Kun ajatellaan musikaaleja, ensimmäinen sana joka tulee mieleen on ”tylsistyttävä”. Musikaalisen katsojan täytyy olla erittäin kiinnostunut kyseisestä genrestä. No mitä oopperan kummitukseen tulee, se huomautus kannattaa unohtaa. Kuka voisi jättää näin hyvän elokuvan näkemättä? Kuka? Jos et pidä musikaaleista, tämän leffan voit katsoa suosiolla silti.
Christine on nuori oopperalaulaja, joka joutuu yllättäen vakavan kolmiodraaman keskelle. Oopperan katakombeissa asuva oopperan kummitus ihastuu tähän ja Christinen lapsuudenystävän Raoulin tullessa paikalle asiat menevät huonommiksi. Christine ja Raoul rakastuvat toisiinsa ja tästäkös oopperan kummitus pillastuukin, jonka seurauksena hänelle tulee pakkomielle saada Christine itselleen. Kummitus alkaa uhkailla oopperatalon henkilökuntaa ja Christine tietää miten hän voi tehdä sille lopun.
Kuuluisan Andrew Llooyd Webberin säveltämä ja Joel Schumacherin ohjaama elokuva omistaa hyvän elokuvan kolme perusasiaa: Kunnollisen juonen, hyvän ohjaajan osaavat kädet ja upeat näyttelijät. Elokuvan näyttelijät ovat nimittäin loistavia. Kummitusta näyttelevä Gerard Butler tekee taas upean roolin ja on itseasiassa paras mahdollinen näyttelijä, joka minun mielestäni leffaan oltaisiin voitu laittaa. Elokuvan tekovuonna vasta 18-vuotias Emmy Rossum selviytyy myös mahtavasti roolistaan Christinenä ja nämä kaksi säteilevää näyttelijää muodostavat upean parin, joka tulee pysymään katsojien mielessä pitkään.
Oopperan kummitus on paras musikaali ikinä. Vaikka elokuvan vuorosanoistakin melkein kaikki ovat laulua, niin tässä tapauksessa se ei haittaa. Webberin sävellys on mahtavaa, joten tylsyydestä ei ole puhekkaan. Elokuvan voi katsoa montakin kertaa ja jokaisen katselukerran jälkeen voi hymyillä tyytyväisesti. Upea elokuva!
