Rennon letkeää, välillä tahmainen tahti tarinassa.

3.8.2004 08:16

Arvioitu elokuva

Ohjaajat: ,
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The man who wasn't there
Valmistusvuosi:2001
Pituus:116 min

– Terve.
– Terve.
– Mitä pidit Mies joka ei ollut siellä –elokuvasta?
– Hiukka outo. Ootko itse nähnyt teoksen?
– Olen nähnyt. Se oli Coenin veljesten paluu juurille.
– Juurille. Mille juurille?
– Rennon letkeää, välillä tahmainen tahti tarinassa, kuin veljesten alkukierroksilla oli tapana.
– Tahmaa totta tosiaan. Välillä meinas kyllä lyhdyt sammua vintillä kun leffaa katseli.
– Ei kai nyt sentään. Kait kiinnitit huomiota kuinka hienoja kuvia elokuva oli väärällään? Otoksia oli varmasti kasattu hermoja raastavalla tavalla. Asetelmat ja valokontrastit tekivät leffasta taide-elämyksen.
– No joo. En nyt tiedä. Mä katoin vähän pinnallisemmin. Kyllä mää hekottelin mitä hapankorpun syönniltä kykenin. Olihan ne naamat viimeistä statistia myöden porkattuja ja koomisia. Mistähän Omituisten Otusten Kerhosta liene käyny valkkaamassa. Oli pitkää, melonimaista ja matka-TV:n muotoista kuuppaa. Ja kaikki tietty lähikuvina ruudussa. Musta se oli komedia.
– Film-noir. Juuri niin.
– Täh. Älä keskeytä.
– Anteeksi.
– Juttuhan oli läpeensä uskollinen tavoilleen. Ekan minsan jälkeen tiesi että nyt tulee vaikeuksia jollei hommaa sohvapöydälle viihdykkeeksi syötävää. Kun se flekmaattinen parturi alkoi säätämään, niin siitähän ei meinannu tulla loppua. Ja jos saksiniekka rauhottu, niin eikös joku muu planttu tullu keikuttamaan venettä.
– Noinhan se referaatti osapuilleen menee. Tosin toimintatapa oli seesteinen, ja hommaa tuki vielä niukat sävyt.
– Sävyt. Kontrastit. Asetelmat. Mää vähät vilkuilen joitain taidekulmia. Kokonaisuus ratkaisee, ja näyttelijät on tärkein osa siitä. Billy Bob Thorntonin on muuten varmaan kypsä tupakkalakkoa ajatellen, joutu ukkeli vetelee röyhyjä sen verran leffassa.
– Thornton oli mies paikallaan. Mutta olet oikeassa kokonaisuuden suhteen, mutta kaikki osa-alueet vaikuttavat lopputulokseen, vaikka niitä ei tiedostaisikaan. Katsoppa siinä DVD-paketin mukana tullut elokuvan musta-valkoversio läpi, ja ihmettele miten vieläkin niukemmat sävyt vaikuttavat kokemukseen.
– Toiseen kertaan sama pläjäys! Ilman värejä! Lopeta nyt tuo höpinä. Sovitaan että katottava leffa se oli ja sillä sirkkeli.
– Oikein miellyttävä kokemus.
– Terve.
– Terve.

Arvosteltu: 03.08.2004

Lisää luettavaa