Mies joka ei ollut siellä (2001)
- Alkuperäinen nimi:
- The man who wasn't there
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Ethan Coen, Joel Coen
- Pääosissa:
- Billy Bob Thornton, Frances McDormand, James Gandolfini, Michael Badalucco
- Maat:
- USA, Iso-Britannia
- Pituus:
- 116 min
- Genret:
- Komedia, Draama, Rikos
Parturi Ed Crane ei paljoa puhellut. Hän vain leikkasi hiuksia. Doris, hänen vaimonsa, näytti hypänneen pomonsa sänkyyn. Ed antoi asian olla, kunnes parturiliikkeeseen astellut lyhyenläntä mies kertoi liikeideansa jostakin kuivapesusta - kuinka kymppitonnin alkupääomalla voisi kuulemma ponnistaa miljooniin. Ed kirjoitti Doriksen pomolle kiristyskirjeen. Ja viimeinen asia hänen mielessään oli murha.
Joku voisi väittää, että Coen-veljekset palasivat harharetkiensä jälkeen Miehessä joka ei ollut siellä takaisin alkulähteilleen; rikoselokuvaan ja film noiriin sen puhtaimmassa muodossa. Väite on sinänsä epäreilu, sillä Coenit ovat osoittaneet kyvykkyytensä kepeämmissäkin genreissä. Silti on myönnettävä, että Mies joka ei ollut siellä kolahtaa heti nimenomaan näiden veljesten elokuvana; olo on selvästi ollut filkkaa tehdessä jotenkin kotoisa, ja se näkyy.
Mies joka ei ollut siellä on paitsi nerokkaasti käsikirjoitettu rikoselokuva, myös upea kuvaus keski-ikäisen jokamiehen kohtaamasta arvotyhjiöstä. Mikä neuvoksi, kun löytää itsensä ehkä liian myöhään merkityksettömästä työstä, asunnosta ja elämästä jota ei tunnista omakseen? 50-luvulle sijoitettu tarina soljuu vähäsanaisen, kieroutuneen huumorinsa kera eteenpäin rauhallisen varmasti kuin Edin ylle kohoava tupakansavu. Kameratyöskentely on arvossaan ja dialogi hiljentää tahtia asiallisesti silloinkin, kun juoni ei sitä tee.
Billy Bob Thornton tulkitsee pääosaa hiuksenhienosti, etenkin ottaen huomioon sen kuinka lakonisen haahuilijan hahmosta ei ole mikään helpoin homma rakentaa moniulotteista ja kiinnostavaa persoonaa. Henkilökaarti on muutenkin mitä onnistunein aina Gandolfinin epätoivontihruisia silmiä ja Politon hiuslisäkettä myöten.
Kumarrellessaan puoli vuosisataa vanhoille klassikoille Mies joka ei ollut siellä tavoittaa samalla jotain täysin omaa ja ainutlaatuista. Kyseessä on yksi kuluvan vuosituhannen toistaiseksi hienoimmista elokuvista, joka kestää verkkaisesta tunnelmastaan huolimatta helposti aikaa ja katselua.
Leffasta on liikkeellä mustavalkoinen ja värillinen versio, koska julkaisuyhtiö näki harmaasävyt vahingollisiksi katsojaluvuille. Totta tai ei, värillinen pätkä toimii jopa paremmin. Niin charmikkaasti näistä sävyistä on riisuttu hillityn haaleita, hienosti nuutuneita; aivan kuin Ed Crane itsekin.
Mies joka ei ollut siellä on Coenin veljesten takuuvarmaa työtä. Veljekset palaavat vanhaan legendaariseen mustavalkokuvaan ja film noir* –maailmaan. Ja mahtavasti siirtymän tekevätkin – outoutta ei unohdeta eikä myöskään kunnianosoituksia vanhoille leffoille.
Edeltäjäleffa Voi veljet missä lienet oli Coeneilta pienimuotoinen harha-askel, mutta nyt Billy Bob Thorntonin tähdittämä tumma murhatarina on jotain mahtavaa. Juoni ei ole alussa kummoinen, mutta pienin elein se kasvaa ratkaisevaan rooliin ja vie parturi Ed Cranen uuteen tilanteeseen.
Eletään vuotta 1949. Thornton on Ed Crane, elämäänsä tylsistynyt ja kiltti parturi. Hän on onnellisesti naimisissa Doriksen (McDormand) kanssa, vaikka ei oikeastaan edes tunne tätä. Siinä vaiheessa kun ystävä Big-Dave (Gandolfini) alkaa salaa naida toisen puolisoa, Ed haluaa muutoksen elämäänsä. Ja muutoksen voi tarjota pieni viaton 10 000 dollarin kiristys ja eräs huiman innovaation omaava homomies – Ed ei vain tiedä, että siitä hetkestä alkaa loputon alakierre hänen tavallisessa elämässään.
Thornton tekee upean roolin. Sen kuvailemiseen eivät tahdo sanat riittää, vaan kapeaposkinen herra todistaa vähäeleisyyden olevan taiteenlaji, jota ylinäyttelijät voivat vain kadehtia. Toinen huimaan suoritukseen yltyvä on lupaava Scarlet Johansson. Allekirjoittanut ei tajunnut kuin vasta lopputekstien kohdalla katsoneensa 16-vuotiaan Scarletin loistokkuutta leffan Birdynä. Mielessä kyllä pyöri, että kukahan tämä näyttelijä mahtoi olla…
Gandolfini on tehnyt parempiakin suorituksia, mutta mitäpä voisi sanoa Tony Shalhoubista? Äijä on jämähtänyt niin tiukasti poliisi Monkiksi, että olisi ollut mahdotonta uskoa hänen pyristelevän eroon tollon poliisiherran roolista. Mutta toisinpa kävi. Shalhoub on loistava lakimies Riedenschneiderinä, joka kuluttaa rahaa enemmän kuin Elle Woods vaatteita Blondin kostossa. Lisäksi Riedenschneider on aivan kuin pilahahmo 2000-luvun vaihteessa pinnalla olleesta Allysta ja nimi on lainaus vuoden 1950 leffasta The Asphalt Jungle.
Mies joka ei ollut siellä on kaunis tarina miehestä, joka huomaa yhtäkkiä ettei ole koko kirotun pienen ihmiselämänsä aikana ollut missään tai mitään. Tai oikeastaan hän on vain ollut – tekemättä mitään. Hän on yhtä mustavalkoinen kuin leffan kuva, eikä oikeastaan tiedä mitä haluaa elämältä ja pienen virheen seurauksena kaikki kääntyy lopussa laelleen: murhaa seuraa toinen ja raha palaa. Lopussa on jotakin american beautymaistakin, joskin aatos jää tässä hieman puolitiehen. Kaunista silti.
Mies joka ei ollut siellä on lähes täydellinen leffa, ja sekä Johansson että ikimuistoisen pääosan tekevä Thornton osoittavat muuntautumiskykynsä. Lisäksi se on ihan kilpailukykyinen innoittajiensa eli 40-luvun mustavalkoisten rikosleffojen kanssa – vaikka Coenit eivät ole edes unohtaneet komedian osuutta stoorissa.
* film noir = pääasiassa kovaksikeitetyn kalifornialaisen rikosromaanin ja euroopplaisen ekspressionismin kohtaamisesta 40-luvulla syntynyt suuntaus, jossa valoa ei tummalle ruudulle turhan paljoa päästetty.
- Terve.
- Terve.
- Mitä pidit Mies joka ei ollut siellä –elokuvasta?
- Hiukka outo. Ootko itse nähnyt teoksen?
- Olen nähnyt. Se oli Coenin veljesten paluu juurille.
- Juurille. Mille juurille?
- Rennon letkeää, välillä tahmainen tahti tarinassa, kuin veljesten alkukierroksilla oli tapana.
- Tahmaa totta tosiaan. Välillä meinas kyllä lyhdyt sammua vintillä kun leffaa katseli.
- Ei kai nyt sentään. Kait kiinnitit huomiota kuinka hienoja kuvia elokuva oli väärällään? Otoksia oli varmasti kasattu hermoja raastavalla tavalla. Asetelmat ja valokontrastit tekivät leffasta taide-elämyksen.
- No joo. En nyt tiedä. Mä katoin vähän pinnallisemmin. Kyllä mää hekottelin mitä hapankorpun syönniltä kykenin. Olihan ne naamat viimeistä statistia myöden porkattuja ja koomisia. Mistähän Omituisten Otusten Kerhosta liene käyny valkkaamassa. Oli pitkää, melonimaista ja matka-TV:n muotoista kuuppaa. Ja kaikki tietty lähikuvina ruudussa. Musta se oli komedia.
- Film-noir. Juuri niin.
- Täh. Älä keskeytä.
- Anteeksi.
- Juttuhan oli läpeensä uskollinen tavoilleen. Ekan minsan jälkeen tiesi että nyt tulee vaikeuksia jollei hommaa sohvapöydälle viihdykkeeksi syötävää. Kun se flekmaattinen parturi alkoi säätämään, niin siitähän ei meinannu tulla loppua. Ja jos saksiniekka rauhottu, niin eikös joku muu planttu tullu keikuttamaan venettä.
- Noinhan se referaatti osapuilleen menee. Tosin toimintatapa oli seesteinen, ja hommaa tuki vielä niukat sävyt.
- Sävyt. Kontrastit. Asetelmat. Mää vähät vilkuilen joitain taidekulmia. Kokonaisuus ratkaisee, ja näyttelijät on tärkein osa siitä. Billy Bob Thorntonin on muuten varmaan kypsä tupakkalakkoa ajatellen, joutu ukkeli vetelee röyhyjä sen verran leffassa.
- Thornton oli mies paikallaan. Mutta olet oikeassa kokonaisuuden suhteen, mutta kaikki osa-alueet vaikuttavat lopputulokseen, vaikka niitä ei tiedostaisikaan. Katsoppa siinä DVD-paketin mukana tullut elokuvan musta-valkoversio läpi, ja ihmettele miten vieläkin niukemmat sävyt vaikuttavat kokemukseen.
- Toiseen kertaan sama pläjäys! Ilman värejä! Lopeta nyt tuo höpinä. Sovitaan että katottava leffa se oli ja sillä sirkkeli.
- Oikein miellyttävä kokemus.
- Terve.
- Terve.
Tunnetko olosi yksinäiseksi? Hanki Mies joka ei ollut siellä –DVD. Varaa eineksiä ja nestettä katselukokemukseen ja katso leffa Coenin veljesten ja BBT:n kommenttiraidan kera!
Billy Bob Thornton on Ed. Ja... Ed on Ed. Hiljainen mies, joka parturoi miesten päitä vaimonsa armosta. Vaimon lähisukulainen nimittäin omistaa parturiliikkeen, jossa Ed saksii sätkä huulessa ja miettii syvällisiä. Eletään vuotta 1949. Kaupunki on pieni. Jo paikkakunnan ainoan tavaratalon omistaja on iso kiho. Tämä mies, Big Dave, viihdyttää Edin vaimoa. Eipä siinä mitään, tuumii Ed ja jatkaa klipsimistä. Poloisen Edin kohtalona ei kuitenkaan ole pysyä iäti parturiliikkeessä. Kuvaan astuu kuivapesu. Kuten tunnettua, kuivapesu on rankkaa bisnestä. Siinä voi menettää henkensä.
Jo se, että elokuvan ohjasivat ja kirjoittivat Coen -veljekset, kertoo siitä paljon. Parivaljakon (musta) huumori ei välttämättä aukene kaikille aina ensimmäisellä kerralla. Hyvä niin, leffaa tulee katsottua useamman kerran. Kaavoihinsa kangistuneen parturin elämää suurempi muistelo kestää sen. Ja elokuvaa kestää myös katsoa väreissä, vaikka veljekset Coen eivät sitä mieltä itse olekaan. Kahden lätyn DVD- paketissa liikkuvan väriversion sävyt ovat niin hillityt, ettei tavoiteltu film noir -tunnelma niistä latistu, pikemminkin päinvastoin. Mustavalkoversiosta taas jää kaipaamaan pölyä ja naarmuja, joita ei tänä digitaalisesti parannellun kuvan aikakautena enää juuri onnistu näkemään.
Lienee turha mainita, että tämä tappavan tyl... ihana parturileffa voitti useita palkintoja. Billy Bob Thorntonin vähäpuheiseen parturiin ei voi olla ihastumatta. Miehen rooli on voice overilla täydennettyä ilmeettömyyttä ja hienoista alakuloa. Väriä elokuvaan tuovat Frances ”sen toisen Coenin vaimo” McDormandin kepeäkenkäinen vaimohahmo, Tony Shalhoubin arvonsa tunteva juristi ja Jon Politon tekotukkainen bisneskeikari. Loistavan roolin tekee myös James ”Tony Soprano” Gandolfini Big Davena. Mies on kuin syntynyt osaansa varten.
DVD:n ekstrat ilahduttavat. Sen lisäksi, että kiekkopaketissa on yksi kenties DVD- historian letkeimmistä kommenttiraidoista, löytyy sieltä mm. tietenkin poistettuja kohtauksia (Coen -huumoriin kannattaa varautua näidenkin suhteen...), tuotantokuvia ja dokkareita. Nannaa.
Coenin veljesten tuotanto on aina ollut omaperäistä ja kiehtovaa. Koskaan ei ole täysin varma siitä mitä on tulossa. Tämä koskee veljesten suhteen niin elokuvien tyylilajeja kuin tunnelmaakin. Mies joka ei ollut siellä on veljesten oma kunnian osoitus film noir-klassikoille. Pläjäys on mustavalkoinen, juonena murha ja päähenkilön miesääni kertojana. Siinä elementit joiden varaan homma on rakennnettu.
Edin ikävän kaavamaisille raiteille ajautunut elämä saa uuden mahdollisuuden kun kaupunkiin ilmestyy bisnesmies uusine ideoineen. Tämä aloittaa päähenkilön toiminnan myötä tapahtumien vyyhdin jolla on perin inhottavat seuraukset. Coenmaiseen tapaan asiat ovat hieman omalaatuisempia, jos verrataan elokuvan esikuvien maailmaan. Pääosan hahmo on elämään kyllästynyt parturi, ei yksityisetsivä. Päähenkilö on äänessä lähes koko elokuvan ajan, vaikka itse roolihahmon suusta puhetta kuuluu varsin verkkaiseen tahtiin.
Tarina on periaatteesta hyvinkin synkkä ja musta. Silti tala-alalla on erittäin vahva ironinen ote. Samalla kun tekisi mieli nauraa, selkä piitä karmii. Erittäin hienoon näyttelijätyöhön nojaudutaan jälleen poikkeuksetta. Billy Bob Thornton pääroolissa on tarinan kantava voima. Äijän yhdenilmeen rooli kerää pisteet lopullisesti kotiin.
Tarina etenee yllättävänkin verkkaisesti. Hidastempoisuus ilmeisesti on vain tarkoituksenmukaista tavoitellun tunnelman saavuttamiseksi. Minkäänasteiseen kohellukseen tällä kertaa ei sorruta -parempi niin. Joissain kohdissa pieni tiivistäminen olisi ehkä voinut olla paikallaan.
Hollykylän pamppujen rohkeus ei alkujaan riittänyt täysin mustavalkoisen elokuvan tekoon. DVD- ja videoversio sisältävät elokuvasta sekä mustavalkoisen, että värillisen version. Värillisenkin version värikylläisyys on laskettu minimiin ettei tavoiteltu tunnelma katoaisi huutavien värien sekaan.
Elokuvassa on kuitenkin voimakas Coenmainen tunnelma. Eli jos meininki on tuttua tai etsit jotain erilaisempaa ajanvietettä niin suosittelen lämpimästi.
Mies joka ei... on outo leffa. Perin outo. Mutta mikäpä Coenin veljesten tekele ei outo olisi. Leffaa katsoessa ei kannata räplätä kännykän kanssa tai pelehtiä puoliskon kanssa sohvalla. Muuten tiput kärryiltä. Ei sen puoleen, ainakaan tässä tapauksessa eipä moisia muistanut edes harrastaa. Outoa vetovoimaa.
Mustavalkoinen sekoitus mustaa huumoria, trilleriä, jännäriä ja rakkauselokuvaa ja ties mitä kertoo hiljaisesta miehestä, joka ei tavallaan ole sen enempää siellä kuin missään muuallakaan, hyvä jos omassa elämässäänkään, varsin mustavalkoinen siis itsekin. Päivänä muutamana niljainen liikemies ehdottaa kuivapesula- toimintaa liikeideaksi ja toisaalta parturi saa selville että hänen vaimollaan on suhde työnantajaansa ja parturin ystävään. Seuraa kiristystä, pari murhaa, oikeussalidraamaa, pari murhaa lisää ja yhä synkkenevää kierrettä alamäkeen (yhtä puhdasta juhlaa!).
Kuten aina, Coen- leffassa on upeat näyttelijät. Thornton on taas kerran roolihahmonsa näköinen, sitä miestä ei meinaa aina edes tunnistaa, sen verran muuntautumiskykyinen hän on eri leffojensa välillä, verratkaapa vaikka Sling Bladea ja tätä. Yksi ja sama mies? Jep. Frances McD. on jälleen oma "itsensä" juoppona vaimona, jota myös elämä ja tapahtumat vievät. Pitkästä aikaa Gandolfini ei ole läpeensä pahan ja sadistisen miehen osassa. Eipä se kyllä mikään kovin hyväkään tyyppi ole, mutta ainakin yrittää.
Näiden lisäksi mukana lukuisa joukko erinäisiä vinkeitä hahmoja, kuten Tony Shalhoub:n asianajaja, jonka nimeä tässä on turha yrittääkään tavata. Ostaisitko tältä lakimieheltä puolustuksen? Viimeinen puolikas piste tulee jo siitä ettei leffassa ole ainuttakaan takaa-ajoa ja tsiljoonia taaloja maksanutta erikoissuperefektiä. Kyllä. Leffoja voi tehdä ilman niitäkin.
Ainakin veehooässä:llä mukana tulee myös värillinen versio. Mikälie kuningasidea, koska mv kuuluu tähän leffaan kuin kieli korvaan. Saapa nähdä mitä seuraava leffa tuo tullessaan. Ensi vuonna pitäisi valmistua Intorable Cruelty. Mitäs sanotte tästä tähtikaartista: George Clooney, Geoffrey Rush, Billy Bob Thornton?
Nimimerkki: Ljosha
Arvostelija
Ljosha
Vieras























































