Kingdom of Heaven – taivas maan päällä (2005)

Leffa alkaa, kun päähahmon, Balianin (Orlando Bloom), lapsi on kuollut ja tästä syystä hänen vaimonsa tekee itsemurhan. Balian on seppä jonka pajaan yllättäen saapuu paroni Godfrey. (Liam Neeson) Godfrey paljastaa olevan Balianin isä ja Balian on hänen ainut synti jota hän ei kadu. Hän kertoo Balianille, että hänen vaimonsa teki itsemurhan ja hänen on lähdettävä Jerusalemiin jos haluaa sovittaa vaimonsa synnit. Balian kuitenkin vastustelee ensiksi tätä, mutta lähtee lopulta sankarin elkein isänsä perään.

Matkalla Jerusalemiin käydään vähän vaikka missä ja pari taisteluakin nähdään jo melkein alkuun. Elokuvan juoni on hyvin sekava, joten en muista siitä paljoa mitään. Alkuun se ei tunnu sekavalta, mutta kun yhtäkkiä ollaan jossain toisessa kaupungissa niin ei tiedä miten sinne ollaan jouduttu. Leffan varrella hyviksiäkin kuolee, mutta näinhän nyt tapahtuu melkein jokaisessa elokuvassa. Rakkaustarinakin elokuvaan on saatu mukaan vedettyä, samoin ylivoimaiselta tuntuva pahis, Guy de Lusignan (Marton Csokas), Jerusalemin kuninkaan tyttären mies. Elokuvan varrella hänestä kruunataan uusi Jerusalemin kuningas. Vaikka hänen pitäisi olla se pahin, hän ei ole. Muslimeita johtaa se "oikea" pääpahis, Saladin.

Elokuva perustuu jollain tavalla muistaakseni oikeisiin ristiretkiin ja taisteluihin Jerusalmista. Elokuva itsessään on ihan hyvä, taistelut ovat toteutettu hienosti ja näyttelijäkaarti on hyvä. Elokuva ei olisi näinkään hyvä jos Neeson ja Bloom oltaisiin korvattu joillain tuntemattomilla näyttelijöillä. Huonoa elokuvassa on sen sekava juoni, josta minä en saanut kunnolla selvää ja lopetuskin on aika vaisu. Suosittelen menemään katsomaan tai edes lainaamaan elokuvan, mutta ostoa en suosittele ennenkuin olet katsonut leffan.

nimimerkki: CanWol

Pisteet:
Arvosteltu: 06.08.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

CanWol
Käyttäjä
2 arvostelua

Eletään keskiaikaa. Seppä Balian (Bloom) takoo pajassaan, jonne saapuu yllättäen paroni Godfrey (Neeson). Pappara sanoo olevansa Balianin isä ja myöhemmin mies jopa tunnustaa tälle nuorukaisen olevan ainut synti, jota hän ei kadu. Godfrey antaa äpäräpojalleen mahdollisuuden huikaiseviin tekoihin. Kovia kokenut seppä päätyy lopulta yhdeksi Jerusalemin puolustajista ja sen spitaalisen kuninkaan sisaren (Green) ihailijoista. Näin tehdään historiaa tai ainakin mukaillaan sitä.

Kingdom of Heaven näyttää tavattoman hyvältä. Toisin kuin monissa muissa viime vuosien sotaleffoissa, tässä ei sorruta herkuttelemaan toisiaan tappavilla pikselihäiskämassoilla. Sitäkin enemmän mukana on rouheita lähikuvia, joissa aitojen ihmisten esittämät tyypit nujakoivat keskenään. Miekat kalisevat ja luut rusahtelevat veren pärskähdellessä iloisesti sinne tänne. Näitä varsin tavanomaisia tappelukuvia ei kuitenkaan ole liikaa. Tasapainottavana voimana nähdään mm. huojuvaa viljaa ja lumoavan hitaasti leijuvia lumihiutaleita. Niistä kumpikin muistuttaa usean muun asian lisäksi ohjaaja Ridley Scott’n aikaisemmasta tuotannosta. Moni saattaa löytää tiettyjä yhtymäkohtia Gladiaattoriin, mutta Kingdom of Heaven ei silti ole samanlainen yhden miehen sota kuin se. Allekirjoittaneelle KOH (ei sentään KOFF…) toi ennemminkin mieleen Scott’n 1980-lukulaisen Legendan – nyt ohjaaja kuitenkin onnistuu sadunkertojana paremmin kuin silloin. Scott on vanhojen historiaspektaakkelien, kuten Rooman valtakunnan tuho tai El Cid, jäljillä.

Ilman tasokasta näyttelijäkaartia KOH ei olisi oikeastaan mitään, sen verran päättömiä vetoja sen kertoman tarinan sisälle lopulta mahtuu. Esimerkiksi Orlando Bloom, joka Peter Jacksonin Sormusten herra-trilogiassa jäi lähinnä teinityttöjen vinkuleluksi, tekee tässä leffassa varsin vakuuttavaa jälkeä. Mies on jopa niin hyvä, että hänen roolihenkilönsä täydellisiä miekankäsittely- tai johtajuustaitoja ei juuri jää ihmettelemään. Gloriaa on annettava myös Eva Greenille, joka on kuningatar Sibyllana yllättävänkin moniulotteinen.

Hyvien esitysten lomasta näkyy tietysti huonojakin. Marton Csokasin Guy de Lusignan (Sibyllan puoliso) on turhan alleviivattu pahis. Liam Neesonin Godfrey ei ole huono, mutta näyttelijä ei vain ole saanut itsestään ulos mitään uutta. Voimailija Jouko Aholan saksalainen Odo on ymmärrettävän puunaamainen veikko, vaikka mies toki liikkuu rollissaan hyvin. Mutta nämä ja monet muut epäkohdat on helppo unohtaa, kun leffan oopperamainen score alkaa helliä korvia. Sitä paitsi elokuva, jonka yksi hahmo kulkee koko elämänsä darthvadermaisesti maski kasvoillaan, ei voi olla läpeensä huono tai epäkiinnostava. Ei ainakaan siinä tapauksessa, jos maski näyttää nuorelta Marlon Brandolta (!). Summa summarum, KOH on onnahtelevuudessaankin kaunis satu, jota on vaikea inhota.

Pisteet:
Arvosteltu: 02.05.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
643 arvostelua