Lopputekstien aikana oli erittäin haikea olo; näinkin hyvien elokuvien pitää näköjään joskus loppua.

18.2.2005 09:26

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:十面埋伏
Valmistusvuosi:2004
Pituus:119 min

Kuvittele: kirkkailla väreillä kyllästetty kiinalaisbordelli, sekä häikäiseviin asusteisiin pukeutuneita tanssityttöjä, joista pääesiintyjä on kaunis kuin kukka, mutta sokea. Kyseinen tyttö tekee yliluonnollisen esityksen massiivisen rumpuympyrän keskellä pelkän kuuloaistinsa avulla, ja lumoaa hypnoottisilla liikkeillään katsojan kuin katsojan. Uskomatonta? Kyllä varmaan, mutta eihän tämä estä kyseistä kohtausta aloittamasta räjähtävällä sykkeellä Lentävien tikarien talon, hiljattain valmistuneen kiinalais-hongkongilaisen wuxia-elokuvan, jonka ohjaajana on häärinyt Hero-elokuvastaan muistettu Yimou Zhang. Enpä ole vielä nähnyt Herota, mutta tämän elokuvan perusteella voi jo sanoa, ettei tusinaleffojen ohjaajasta ole kyse.

Ajankohtana toimii Tang-dynastian aikainen Kiina, vuonna 859. Kiinan tasapainoa järisyttää tyranninen hallinto, joka synnyttää vastarintaliikkeitä useissa osissa maata. Vaarallisin näistä on Lentävien tikarien taloksi itsensä ristinyt kapinallislahko, joka koulii jäsenistään tappavia aseita hallituksen joukkoja vastaan. Eräs bordellin työntekijä paljastuu ryhmän entisen johtajan tyttäreksi: sokea tanssijatyttö Mei (Ziyi Zhang). Paikalliset poliisivoimat päättävät kehittää suunnitelman: he pistävät parhaimman miehensä Tuulen (Takeshi Kaneshiro) Mein matkalaiseksi, ja valheiden saattelemana hänen pitäisi saavuttaa tytön luottamus ja paikallistaa Tikarien salainen tukikohta. Pakomatka läpi sankan metsän on kuitenkin vaiherikas, ja mitä edemmälle juoni etenee, sen tiheämmäksi valheiden, petosten ja yllätyskäänteiden verkko kiristyy.

Tarina on loistavan koskettava, ja vaikka perinteisten romanttisten seikkaliludraamojen ainekset ovat huomattavissa, ei juoni sorru hollywoodmaiseen ylisiirappisuuteen. Pääosia näyttelevät Ziyi Zhang ja Kaneshiro tekevät ikimuistoiset roolit toisiinsa auttamatta rakastuvaisina sotureina, ja tarinan lopussa tämä symbioosi on jo niin vahva, että meinasi tulla ihan tippa linssiin. Eleettömän kauniit kohtaukset parivaljakon välillä ovat jopa niin voimakkaita, että välillä pääsee unohtumaan että kyseessähän on myös toimintaelokuva. Sota hallituksen ja kapinallisten välillä elääkin vain taustalla, ja Yimou Zhang on selvästikin halunnut keskittyä näiden henkilöiden tarinan kertomiseen, joka sisältää kaikki shakespearelaiset klassikot kielletystä intohimosta tragediaan.

Ei sitä, etteikö action-ystäviäkin hemmoteltaisi. Elokuva sisältää noin kuusi massiivista taistelukohtausta, jotka pökerryttävät dynamiikallaan kovemmankin tyypin pään. Kohtaukset ovat niin käsittämättömän tarkkaan hiottuja miekkabaletteja, että tätä voisi jo itsessään luonnehtia koreografiseksi taiteenlajiksi. Digiefektejä on käyetty runsaasti, mutta ne sulautuvat saumattomasti luonnollisten efektien kanssa, ja toimivat hienona lisäpotkuna muutenkin hengästyttäville taistelukohtauksille. Wuxia-genrelle lojaalina sotureiden taidot koettelevat fysiikan lakien rajaa, eivätkä yli-inhimilliset taistelut bambupuiden latvoissa tai viljapellon keskellä jätä juuri ketään kylmäksi. Painostava äänimaailma tukee tätä visuaalista ilotulitetta, joka saa Matrixinkin näyttämään keskinkertaiselta tekeleeltä.

Elokuvamaailma on muutenkin nannaa silmille. Kohtausten sijainnit ovat uskomattoman kaunista ihalitavaa; elämysmatka Kiinan luontoon kuulostaa nykyään todella houkuttelevalta. Paikat vaihtuvat tiuhaan tahtiin vuoristomaisemista koivumetsiin, ja ympäristössä käytetystä väripaletista taisi jäädä ainoastaan masentava harmaa käyttämättä. Loppukohtaus lumisateessa tulisi jäädä pysyvästi muistiin yhtenä elokuvahistorian upeimpana. Teatteriversion näkeminen lisännee tunnelmaa entisestään.

Lentävien tikarien talo on yksinkertaisesti briljantti kokonaisuus, joka pakahdutti ainakin allekirjoittaneen sydämen täydellisesti. Kun ynnätään mahtava visuaalinen tarjonta, loistavat äänet ja musiikit, sekä hienot näyttelijät (eritoten luonnonkaunis Ziyi Zhang), on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa tästä leffasta. No jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin lopputekstien aikana oli erittäin haikea olo; näinkin hyvien elokuvien pitää näköjään joskus loppua.

nimimerkki: SpaceCadet1

Arvosteltu: 18.02.2005

Lisää luettavaa