Leffa on musikaali, jota en olisi edes mennyt katsomaan jollen olisi halunnut ”sivistää” itseäni. Loppuen lopuksi löysin aiheen yllättävän mielenkiintoiseksi ja nyt täytyy jäädä odottelemaan DVDtä jolta näkisi kaikki mahdolliset ekstrat. Leffa on mainio sillä se on jopa suunnattu ihmisille jotka eivät muuten mistään hinnasta menisi katsomaan musikaalia, koska juonen nopeus aivan yllätti minutkin.
Elokuvan alku oli todella mielenkiintoista katsottavaa se nimittäin alkaa mustavalkoisena kunnes PUM värit ja musiikki alkavat elää aivan omaa elämäänsä! Elokuvan lavastus on pääasiassa oopperatalo jossa kaikki esitykset tapahtuu ja sekin saadaan muokattua aivan uuteen uskoon kun esitysilta odottaa.
Sain aivan vasta hiljattain kuulla että suurin osa näyttelijöistä laulaa osansa itse läpi alusta loppuun, joka ihmetytti minua elokuvan aikana, sillä laulusuoritukset joita he tekivät ovat aivan uskomattomia. Pääosan suorittaja Gerard Butler näytteli mainiosti oopperan kummitusta joka piiloutuu naamionsa taakse ja laulaa todella taidokkaasti. Vastanäyttelijänä hänellä oli lupaava nuori tulokas Emmy Rossum, joka kirkkaalla äänellä lumoaa yleisön kun yleisön ja nousee pian oopperan tähdeksi, sillä aiemmin tunnettu oopperan tähtönen Minnie Driver on itsepäisesti jättänyt oopperan.
Myös muutamat näyttelijät joita olisin halunnut kuulla lisää onnistuivat vetämään läpi elämänsä parhaan suorituksen kuten Miranda Richardson, joka näyttelee elokuvassa oopperatalossa työskentelevää naista joka tietää ooperasta enemmän kuin kukaan paikalla olijoista.
Täytyy myös tähän väliin todeta että Andrew Lloyd Webberin tekemä musiikki on myös todella tunteita herättävää ja voimakas tunnelmaa lisäävä syke kasvaa aina vain suuremmaksi mitä pidemmälle elokuvassa edetään. Elokuvan musiikki on kaiken lisäksi niin hyvää että sitä kuuntelee mielellään vapaa-aikanakin, vaikka ei välttämättä muuten tykkääkään klassisesta musiikista.
Elokuvassa ei mielestäni ollut juurikaan mitään huonoa paitsi tietokoneella tehdyt erikoistehosteet yhdessä vaiheessa, mutta sen vielä voi katsoa sormien lävitse. Elokuva ansaitsee siis minulta täydet viisi tähteä! Toivottavasti se onnistuu myös nappamaan ne muutamat Oscarit… Elokuvan elävyys ja tunteellisuus herättää pökkelön kuin pökkelön umpiunesta, ja saa kansaa katsomaan itseään.
nimimerkki: Logain Ablar
