Coenin veljesten tuotanto on aina ollut omaperäistä ja kiehtovaa. Koskaan ei ole täysin varma siitä mitä on tulossa. Tämä koskee veljesten suhteen niin elokuvien tyylilajeja kuin tunnelmaakin. Mies joka ei ollut siellä on veljesten oma kunnian osoitus film noir-klassikoille. Pläjäys on mustavalkoinen, juonena murha ja päähenkilön miesääni kertojana. Siinä elementit joiden varaan homma on rakennnettu.
Edin ikävän kaavamaisille raiteille ajautunut elämä saa uuden mahdollisuuden kun kaupunkiin ilmestyy bisnesmies uusine ideoineen. Tämä aloittaa päähenkilön toiminnan myötä tapahtumien vyyhdin jolla on perin inhottavat seuraukset. Coenmaiseen tapaan asiat ovat hieman omalaatuisempia, jos verrataan elokuvan esikuvien maailmaan. Pääosan hahmo on elämään kyllästynyt parturi, ei yksityisetsivä. Päähenkilö on äänessä lähes koko elokuvan ajan, vaikka itse roolihahmon suusta puhetta kuuluu varsin verkkaiseen tahtiin.
Tarina on periaatteesta hyvinkin synkkä ja musta. Silti tala-alalla on erittäin vahva ironinen ote. Samalla kun tekisi mieli nauraa, selkä piitä karmii. Erittäin hienoon näyttelijätyöhön nojaudutaan jälleen poikkeuksetta. Billy Bob Thornton pääroolissa on tarinan kantava voima. Äijän yhdenilmeen rooli kerää pisteet lopullisesti kotiin.
Tarina etenee yllättävänkin verkkaisesti. Hidastempoisuus ilmeisesti on vain tarkoituksenmukaista tavoitellun tunnelman saavuttamiseksi. Minkäänasteiseen kohellukseen tällä kertaa ei sorruta -parempi niin. Joissain kohdissa pieni tiivistäminen olisi ehkä voinut olla paikallaan.
Hollykylän pamppujen rohkeus ei alkujaan riittänyt täysin mustavalkoisen elokuvan tekoon. DVD- ja videoversio sisältävät elokuvasta sekä mustavalkoisen, että värillisen version. Värillisenkin version värikylläisyys on laskettu minimiin ettei tavoiteltu tunnelma katoaisi huutavien värien sekaan.
Elokuvassa on kuitenkin voimakas Coenmainen tunnelma. Eli jos meininki on tuttua tai etsit jotain erilaisempaa ajanvietettä niin suosittelen lämpimästi.
