Lentävien tikarien talo (2004)

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme avasi oven uudestaan kung-fu:n syrjäyttämäksi joutuneelle wuxia-genrelle, jota myös Lentävien tikarien talo edustaa. Hiipivän tiikerin vanavedessä Herolla mainetta niittänyt veteraaniohjaaja Zhang Yimou onnistuu selvästi paremmin tässä tunnetta ja toimintaa pursuavassa tuotoksessaan.

Juoni on varsin yksinkertainen, mutta se ei aina ole pahasta. Hero kaatui suurilta osin visuaalisen toteutuksen varjoon jääneeseen ja hankalaan juoneen, ja vaikka tässäkään ei tarina ole välttämättä
pääosassa, sitä on helppo seurata ja se on kiinnostava. Tarina sijoittuu 800-luvun myyttiseen Kiinaan, jossa hallitus on nokkapokassa kapinallisjoukkojen kanssa. Yksi tällaisista kapinallisryhmistä on Lentävien tikarien talo, jonka johtajan vangitsemiseksi sotapäälliköt punovat juonen. Eräs nuori sotaurho on pelastavinaan sokean Mei-tytön, jonka olisi määrä johdattaa mies Lentävien tikarien talon päämajaan. Homma kuitenkin hankaloituu, kun sotaurho, Jin nimeltään, rakastuukin sokeaan tyttöön. Loppujen lopuksi hommasta kehkeytyy vielä kunnon kolmiodraama ja pari juonta notkauttavaa käännettäkin on luvassa.

Elokuvan ansio on sen tunnelmassa. Siinä missä Hiipivä tiikeri loisti tarinallaan ja Hero ulkoasullaan, Lentävien tikarien talo onnistuu olemaan näiden kahden elementin kohtalaisen tasapainoinen sekoitus. Toimintakohtaukset ovat wuxia-tyyliin akrobaattisia ja muistuttavat monin paikoin tanssia, mutta yllätys on se, että elokuvan mieleenpainuvin kohtaus on juuri tanssia, ei toimintaa. Alussa nähtävä Mein esittämä tanssi/laulu, sekä omaperäinen kaikupeli-episodi ovat suorastaan maagisen hienoa katsottavaa. Tämä tosin hieman harmittaa, sillä loisteliaan alun jälkeen elokuva ei kertaakaan yllä samanlaiseen tunnelmaan. Sen sijaan eteeriselle rakkausdraamalle annetaan sijaa, ja se toimiikin pääosin hyvin. Suurin lataus on dialogittomissa kohtauksissa, joissa pelkkä kuva ja musiikki luovat tunnelmaa.

Roolisuoritukset ovat tasaisen hyviä, tosin kiiltokuvapoika Takeshi Kaneshiro onnistuu pariin otteeseen ärsyttämään olemuksellaan. Ziyi Zhangin varsin nousujohteinen ura saa arvoistaan jatkoa tässäkin, sillä neito suorittaa sokean tytön osansa esimerkillisesti. Andy Lau ei järin pääse tunneskaalaansa esittelemään, mutta ei ole tarviskaan.

Kaksi elokuvan kantavaa elementtiä ovat kuvaus ja musiikki. Heron ylilyöty visuaalinen karkki on vaihtunut hillitymmäksi ja tyylikkäämmäksi, tosin nytkin monin paikoin väriteemoihin tukeutuvaan kuvaukseen. Wuxia-genreä kunnioittava bambumetsätappelu on hienoa katsottavaa, mutta nähty jo. Monin paikoin elokuva on kuvaltaan vihreä, sillä metsässähän sitä liikutaan. Musiikki, josta päällimmäisenä mieleen jää useasti toistettu jonkinasteinen tunnari, on hienoa, tunnelmallista ja mahtipontistakin, ja Ziyi Zhangin laulanta jää positiivisena yksityiskohtana mieleen.

Yksinkertaisen juonikuvion etu on siis selvä. Kyseessä on kolmiodraamaksi kehittyvä rakkaustarina, ja se pitää hyvin otteessaan juuri ihmisläheisyytensä takia. Herossa Yimou veivasi jos jonkinlaista teemaa ja tarinaa, ihmiskohtaloiden jäädessä etäisiksi. Nyt niistä todella välittää. Kun tällainen tarina vielä kiedotaan kauniisiin kuviin, hyvään näyttelijäntyöhön ja audiovisuaaliseen loistoon, wuxian tulevaisuus näyttää hyvältä. Ainoastaan hieman runsaalla kädellä käytetyt ja perin digitaalisilta näyttävät tehosteet voisivat jatkossa jäädä pienempään osaan, niitä kun ei pahemmin tarvita.

nimimerkki: Qritic

Pisteet:
Arvosteltu: 26.04.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Qritic
Vieras

Harvoin tulee tutustua wuxia-elokuviin. Olen kylläkin nähnyt Hiipivän tiikerin, piilotetun lohikäärmeen. Tosin se ei iskenyt kovinkaan lujaa. Tämä kyllä on taasen todella hieno leffa. Lentävien tikarien talo on perinteistä wuxiaa. Wuxialla siis tarkoitetaan kiinalaisia historialliseen aikaan sijoittuvia elokuvia, missä rikotaan fysiikan lakeja oikein urakalla.

Eletään Tang-dynastian kautta vuonna 859 ja Kiinassa on syntynyt kapinaliikkeittä Kiinan korruptoitunutta hallitusta vastaan. Voimakkain kapinallisryhmittymä on Lentävien tikarien talo. Mei (Ziyi Zhang) on Tikarien murhatun pomon sokea tytär. Hän on tanssijana eräässä bordellissa. Viranomaiset saavat tietää asiasta ja he laativat salajuonen. Leo (Andy Lau) vapauttaa vangitun Mein vankilasta ja on auttavinaan häntä. Tosi asiassa Mein odotetaan vievän viranomaiset Tikarien tukikohtaan. Matka ei kuitenkaan ole aivan helppo ja yllätyksiä tulee.

Lentävien tikarien talo on kyllä yksi parhaimpia Aasia-leffoja. Elokuva ansaitsee kehuja jo visuaaliselta puolelta. Kamerakulmat on harkittu todella hyvin ja myöskin maisemat ovat kaunista katseltavaa. Lentävien tikarien talo ei sentään sorru mihinkään typeriin kamerakikkoihin kuten esimerkiksi nopeisiin leikkauksiin, joihin ollaan Hollywoodissa kovin innostuneitta. Myös musiikki on todella hienoa. Tämä takaa elokuvalle jo miltein oopperamaisen tunnelman.

Myöskin kohtausten toteutus on tehty hienosti. Mein kaikutanssi on todella upeaa katseltavaa. Myös taistelukohtaukset on tehty hyvin. Etenkin lopun kaksintaistelu on todella upea. Taistelukohtauksia ei myöskään vedetty Hollywoodimaisuuksiin, vaikka jotkut voivatkin valittaa niiden epärealistisuudesta. Mutta mitä väliä sillä on, kun taistelut ovat niin upeaa katseltavaa? Myös draamakohdat on tehty hyvin. Niissäkään ei olla menty mihinkään ylisentimentaalisuuksiin.

Myös näyttelijäpuoli on todella hyvää. Ziyi Zhang tekee todella hyvää työtä Meinä. Hän saa hahmostaan kaiken irti. Myös Andy Lau ja Takeshi Kaneshiro ovat omissa rooleissaan todella loistavia.

Pisteet:
Arvosteltu: 16.07.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
482 arvostelua

Kuvittele: kirkkailla väreillä kyllästetty kiinalaisbordelli, sekä häikäiseviin asusteisiin pukeutuneita tanssityttöjä, joista pääesiintyjä on kaunis kuin kukka, mutta sokea. Kyseinen tyttö tekee yliluonnollisen esityksen massiivisen rumpuympyrän keskellä pelkän kuuloaistinsa avulla, ja lumoaa hypnoottisilla liikkeillään katsojan kuin katsojan. Uskomatonta? Kyllä varmaan, mutta eihän tämä estä kyseistä kohtausta aloittamasta räjähtävällä sykkeellä Lentävien tikarien talon, hiljattain valmistuneen kiinalais-hongkongilaisen wuxia-elokuvan, jonka ohjaajana on häärinyt Hero-elokuvastaan muistettu Yimou Zhang. Enpä ole vielä nähnyt Herota, mutta tämän elokuvan perusteella voi jo sanoa, ettei tusinaleffojen ohjaajasta ole kyse.

Ajankohtana toimii Tang-dynastian aikainen Kiina, vuonna 859. Kiinan tasapainoa järisyttää tyranninen hallinto, joka synnyttää vastarintaliikkeitä useissa osissa maata. Vaarallisin näistä on Lentävien tikarien taloksi itsensä ristinyt kapinallislahko, joka koulii jäsenistään tappavia aseita hallituksen joukkoja vastaan. Eräs bordellin työntekijä paljastuu ryhmän entisen johtajan tyttäreksi: sokea tanssijatyttö Mei (Ziyi Zhang). Paikalliset poliisivoimat päättävät kehittää suunnitelman: he pistävät parhaimman miehensä Tuulen (Takeshi Kaneshiro) Mein matkalaiseksi, ja valheiden saattelemana hänen pitäisi saavuttaa tytön luottamus ja paikallistaa Tikarien salainen tukikohta. Pakomatka läpi sankan metsän on kuitenkin vaiherikas, ja mitä edemmälle juoni etenee, sen tiheämmäksi valheiden, petosten ja yllätyskäänteiden verkko kiristyy.

Tarina on loistavan koskettava, ja vaikka perinteisten romanttisten seikkaliludraamojen ainekset ovat huomattavissa, ei juoni sorru hollywoodmaiseen ylisiirappisuuteen. Pääosia näyttelevät Ziyi Zhang ja Kaneshiro tekevät ikimuistoiset roolit toisiinsa auttamatta rakastuvaisina sotureina, ja tarinan lopussa tämä symbioosi on jo niin vahva, että meinasi tulla ihan tippa linssiin. Eleettömän kauniit kohtaukset parivaljakon välillä ovat jopa niin voimakkaita, että välillä pääsee unohtumaan että kyseessähän on myös toimintaelokuva. Sota hallituksen ja kapinallisten välillä elääkin vain taustalla, ja Yimou Zhang on selvästikin halunnut keskittyä näiden henkilöiden tarinan kertomiseen, joka sisältää kaikki shakespearelaiset klassikot kielletystä intohimosta tragediaan.

Ei sitä, etteikö action-ystäviäkin hemmoteltaisi. Elokuva sisältää noin kuusi massiivista taistelukohtausta, jotka pökerryttävät dynamiikallaan kovemmankin tyypin pään. Kohtaukset ovat niin käsittämättömän tarkkaan hiottuja miekkabaletteja, että tätä voisi jo itsessään luonnehtia koreografiseksi taiteenlajiksi. Digiefektejä on käyetty runsaasti, mutta ne sulautuvat saumattomasti luonnollisten efektien kanssa, ja toimivat hienona lisäpotkuna muutenkin hengästyttäville taistelukohtauksille. Wuxia-genrelle lojaalina sotureiden taidot koettelevat fysiikan lakien rajaa, eivätkä yli-inhimilliset taistelut bambupuiden latvoissa tai viljapellon keskellä jätä juuri ketään kylmäksi. Painostava äänimaailma tukee tätä visuaalista ilotulitetta, joka saa Matrixinkin näyttämään keskinkertaiselta tekeleeltä.

Elokuvamaailma on muutenkin nannaa silmille. Kohtausten sijainnit ovat uskomattoman kaunista ihalitavaa; elämysmatka Kiinan luontoon kuulostaa nykyään todella houkuttelevalta. Paikat vaihtuvat tiuhaan tahtiin vuoristomaisemista koivumetsiin, ja ympäristössä käytetystä väripaletista taisi jäädä ainoastaan masentava harmaa käyttämättä. Loppukohtaus lumisateessa tulisi jäädä pysyvästi muistiin yhtenä elokuvahistorian upeimpana. Teatteriversion näkeminen lisännee tunnelmaa entisestään.

Lentävien tikarien talo on yksinkertaisesti briljantti kokonaisuus, joka pakahdutti ainakin allekirjoittaneen sydämen täydellisesti. Kun ynnätään mahtava visuaalinen tarjonta, loistavat äänet ja musiikit, sekä hienot näyttelijät (eritoten luonnonkaunis Ziyi Zhang), on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa tästä leffasta. No jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin lopputekstien aikana oli erittäin haikea olo; näinkin hyvien elokuvien pitää näköjään joskus loppua.

nimimerkki: SpaceCadet1

Pisteet:
Arvosteltu: 18.02.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

SpaceCadet1
Käyttäjä
27 arvostelua

Yimou Zhangin uusin wuxia-leffa on vihdoin täällä. Hänen edellinen saman genren projektinsa Hero oli niin loistava, että odotukset luonnollisesti olivat huipussaan tämän suhteen. Mukaan on taas saatu kourallinen kovan luokan tähtiä, mm. Takeshi Kaneshiro (Returner, Chungking Express), Andy Lau (Infernal Affairs, Fulltime Killer) sekä aina yhtä viehättävä Ziyi Zhang (Hero, Rush Hour 2). Voiko tämä siis edes olla huono?

Tarina saa alkunsa kun kansalliskaartin johtaja (Andy Lau) saa tiedon että paikallisen ilotalon leivissä on vaarallisen ‘house of flying daggers’–ryhmän jäsen, joka on sokea tyttö nimeltä Xiao-mei (Ziyi Zhang), eikä aikaakaan kun hän on jo telkien takana. Tytöstä ei kuitenkaan sellaisenaan ole hyötyä kenellekään, vaan häneltä yritetään saada tietoja hänen ryhmänsä sijainnista, sekä nykyisestä johtajasta. Perinteisin keinoin tietoja ei saada, mutta johtajalla on suunnitelma. Hän laittaa yhden vartijoistaan esittämään että tämä pelastaisi tytön, jonka seurauksena he pakenisivat ryhmän piilopaikkaan samalla paljastaen sen sijainnin. Vaan kaikki ei sitten menekään kuin pitäisi...

Elokuva kuuluu niin sanottuun wuxia-genreen, joka tarkoittaa Kiinalaista fantasia-elokuvaa jossa miekat viuhuvat tiuhaan tahtiin ja ihmiset tekevät hieman yliluonnollisia asioita, esimerkiksi lentävät. CGI-tehosteet ovatkin olleet lähes jokaisessa kohtauksessa tiuhaan käytössä näitä toteuttaessa, ja lopputulos on upeaa katseltavaa. Heron tapaan myös tämä elokuva suorastaan häikäisee uskomattoman kauniilla visuaalisella ilmeellään. Miekkoja kilistellään mitä upeimmissa maisemissa, mm. kuvan kauniissa vuoristossa ja tiheässä bambumetsässä, jotka mielestäni pieksevät kauneudellaan jopa Heron.

Elokuvan keskeisin teema on rakkaus, eli tietyllä tasolla kyse on puhtaasta romantiikkapläjäyksestä. Romanttinen elokuva höystettynä kuvankauniilla maisemmilla ja upeilla taistelukohtauksilla, tuo kuvaa elokuvaa erittäin hyvin. Vaikkei romanttiset kuviot kiinnostaisi, niin toki elokuva tarjoaa muutakin. Jo pelkästään hienojen taistelukohtausten takia tätä voisi suositella action-faneille, ja muutenkin upean visuaalisen ilmeen takia ihan kenelle vaan.

Itse pidin elokuvasta erittäin paljon, ihan kaikkien osa-aluidensa puolesta. House of Flying Daggers lunastaa kaikki odotukseni, vaikkei mistään Heron tasoisesta mestariteoksesta tällä kertaa olekaan kyse.

nimimerkki: Scuzzball

Pisteet:
Arvosteltu: 23.10.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Scuzzball
Käyttäjä
17 arvostelua