokuvan alku oli todella mielenkiintoista katsottavaa se nimittäin alkaa mustavalkoisena kunnes PUM värit ja musiikki alkavat elää aivan omaa elämäänsä! Elokuvan lavastus on pääasiassa oopperatalo jossa kaikki esitykset tapahtuu ja sekin saadaan muokattua aivan uuteen uskoon kun esitysilta odottaa.
Sain aivan vasta hiljattain kuulla että suurin osa näyttelijöistä laulaa osansa itse läpi alusta loppuun, joka ihmetytti minua elokuvan aikana, sillä laulusuoritukset joita he tekivät ovat aivan uskomattomia. Pääosan suorittaja Gerard Butler näytteli mainiosti oopperan kummitusta joka piiloutuu naamionsa taakse ja laulaa todella taidokkaasti. Vastanäyttelijänä hänellä oli lupaava nuori tulokas Emmy Rossum, joka kirkkaalla äänellä lumoaa yleisön kun yleisön ja nousee pian oopperan tähdeksi, sillä aiemmin tunnettu oopperan tähtönen Minnie Driver on itsepäisesti jättänyt oopperan.
Myös muutamat näyttelijät joita olisin halunnut kuulla lisää onnistuivat vetämään läpi elämänsä parhaan suorituksen kuten Miranda Richardson, joka näyttelee elokuvassa oopperatalossa työskentelevää naista joka tietää ooperasta enemmän kuin kukaan paikalla olijoista.
Täytyy myös tähän väliin todeta että Andrew Lloyd Webberin tekemä musiikki on myös todella tunteita herättävää ja voimakas tunnelmaa lisäävä syke kasvaa aina vain suuremmaksi mitä pidemmälle elokuvassa edetään. Elokuvan musiikki on kaiken lisäksi niin hyvää että sitä kuuntelee mielellään vapaa-aikanakin, vaikka ei välttämättä muuten tykkääkään klassisesta musiikista.
Elokuvassa ei mielestäni ollut juurikaan mitään huonoa paitsi tietokoneella tehdyt erikoistehosteet yhdessä vaiheessa, mutta sen vielä voi katsoa sormien lävitse. Elokuva ansaitsee siis minulta täydet viisi tähteä! Toivottavasti se onnistuu myös nappamaan ne muutamat Oscarit... Elokuvan elävyys ja tunteellisuus herättää pökkelön kuin pökkelön umpiunesta, ja saa kansaa katsomaan itseään.
nimimerkki: Logain Ablar
Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2005
Katsottu: Teatterissa
